Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Blogi: Huolia, huolia ja raskaita kuormia – tee niistä rukous. Se kelpaa Jumalalle.

Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil 4:6-7)

Elämä olisi helppoa, jos ei olisi juuri tätä huolta tai tuota raskasta kuormaa. Mikä tahansa muu vaiva, mutta ei tätä murhetta!

Hyvä Luojamme kyllä tietää, miten huolet raskauttavat elämää. Kukapa kristitty ei tietäisi, mitä huolet ja murheet ovat. Murheet omaisuudesta ja omaisista, murheet terveydestä, omista synneistä ja laiminlyönneistä. Moni kantaa huolta omasta kansasta ja isänmaasta, sen nuorisosta ja sen kristityistä, luopumuksesta ja jumalattomuudesta.

Ei ole ongelmaa eikä murhetta ja surua, jota Raamattu ei tuntisi. Siellä on sitten myös lukuisia lupauksia murheita ja huolia vastaan. Raamatun realismi antaa uskottavuutta ja painoa sen lehdiltä löytyviin lupauksiin. Kuinka monelle onkaan tullut helpotukseksi ja jopa pelastukseksi sanat:

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa… / Avuksesi huuda minua hädän päivänä ja minä tahdon auttaa sinua.” (Ps. 50:15)

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani”.

Jumalan lupauksia ei ole annettu kevyiksi huitaisuiksi, joilla kaikki painot äkkiä hävitettäisiin – sen tietää jokainen, jota huolet painavat. Kertoohan Raamattukin tapauksista, joissa Jumalaan turvautuva ihminen on joutunut pitkään huokailemaan, ennen kuin huolet ovat helpottaneet tai omat hartiat saaneet aivan kuin lisävoimia kuormien kantamiseen, niin että elämä on päässyt jatkumaan. Aabrahamilla oli kyllä lupaus, ja sen varassa hän jaksoi, varmaan usein iloisin mielin, mutta ehkä yhtä usein painoi murhe hänet rukoukseen ja hakemaan apua lupausten Antajalta. Joosefin huolet eivät olleet yhtään kevyempiä: Potifarin vaimon jatkuva houkuttelu, ja myöhemmin vääryyden kärsiminen tyrmässä, vaikka Joosef oli ollut kuuliainen Jumalalle. Entä Mooses huolineen, Hanna, Barak, Gideon, David, Hiskia, Nehemia, Daniel ja lukemattomat muut? Kaikille heille tuli aikanaan konkreettinen apu ja vastaus.

Kun Paavali kirjoittaa filippiläisille: ”Älkää mistään murehtiko…” mitä se olisi merkinnyt esimerkiksi Hiskialle, kun hän sai Assurin kuninkaalta uhkakirjeen (2.Kun. 19)? Olisiko hänen pitänyt vain olla kuin tietämättään koko uhasta? Mitä Hiskia teki? Hän otti kirjeen mukanaan temppeliin, Jumalan eteen ja huusi avuksi ainoata Auttajaansa. Kun siis Raamattu kehottaa olematta murehtimatta mistään, se puhuu muusta kuin asioiden kevyesti ottamisesta: kyllä Jumala tietää, mitä ne murheet ja taakat ovat. Mutta tuo ”mistään” tarkoittaa, ettei ole asiaa, jota ei tulisi tuoda luottamuksella Jumalan eteen niin kauan kuin se painaa. ”Murehtia” merkitsee huolten kantamista omin voimin. Jos joku huoli tai taakka kuitenkin vain pysyy, on oikein tuoda se yhä uudestaan Jumalalle koko raskaudessaan vedoten Jumalan omiin lupauksiin. Samalla vielä painojen raskauttaessa mieltä on hyvä uskossa kiittää Jumalaa, sillä kehottaahan Paavalikin ”kiitoksen kanssa”. Vanha kristittyjen neuvo on: tee huolistasi rukous!

Jumala ei väitä, ettei hädän päivää tulisi, vaan Hän liittää juuri hädän päivään lupauksen: avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua. Miten suuri lupaus liittyykään ensimmäiseen käskyyn: minä olen Herra, sinun Jumalasi. Muuta Jumalaa ei ole – älä siis etsi muuta apua – minä olen sinun auttajasi. Siihen voit luottaa!

Anna huoltesi painaa itsesi Jumalan armonistuimen eteen. Kun huolet eivät hellitä, älä sinäkään hellitä mielestäsi Jumalan lupauksia. Kun omaisesi kulkevat väärää tietä, valitse sinä omaksi tieksesi tie Jumalan kasvojen eteen seurakunnan kanssa: tunnustat Jumalalle syntisi ja saat ne anteeksi juuri niin kuin Jumala on luvannut; sitten kuulet evankeliumia ja tuot esirukouksessa rakkaittesi huolet ja omat huolesi Jumalalle tiettäviksi. Jos kuitenkin epäusko vielä sanoo, ettet ole Jumalan avun arvoinen, niin anna niiden epäilysten sammua Kristuksen ruumiin ja veren lahjojen alle ehtoollisella. Ne ovat tehneet sinut kelvolliseksi saamaan avun huoliisi ja omiesi huoliin.

Jumalan rauha on varjeleva sinun ajatuksesi Kristuksessa Jeesuksessa.

Risto Soramies