Blogi: Nuoret, älkää pelätkö! 

Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa! (Ps. 84:13)

Tervehdys teille nuorille, jotka olette jo aloittaneet oman, itsenäisen elämänne tai olette pian aloittamassa sitä. Me vanhat iloitsemme teistä ja teidän edistymisestänne ja rukoilemme, että te säilyisitte rohkeina uskossa ja luottamuksessa Herraan Jeesukseen.

Maailmantilanne on yhtäkkiä muuttunut. Naapurimme Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, joka oli suomalaisille ennen vieras ja kaukainen, mutta nyt huomaamme, kuinka lähellä Ukraina ja sen kärsimys on. ”Miten voi vielä 21. vuosisadalla tapahtua tällaista Euroopassa”, ihmetellään. Ilman muuta voi. Ihminen ei ole muuttunut eikä muutu. Se on synkkä totuus, mutta se avaa mahdollisuuden rauhalliseen harkintaan: Onhan ennenkin pärjätty, varmasti vieläkin pärjätään. Ajat ovat olleet pahempiakin!

Me emme tiedä, mitä Ukrainan kohtalo tulee vaikuttamaan muuhun maailmaan ja Suomeen. Asumme ”karhun” naapurina. Nyt olisi luonnollista heittäytyä pelon valtaan ja menettää elämän rohkeus ja ilo. Mutta se olisi lyhytnäköistä ja turhaa. Vaikeita aikoja voi kyllä tulla. Vaikeita ne ovat monelle jo nyt. Rauhan aikanakin moni on rauhaton ja hyvinvoinnin keskelläkin moni voi pahoin. Mutta joka turvaa Jumalaan, saa elää rohkeasti. Voi olla, että kaikki suunnitelmat muuttuvat, voi olla, että elintaso laskee ja haaveet eivät toteudu, mutta elämä ei ole turhaa eikä mieletöntä.

Se sukupolvi, joka taisteli talvisodan, koki melkein puolen miljoonan karjalaisen raskaan evakkomatkan, taisteli vielä jatkosodan ja asutti karjalaiset evakot vielä toisen kerran muualle Suomeen, maksoi sotakorvaukset ja eli epävarmuudessa maamme kohtalosta, se sukupolvi perusti perheitä, sai lapsia, rakensi taloja, oppi uusia ammatteja, rakensi Suomea kaikin tavoin. Me, jotka synnyimme sodan aikana tai pian sodan jälkeen olemme nähneet vanhempiemme työn valtavan hedelmän: lapsuutemme ja nuoruutemme köyhyydestä ja epävarmuudesta on tultu vaurauteen ja vakaisiin oloihin. Jos olisi vain pelätty ja jätetty perheet perustamatta ja koulut käymättä, olisi meillä nyt huonot olot.

Lainaamani psalmin jae käyttää Jumalan nimeä Herra Sebaot. ”Sebaot” on monikkomuoto sanasta SABA – sotajoukko! Hän on siis sotajoukkojen Jumala. Hänellä on kaikki valta, ei meillä eikä diktaattoreilla. Joka turvaa siihen Jumalaan, joka antoi oman Poikansakin meidän pelastukseksemme ja joka hallitsee kaikkia sotajoukkoja, on turvassa. Sellaisen ihmisen elämä ei mene hukkaan vaikeinakaan aikoina.

Olkaa siis rohkeita, eläkää luottaen ja turvautuen Jumalaan. Pitäkää omatunto puhtaana – Jeesuksen veri ei vuotanut turhaan! Rukoilkaa Ukrainan ja Venäjän ja Suomenkin puolesta. Käykää messussa. Juhlikaa silloin kun on juhlimisen aika. Älkää surko älkääkä pelätkö. Omaisuus häviää aikanaan joka tapauksessa, Jumala pitää huolen, että teillä on kaikkea tarpeeksi. Rukoilkaa, että voitte perustaa perheitä ja saada lapsia. Myös naimattomille on seurakunnan ja tietenkin koko yhteiskunnankin puitteissa mahdollisuus elää hyödyllistä ja hedelmällistä elämää. Mitä sitten lieneekään edessänne, luottakaa Jumalaan, älkää surkeilko älkääkä pelätkö. ”Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!”

Piispa, Isä, Vaari ja Isovaari

Risto Soramies