Abrahamin lapsina leirillä

Eteläisen alueen varkkarileiri peleineen ja leikkeineen on parhaillaan käynnissä Loimaalla. Kuva: Juuso Mäkinen

Lähetyshiippakunnan Eteläisen alueen eli Hämeen ja Uudenmaan rovastikuntien varkkarit (varhaisnuoret, 11–14-vuotiaat) leireilevät parhaillaan Aabrahamin lapsina. Nelipäiväinen varkkarileiri alkoi maanantaina 15.6. Mustajärven leirikeskuksessa Loimaalla ja jatkuu torstaihin. Mukana on kolmisenkymmentä leiriläistä, viisi isosta ja viisi aikuista. Saman alueen kolmipäiväinen lastenleiri 7–10-vuotiaille järjestetään samalla teemalla samassa paikassa seuraavalla viikolla.

Eteläisen alueen varkkari- ja lastenleireillä on ollut tapana käydä läpi Vanhan testamentin suuria henkilöitä. Tänä vuonna aiheena on uskon isä Aabraham. Leirillä Aabrahamin historiaan paneudutaan monin keinoin. Sananarkuissa eli raamattuopetuksissa seurataan Aabrahamin ja Saaran vaiheita Ensimmäisen Mooseksen kirjan eli Genesiksen luvuissa 12–25. Jokaisen Sananarkun alussa isoset näyttelevät tapahtumat. Aamu- ja iltahartauksissa itse isä Aabraham käy kertailemassa elämänsä merkkihetkiä. Leirin teemaa lauletaan muistiin ja sydämiin leirilaulun avulla. Jotain kirkkomme leirityön iästä kertoo, että Aabraham-laulu on käytössä jo toista kertaa. Se on sävelletty yli 10 vuotta sitten edelliselle Aabraham-leirille 2010-luvun alkuvuosien hämärissä.

Kolme miestä (Pyhä Kolminaisuus) Aabrahamin vieraina Mamren tammistossa. Kuva: Lauri Wendland

”Joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi” (Room. 4:5), leiriläiset opettelivat erään Sananarkun muistolauseena. Abram ja Saarai olivat vanha, lapseton pariskunta, jonka suvussa palveltiin vieraita jumalia (Joos. 24:2). Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti Herra kutsui heidät lähtemään epäjumalia palvelevasta suvustaan ja lupasi tehdä heistä suuren kansan. Tällainen Jumalamme on – Hän luo tyhjästä ja tekee suuria mitättömien kautta. Ennen ympärileikkausta ja ennen lain antamista Abram uskoi Herran hulluun lupaukseen, että Abramin siemen tulee olemaan luvultaan kuin taivaan tähdet. Tämän uskon Herra luki Abramille vanhurskaudeksi (Gen. 15:6) eli kunnollisuudeksi tai syyttömyydeksi. Abram luettiin vanhurskaaksi yksin uskon kautta, ennen ja ilman ympärileikkausta (joka annettiin vasta Gen. 17) ja ennen ja ilman Mooseksen lain ja kymmenen käskyn pitämistä (jotka annettiin vasta seuraavassa Mooseksen kirjassa).

Näin on meilläkin. Herra lukee meidätkin vanhurskaaksi yksin uskon kautta, joka kohdistuu Aabrahamin siemeneen. Aabrahamin siemenessä siunataan kaikki maan sukukunnat (Gen. 22:18). Siemen tarkoittaa Raamatussa konkreettisesti miehen siementä mutta myös siitä syntyvää lasta ja hänestä polveutuvaa sukua. Aabrahamin siemen on pohjimmiltaan Jeesus Kristus. Hän on naisen siemen, joka murskaa käärmeen eli Perkeleen pään (Gen. 3:15), sekä Aabrahamin poika (Matt. 1:1). Hän on lupauksen lapsi, jossa kaikki maan sukukunnat siunataan, ei ainoastaan Israelin kansa vaan myös meidät ei-juutalaiset eli pakanat.

Abram sai nimen Aabraham, suuren paljouden isä, ja Saarai sai nimen Saara, ruhtinatar. Aabrahamista tuli kaikkien Kristukseen uskovien hengellinen isä ja Saarasta vanhan ja uuden liiton seurakunnan ruhtinatar, Kristuksen, uskon ja kirkon äiti. Aabraham sai ympärileikkauksen liiton merkiksi, jonka kautta Jumala adoptoi kahdeksan päivän ikäiset poikavauvat omaan perheeseensä. Meillä kaste on tullut niin miehille kuin naisille, sekä poika- että tyttövauvoille ”Kristuksen ympärileikkaukseksi”, jossa meiltä ei poistettu esinahan lihaa vaan ”lihan ruumis” eli synti (Kol. 2:11–12).

Aabraham joutui uhraamaan ainoan, rakkaan poikansa Iisakin Moorian vuorella. Viime hetkellä Herra esti teon ja antoi tilalle uhrilampaan, jonka pää oli takertunut orjantappurapensaaseen. Samalla vuorella kuoli vajaat 2000 vuotta myöhemmin toinen Isän ainoa Poika, rakastettu perillinen, orjantappuroin kruunattuna uhrilampaana maailman syntien puolesta. Jeesus on tosi Iisak (”hän nauraa”), jossa mekin saimme siunauksen ja syyn nauraa ilosta, kun olemme päässeet Jumalan lapsiksi.

Pojat polttamassa pappia salibandypalloilla kaupunkisodassa. Kuva: Lauri Wendland

Leirielämään kuuluu tietysti paljon yhteistä aikaa, leikkiä, kisailua ja hulvatonta tekemistä. Maanantaina leikittiin kaupunkisotaa salibandypalloilla. Tiistaina kisailtiin polttopallossa ja keskiviikkona vesisodassa. Mustajärven vedessä oli virkistävä pulahtaa hikisten pelien jälkeen.

Entä millaista leirillä on ollut leiriläisten mielestä?

– Tosi kivaa. Me ollaan uitu ja päästään paistamaan makkaraa. Koppipallon pelaaminen kavereiden kanssa on hauskaa, toteaa iloinen tyttöporukka ja rientää mukaan ponileikkiin.