Kuulumisia Israelista

Maria, Sahar, Emil, Paul, Boris ja Ben. Saharin ja Marian lapset Adiel ja Thea sekä Paulin tytär Naomi

Sain tehdä 17.-20. toukokuuta opetus- ja messumatkan Tel Aviviin. Siellä on vuoden alusta lähtien kokoontunut pieni joukko juutalaiskristittyjä viettämään jumalanpalvelusta kerran kuukaudessa. Messuja ovat aikaisemmin pitäneet Ruotsin lähetysprovinssin pastorit; sain olla ensimmäisenä suomalaisena
pastorina tässä arvokkaassa tehtävässä.

Noin kymmenen hengen joukko kokoontui sapatin iltana Sahar ja Maria Sadlovsky Goldin asunnon olohuoneeseen Tel Avivin eteläosan Florentiniin. Alkoi iloinen puheensorina heprean, englannin, saksan ja ruotsin kielellä. Pikkuhiljaa väki hiljentyi kuuntelemaan opetustani kirkon seitsemästä tuntomerkistä.

Kuulijat seurasivat herpaantumatta opetusta ja osallistuivat siihen aktiivisesti nyökkäämällä,  kommentoimalla ja kysymällä. Erityisesti tuntomerkeistä seitsemäs eli Pyhä Risti, tuntui olevan heille hyvin omakohtainen. Moni oli jo joutunut kokemaan vaivaa ja vainoa Kristuksen nimen ja evankeliumin tähden.

Rohkeasti he halusivat kuitenkin tunnustautua Jeesuksen omiksi. Oli koskettavaa hiljentyä opetuksen jälkeen yhteiseen jumalanpalvelukseen. Se tapahtui Amerikan ja Ruotsin luterilaisten liturgioiden mukaisesti. Sahar kuitenkin lauloi hepreaksi päivän psalmin ja luki raamatunkohdat hepreaksi.
Päämääränä on luoda juutalaisen perinteen pohjalta täysin hepreankielinen luterilainen jumalanpalvelus. Tämä vaatii vielä työstämistä.

Saarnasin messussa englanniksi siitä, miten Pyhä Henki on meidän Puolustajamme kaikki vihollisia vastaan; Saatanaa, syntiä, omaa lihaa, kuolemaa ja langennutta maailmaa vastaan. Hän johtaa meidät koko totuuteen eli Häneen, joka kerran sanoi: ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä”. Seurakunta nyökkäili taas innostuneena.

Saattoi syvästi aistia sen kiitollisuuden ja ilon, jolla tämä pieni lauma polvistui ehtoollispöytään ja vastaanotti Kristuksen ruumiin ja veren syntiensä anteeksiantamiseksi. Joillekin tämä oli ensimmäisiä kertoja elämässä, kun he pääsivät Herran pöytään. Joku oli vasta taannoin kastettu Kristukseen.

Kovaääninen puheensorina täytti taas huoneen, kun ryhdyttiin nauttimaan sapattiateriaa, joka tapahtui nyyttäriperiaatteella. Oli hämmästyttävää nähdä, miten yhtenäinen oli joukko, jonka juuret ovat maailman eri laidoilla; Siperiassa, Jemenissä, Saksassa, Amerikassa, Puolassa, Ukrainassa, Ruotsissa – ja Suomessa. Vain Kristus on lahjoittaa tällaisen yhteyden ihmeen.

Sahar Sadlovsky Gold on parhaillaan opiskelemassa Ruotsissa teologiaa. Hänen tavoitteena on suorittaa siellä loppututkinto ja tulla vihityksi luterilaisen pastorin virkaan Tel Aviviin. Matkaa on vielä seurakunnan viralliseen perustamiseen, yhteisen kokoontumistilan löytämiseen, paikalliseen vastuun ottamiseen taloudesta ja toiminnasta jne. Joukko on kuitenkin hyvällä tiellä ja uskoo, että eräänä päivänä Tel Avivin miljoonakaupungin valona on tunnustuksellinen luterilainen heprealainen seurakunta, jolla on vahva näky oman kansansa johdattamisesta Messiaan omaksi. Muistathan rukouksessa tuota pientä tainta Pyhässä maassa.

Lyhyen vierailuni aikana ehdin käydä Saharin kanssa Jaffan ikivanhassa kaupungissa, joka on vain kivenheiton päässä hänen kodistaan. Hiljennyimme kirkossa, joka on rakennuttu sen muistoksi, kun Pietari sai Jaffassa näyn kankaasta, joka laskettiin hänen eteensä. Siinä oli monia juutalaisten saastaisina
pitämiä eläimiä, vertauskuvana meistä pakanoista, jotka nyt kelpaamme Jumalalle Kristuksen tähden. Oli ilo saada olla palauttamassa evankeliumin sanomaa sinne, mistä se kerran lähti liikkeelle, kun juutalaiset apostolit ryhtyivät tuomaan ilosanomaa meille pakanoille. Kerran ”koko Israel” kääntyy (Room. 11).

Petri Hiltunen