Blogi: Pitävätkö joulun myytit paikkansa?

Mythbusters- televisiosarjassa selvitetään, pitävätkö ihmisten yleiset uskomukset paikkansa. Myös joulun alkuperästä on esitetty monenlaisia väitteitä. Niillä usein halutaan kiistää juhlan kristillinen ja raamatullinen sisältö. Mutta pitävätkö nämä väitteet paikkansa?

Myytti 1: Joulu oli alun perin pakanallinen juhla.

Väärin, koska pakanallinen keskitalven juhla oli ytimeltään aivan erilainen kuin joulu. Pohjoismaissa silloin toki syötiin sikaa, mutta siihen yhtenevyydet jäävätkin. Roomassa puolestaan  vietettiin 25. joulukuuta Voittamattoman auringon juhlaa. Tällaisen juhlan perusti keisari Aurelianus kuitenkin vasta vuonna 274 jKr – siis kauan Jeesuksen syntymän jälkeen. Voi jopa olla, että hän sijoitti tuon juhlan joulukuun 25. päivään, koska halusi näin häivyttää kristillisen joulun viettämisen!

Joulu on olemukseltaan aivan erilainen kuin kaikki pakanalliset juhlat. Pakanajuhlat liittyvät satokauden vaiheisiin tai niissä juhlitaan vuodenaikojen vaihtelua. Nämä juhlat ovat ihmisten keksimiä ja toteuttamia. Jouluna sen sijaan juhlitaan Jumalan suurinta lahjaa, Jeesusta. Hän ei riipu ihmisten tekemisistä eikä tämän maailman vaiheista vaan tulee taivaasta pelastamaan ihmiset. Se on suurimman juhlan aihe.

Myytti 2: Jeesuksen neitseestäsyntyminen on myytti, joka on lainattu antiikin suurmieskertomuksista.

Väärin, koska neitseestäsyntyminen ei ole myytti vaan se esitetään kahdessa evankeliumissa (Matt. 1:20–23; Luuk. 1:34–35) varmana historiallisena tapahtumana. Jeesuksen neitseellisen sikiämisen rinnastaminen antiikin taruihin on sekä tieteellisesti että hengellisesti täysin perusteetonta. Antiikin aikana ei suinkaan ollut tavallista ajatella, että Jumala syntyisi ihmiseksi. Gnostilainen harhaoppi, jossa tällaista opetettiin, syntyi vasta kristinuskon jälkeen.

Oppi neitseestäsyntymisestä on kristinuskolle luovuttamaton, koska se osoittaa Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja yhtä olemusta Isän kanssa. Jeesus pelkkänä ihmisenä ei voisi sovittaa maailman syntejä.

Myytti 3: Betlehemin tähti on vain kaunis tarina, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.

Väärin, koska tähtitieteen avulla on voitu osoittaa, että Lähi-idän taivaalla on todella tuolloin ollut ilmiöitä, jotka itämaiset tietäjät ovat tulkinneet uuden kuninkaan syntymiseksi Juudeassa. Kertomus tähdestä ja tietäjistä osoittaa, että Jumala lähetti Poikansa maailmaan kaikkia kansoja, myös pakanoita varten. Jumalalla on keinot vetää ihmiset Jeesuksen luo – vaikka tähden avulla. Nykyisin tuo vetäminen tapahtuu Jumalan sanan, Raamatun, kautta.

Myytti 4: Jeesusta ei pidetty aluksi Jumalana, vaan hänet julistettiin Jumalaksi kirkolliskokouksessa satojen vuosien päästä.

Väärin, koska jo joulun raamatunkohdat osoittavat Hänet Jumalaksi. Enkeli kertoi Joosefille, että Jeesus on Immanuel eli ”Jumalan meidän  kanssamme” (Matt. 1:23) ja Hän pelastaa kansan sen synneistä (Matt. 1:21). Ei kukaan muu voi antaa syntejä anteeksi kuin Jumala (Mark. 2:7). Myös Marialle enkeli kertoi, että Jeesus ”on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi”, eikä ”Hänen kuninkuudellaan ole loppua” … ”Lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja Häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi (Luuk. 1:32, 33, 35). Ei kukaan ihminen voisi täyttää näitä ehtoja, kun vielä tiedetään Hänen saaneen alkunsa Pyhästä Hengestä.

Jeesuksen jumaluus on selvä kautta Uuden testamentin. Hän tekee samoja tekoja kuin Isä, on Kaikkivaltias, Kaiken Näkevä, tuntee tulevaisuuden ja hallitsee kaikkia voimia. Ihmiset kumartavat Häntä niin kuin Jumalaa kumarretaan. Itse Hän sanoo, että ”Isä ja minä olemme yhtä” (Joh. 10:30) ja ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9). Kirkolliskokouksissa määriteltiin Raamatun pohjalta, mitä Jeesuksen jumaluus tarkoittaa ja mikä on Hänen yhteytensä Isään, mutta Hänen jumaluutensa oli selvä jo ennen Hänen syntymäänsä.

Teksti on julkaistu Pyhäkön lampun numerossa 5/2025.