Blogi: Miten Lähetyshiippakuntaan saadaan pappeja?

Piispa Juhana Pohjola onnittelee vastavihittyjä pastoreita elokuussa 2025. Kuva: Kari Puustinen

Seurakuntaverkosto kasvaa ja pastoreita tarvittaisiin lisää erilaisiin tehtäviin. Millainen tilanne Lähetyshiippakunnassa on tulevien pastorien suhteen ja miten kirkon pastoriksi voi päästä? Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo ja piispa Juhana Pohjola valottavat tilannetta. 

Miten arvioitte Lähetyshiippakunnan pappistilannetta?

Monella kirkolla maailmalla ja myös tunnustuksellisella luterilaisella puolella on suuri pappispula eikä tulijoita ole riittävästi. Onkin hyvä kysymys miettiä, mistä kaikista tekijöistä se johtuu. Pienenä kirkkona volyymimme ovat toki pienet, mutta olemme olleet siinä suhteessa siunattuja, että Jumala on antanut uusille miehille halun palvella paimenvirassa Jumalan valtakuntaa. Olemme keskimäärin palkanneet yhden pastorin vuodessa. Lähetyshiippakunnan elämälle on ollut myös tärkeää, että on toimensa ohella palvelevia pastoreita, jotka ovat voineet kantaa suurtakin kuormaa jumalanpalveluksista ja muutoin seurakuntaelämässä.  Tästä on hyvin kiitollinen mieli. Myös siitä on kiitollinen mieli, että vastuupastoriksi on edelleen tulijoita. Tämä on ei ole itsestäänselvyys. Haasteena on, etteivät taloudelliset resurssit aina riitä palkkaamiseen. Kova yritys on löytää järkeviä ratkaisuja, kirkon, seurakunnan ja ihmisten itsensä kannalta.

Millaisista taustoista Lähetyshiippakunnan pastorit tulevat?

Hyvin monenlaisista. Pastoreilla on niin erilaisia hengellisiä taustoja kuin koulutuspolkuja. Monet ovat olleet jo pidempään mukana kirkkomme seurakunnassa ennen vihkimystä, ja joidenkin tausta voi olla esimerkiksi muussa kristillisyydessä. Myös koulutustaustoja on erilaisia: Toiset ovat lähteneet nuorina opiskelemaan teologiaa, kun taas toisilla on taustallaan muunlaista koulutusta ja työkokemusta. Toiset ovat opiskelleet Suomessa, toiset ulkomailla. Lähetyshiippakunnan konsistori tutkii kaikki pappiskokelaat ja selvittää heidän soveltuvuutensa ja teologisen osaamisensa riittävyyden ennen kuin se päättää heidän vihkimisestään. 

Mikä on Suomen luterilainen pastoraali-instituutti? 

Se on Lähetyshiippakunnan oma teologista koulutusta antava yhteisö, jota tuttavallisemmin kutsutaan ”supiksi”. Se ei ole teologiseen tutkintoon valmistava instituutti vaan tarjoaa hiippakunnan seurakuntien työhön valmistautuville teologian opiskelijoille kirkon uskosta nousevaa teologista koulutusta, tukea pastoraalisen identiteetin rakentamisessa ja polun mahdolliseen pappisvihkimykseen. Opetus koostuu yhteisistä seminaareista, mentoroinnista ja ohjatusta seurakuntaharjoittelusta. Kiinnostuneiden kannattaa olla hiippakuntadekaaniin yhteydessä.

Mitä voin tehdä, jos minä tai läheiseni tuntee sisäistä kutsumusta paimenvirkaan?

Tärkeintä on itse elää seurakunnan yhteydessä. On hyvä palvella seurakunnassa ja kokeilla erilaisia vapaaehtoisia palvelutehtäviä. Oman pastorin kanssa keskustelu virasta ja opintopolusta sekä tutustuminen luterilaiseen kirjallisuuteen voivat selkeyttää kutsua. Rukous Jumalan hyvästä tahdon toteutumisesta omassa elämässä on olennaista. Varmaa on, että Kristus kutsuu vain syntisiä ja vajavaisia miehiä, mutta lupaa varustaa ja lähettää evankeliumin virkaansa hoitamaan. Tämä on koko kirkkomme yhteinen rukousaihe: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Matt 9:38)  

Teksti on julkaistu Pyhäkön lampun numerossa 1/2026.