Sinut on kutsuttu -tapahtuma lokakuussa Espoossa
9.5.2025
Tervetuloa Lähetyshiippakunnan musiikkileirille! Leiri pidetään Loimaan evankelisella opistolla 12.-14.9.2025. Leirille kutsutaan kaikentasoisia musiikinharrastajia. Tule rohkeasti mukaan! Leirin teemana on virret ja niiden opettaminen – ohjelmatarjonta on monipuolinen koko viikonlopun ajan.
Hinta: Koko viikonloppu täysihoidolla 80 €. Päiväkäynti perjantaina 8 €, lauantaina 30€.
Ilmoittaudu 31.8. mennessä tämän linkin kautta. Huom! Et saa ilmoittautumisesta vahvistusviestiä sähköpostiisi, mutta ilmoittautumisesi on mennyt perille sitten, kun ruutuun ilmestyy kiitosviesti.
Lisätietoja leiristä antaa Anneli Vaahtoranta: 040 512 6319 tai [email protected]. Olethan yhteydessä Anneliin myös, jos tarvitset kyydin Loimaan juna-/linja-autoasemalta leirille!
Perjantai 12.9.
Klo 18 Virsi soikoon – tervetuloa leirille!
Klo 18.30 Ota virrestä vaari – Miikkael Halonen
klo 19.30 Iltapala
Klo 20.30 Vesper – Jukka Peranto
Lauantai 13.9.
Klo 8 Aamupala
Klo 9 Laudes – Jukka Peranto
Klo 10 Kuinka opettaa virsiä lapsille kotona/pyhäkoulussa? Kokemuksia ja vinkkejä
Klo 11 Jeesuksen virsikirja – psalmilaulua
Klo 12 Lounas
klo 13 Syvälle virren salaisuuksiin – Martti Vaahtoranta
Klo 14.30 Kahvit
Klo 15.30 Työpajat
Virret tuleville sukupolville – aivoriihi ja selvät sävelet.
Stemmat soimaan – virsiä äänissä
Kanttoripaja
Klo 17 Päivällinen
Klo 18 Yhteinen illanvietto
klo 20 Iltapala
klo 20.30 Completorium – Martti Vaahtoranta
klo 21 Saunat opistolla
Sunnuntai 14.9.
Klo 8 Aamupala
Klo 10 Kesäjuhlan kiitosmessu
Klo 12 Lounas
Klo 13 Kesäjuhlan kiitosjuhla
Huhtikuussa pidettävässä verkkotapaamisessa tarjotaan tukea seurakuntien käytännön musiikkitoimintaan. Kuva: Kari Puustinen
Ilmoittautudu viimeistään 2.4.2025 osoitteeseen [email protected]
Kaikille kirkkomme musiikkityöstä kiinnostuneille ja siinä mukana oleville.
Aihe: Tukea käytännön toimintaan.
Miten musiikkityö on sujunut tähän asti? Mitkä asiat tuottavat iloa ja mitkä ongelmia seurakunnissa?
Varsinaisena teemana käsitellään soittamisen ja laulamisen jännittämistä, ja sen hallintaa. Mitkä asiat tehtävässä jännittävät, miksi ne jännittävät, ja miten voisi pärjätä oman jännittämisen kanssa konkreettisesti. Estääkö jännittäminen jotkin tehtävät, joita periaatteessa osaisi ja haluaisi tehdä?
Kerrotaan käytännön harjoituksia ja tekniikoita jännittämisen lieventämiseksi (lähteenä mm. musiikkialan ammattilaisten julkaisut). Osallistujat saavat myös kertoa omia keinojaan.
Tapaamisen järjestää Lähetyshiippakunnan musiikkitoimikunta.
Blogi perustuu Erkki Pitkärannan luentoon Seurakunta soimaan! -tapahtumassa 23.11.2024. Kuva: Kaapo Koskela
Virsilaulu, luterilaisen messun tunnusomainen tuntomerkillä, on juuret varhaiskirkossa asti. Kristillisen kirkon kirkkolaulu juontuu juutalaisesta temppelipalveuksesta ja synagoogapalveluksista. Jerusalemin temppelissä kaikui vahva leeviläisten kuoron laulu ja lukuisia soittimia psalmilaulua säestämässä. Laulu on siis tullut idästä. Lännen kirkon piirissä kirkkolaulun edistäjä ja voimakas tukija oli Milanon piispa Ambrosius 300-luvulla. Milanon messujen musiikki ja Ambrosiuksen evankeliumisaarnat saivat Augustinuksen kääntymään kristityksi.
500-luvulla paavi Gregorius I oli vahva taloudellisten asioiden ja hallinnon kuntoon laittaja. Hän myös perusti Roomaan koulun laulajia varten, vaikka itse ei ollut vahva muusikko. Tuosta koulusta kasvoi lauluperinne, joka 800-luvulla koottiin kokonaisuudeksi, jonka tunnemme gregoriaanisena musiikkina.
Martti Luther perehtyi jo triviaalikoululaisena hyvänä laulajana tähän roomalaiskatolisessa kirkossa vahvana säilyneeseen traditioon. Hän osasi messun liturgiat ja responsoriot. Juristikoulussa Erfurtissa hän jatkoi laulun ja musiikin teorian oppimista ja perehtyi myös kansanmusiikkiin ja oppi soittamaan luuttua.
1520- luvun myrskyisän uskonpuhdistusvyöryn seurauksena oli messun kansankielelle siirtyminen, ehtoollisen jakaminen molemmissa muodoissa kirkkokansalle, jonka hengellinen hoito oli maksettujen messujen ja kiirastuliopin taloudellisten tuottomenetelmien jäänyt hoitamatta. Tarvittiin kristinuskon opettamiseksi ja opetuksen ihmisten sieluun ja sydämeen saattamiseksi kansankielisiä virsirunoja ja laulettavia melodioita. Tätä tarvetta varten julkaistiin Wittenbergissä tasan viisisataa vuotta sitten Achtliederbuch, kahdeksan saksankielisen virren kokoelma, ensimmäinen luterilainen virsikirja. Seurakunnan laulama virsi alkoi soida kirkoissa.
Kuinka luterilainen virsi tuli meidän maillemme. Tuona samana vuonna 1524 Ruotsin valtakunnassa tapahtui suuri mullistus. Kustaa Vaasa katkaisi suhteet roomalaiskatoliseen kirkkoon, otti piispojen nimitysoikeuden itselleen ja kaappasi kirkon valtion sisään. Alkoi suuri työ luterilaisen kristillisyyden muodon istuttamisessa ruotsalaiseen, balttilaiseen ja suomalaiseen kansaan. Tarvittiin kansankieltä taitavia pappeja, kirjoja ja lauluja.
1536 Turun arkkipiispa Martti Skytte lähetti sihteerinsä Mikael Agricolan Wittenbergiin Lutherin ja Melanchtonin oppilaaksi. Kotiin palattuaan Agricola alkoi kääntää uutta testamenttia ja vanhoja virsiä suomeksi. Muutama vuosikymmen vierähti kunnes ensimmäinen suomenkielinen virsikirja saatiin painoon 1583. Työn teki Jacob Finno, hänkin Wittenbergissä opiskellut.
Jo parikymmentä vuotta myöhemmin Maskun kirkkoherra Hemminki laati Finnon virsikirjaa laajemman kokoelman. Finnon lähes kaikki virret ja 141 uutta virttä muodostivat 1605 painetun Hemminki Maskulaisen virsikirjan. Kirjassa oli jo uskonpuhdistuksen jälkeen laadittuja virsiä, mutta myös paljon keskiaikaisia ja varhaiskirkon lauluaarteita.
Tätä kirjaa käytettiin lähes sata vuotta, kunnes piispa Johannes Gezelius vanhemman toimesta saatiin uusi kokoelma valmiiksi 1690. Maskulaisen kirjassa oli 242 virttä tässä kirjassa 413. Ruotsin kuninkaan määräysten vuoksi kirjan painaminen siirtyi. Vasta 1701 kirja tuli painosta. Se olikin suomalaisen kirkkolaulun ja kristillisyyden pitkäaikaisin ja vaikuttavin opus. Virsien lisäksi siinä oli rukouskirja ja evankeliumikirja.
Vasta 1886 monien yritysten jälkeen ensimmäisen suomen kieleisen virsikirjan merkittävänä vaikuttajan työssä oli Elias Lönnrot.
Meidän nykyistä kirkkovirsikirjaamme edelsi niin sanottu Talvisodan virsikirja vuodelta 1939.
Seurakuntien musiikkityöstä kiinnostuneet kokoontuivat lauantaina Koinoniassa. Kuva: Janne Koskela
Lähetyshiippakunnan musiikkityön toimikunta kutsui seurakuntien kanttoreita ja muita musiikkityössä mukana olevia tapaamiseen Koinonia-keskukseen lauantaina 23.11.24. Yhteisellä lounaalla – kiitos emännille! – aloitettuun päivään saapuikin parikymmentä musiikki-ihmistä pääasiassa pääkaupunkiseudulta, mutta muutamia myös eri puolilta maata, yksi Sodankylästä asti!
Lounaan jälkeen varsinainen ohjelma aloitettiin pastori Janne Koskelan toimittamalla Ad sextam -hetkipalveluksella.
Musiikkityön kuulumisia kertoi ja päivän ohjelmaan johdatteli toimikunnan puheenjohtaja Anneli Vaahtoranta. Samassa yhteydessä kiitoksin ja kukin muistettiin Miikkael Halosta, joka on toiminut ansiokkaasti Kesäjuhlan musiikkivastaavana niin säveltäjänä, sovittajana, muusikkona kuin yleisorganisaattorina viime vuosina. Syksyllä 2023 muodostetun Musiikkityön toimikunnan puheenjohtajan tehtävää Miikkael on hoitanut ensimmäisen toimintavuoden ajan. Miikkael on nyt siirtymässä toistaiseksi syrjään tästä vastuutehtävistä.
Janne Koskelan johdolla tutustuttiin uuteen messuohjelmaan, joka on tarkoitus ottaa seurakunnissa käyttöön uuden kirkkovuoden alkaessa tai lähiviikkoina sen alettua. Todettiin, että isoja muutoksia entiseen ei ole tulossa, mutta joissakin kohdin on entistä enemmän valinnan mahdollisuuksia. Pastorit ja seurakunnat voivat näin ollen paikallisesti päättää sopivista toteutustavoista.
Jussi-Pekka Rauha esitteli uusia virsisuosituksia. Kuva: Janne Koskela
Luterilaisia virsiä -kirjan käyttöä helpottamaan Musiikkityön toimikunta on laatinut kaksikin virsisuosituslistaa. Toisessa listassa on luetteloitu kirkkovuoden eri sunnuntaille ja pyhäpäiville sopivia virsiä, toiseen listaan on järjestetty virsiä raamattuviitteiden mukaan. Näitä apuvälineitä ovat olleet laatimassa lähinnä Jussi-Pekka Rauha Seinäjoelta sekä Mari ja Petri Hiltunen Kouvolasta. Raamattuviitelistauksen on tehnyt Marja Simojoki Seinäjoelta. Nämä dokumentit on tarkoitus saada kaikkien nähtäville Lähetyshiiippakunnan nettisivuille lähiaikoina. Virsisuosituslistoja kokoontuneelle väelle esitteli Jussi-Pekka Rauha.
Erkki Pitkäranta luennoi seurakuntaveisuun kehittymisestä. Kuva: Janne Koskela
Erkki Pitkäranta johdatteli tiiviissä ja erittäin opettavaisessa esityksessään ymmärtämään seurakuntaveisuun kehittymistä alkukirkon ajoista nykyiseen Suomen ev. lut. kirkossa käytössä olevaan virsikirjaan asti. Esityksen kuluessa laulettiin yhdessä eri aikojen virsiä. Ensimmäinen oli Aurelius Ambrosiuksen 300-luvulta peräisin olevaan tekstiin perustuva ja keskiaikaisella melodialla veisattava virsi 549. Viimeisenä laulettiin F. G. Hedbergin virsi 123 (sävelmä kansantoisinto Sortavalasta), joka on otettu suomalaiseen virsikirjaan v. 1938.
Kimmokkeena Erkki Pitkärannan esitykselle on ollut ensimmäisen luterilaisen laulukirjan (Achtliederbuch) julkaisemisen 500-vuotisjuhlavuosi. Myös Erkki Pitkärannan esitelmä on tarkoitus saada nähtäville Lähetyshiippakunnan nettisivuille.
Päivän aikana nautittiin musiikin lisäksi pöydän antimista. Kuva: Janne Koskela
Musiikkipäivän lopuksi oli halukkaille lyhyt opetustuokio. Vapaan keskustelun jälkeen iloittiin yhteisestä uskosta ja musiikin lahjasta harjoittamalla neliäänistä virsilaulua. Ennen kotimatkaa hiljennyttiin Vesper-hetkipalvelukseen.
Ehkä ensi vuonna uudelleen!
”Nyt laulan sydän täynnä iloa Kristuksen, kuninkaani kunniaa. Huuliltaan virtaa vapaa armahdus. Se kurjan ikuinen on omaisuus.” LV 803:1
Teksti: Vesa Vaahtoranta
Viikonloppuna Loimaan evankelisella opistolla musisoi nelisenkymmentä leiriläistä. Kuva: Anna Punkeri
Suuret asiat voivat syntyä joskus näennäisesti hyvin pienestä. Niin kävi Lähetyshiippakunnan historian ensimmäiselle musiikkileirille, jonka tarve tuli lausutuksi ilmoille ihan tavallisilla hämeenlinnalaisilla kirkkokahveilla viime keväänä.
Lähes 40 kirkkomusiikin ystävää kokoontui Loimaan evankeliselle opistolle syyskuun toisena viikonloppuna 8.–10.9.2023 oppimaan uutta, jakamaan kokemuksiaan sekä vaikuttumaan luterilaisen uskon innoittaman musiikin rikkaudesta. Joukossa oli seurakuntien kanttoreita, kuorolaulun harrastajia, eri soittimien taitajia sekä muita musiikin ystäviä. Kaikkia yhdisti halu palvella seurakuntia ja kirkkoamme musiikin lahjoin. Musiikkileirin suunnitteluryhmänä ja pääkouluttajina olivat musiikin rautaiset ammattilaiset Päivi Pohjola sekä Miikkael ja Eerika Halonen.
Perjantai-illan ohjelmassa oli lyhyen tutustumistuokion jälkeen piispa Juhana Pohjolan johdantoluento musiikin asemasta Raamatussa. Illan aikana pohdittiin myös sitä, miten musiikki voi seurakunnassa yhdistää kaiken ikäisiä aina ”vauvasta vaariin” – ja luonnollisesti vähän väliä kajautettiin yhdessä sopiva virsi. Ilta päättyi vesperiin eli iltarukoukseen, kuinkas muuten.
Lauantai alkoi puolestaan laudeksella eli aamurukouspalveluksella. Aamupäivän opetusosuus koostui luterilaisen jumalanpalvelusmusiikin historiasta ja muodosta sekä psalmilaulun alkeista ja traditiosta. Luennot kirvoittivat vilkasta keskustelua ja innostunutta psalmilaulantaa.
Leirillä tutustuttiin luterilaiseen musiikkiperinteeseen. Tässä luennoimassa Miikkael Halonen. Kuva: Jussi-Pekka Rauha
Lauantai-iltapäivän työpajoissa leiriläiset jakautuivat ottamaan tuntumaa kuorolauluun, harjoittelemaan orkesterisoittoa sekä oppimaan lisää kanttorina toimimisesta. Pienryhmissä muun muassa prepattiin aloittelevia kanttoreita, kokeiltiin erilaisia tapoja rakentaa alkusoittoja ja opeteltiin säestämään rikkaasti sointumerkeistä.
Lauantain illanvietossa leiriläiset saivat nauttia myös toistensa musiikkiesityksistä. Kuva: Eeva Pitkäranta
Lauantain kääntyessä iltaan leiriläiset kokoontuivat äänittämään seurakuntien käyttöön esimerkkipsalmit kirkkovuoden kunkin kolmen Luterilaisissa virsissä julkaistun psalmisävelmän mukaisesti. Samassa iltahetkessä perustetiin Lähetyshiippakuntaan myös musiikkitoimikunta sekä keskusteltiin tämän ensimmäisen musiikkileirin nostattamista ajatuksista. Illan sai päättää rukous illan päättyessä eli kompletorio.
Lauantain työpajoissa leiriläiset valmistelivat myös musiikkiosuuksia sunnuntain messuun ja kesäjuhlien kiitosjuhlaan. Niinpä viimeistään musiikkileirin päättäneessä Kesäjuhlan kiitosjuhlan messussa saatettiin todeta, että seurakunta todellakin ratkesi soimaan!
Teksti: Jussi-Pekka Rauha
Katso täältä tallenteet Kesäjuhlan kiitosjuhlan messusta ja päiväjuhlasta.
