Saksan Itsenäisen Evankelis-Luterilaisen Kirkon (SELK) piispa emeritus Jobst Schönen muistolle

Piispa Jobst Schöne (kuva www.selk.de)

Saimme suruviestin Berliinistä, piispa Dr. Jobst Schöne D.D. kuoli 89-vuotiaana 22.9.2021. Hän lähti opiskelemaan teologiaa useissa teologisissa korkeakouluissa ja yliopistoissa (Bethel, Tübingen, Oberursel ja Münster). Hän sai Fullbright stipendin Concordia seminaariin St. Louisiin (USA) 1956/57, joka koulutti häntä luterilaisen tunnustuksellisuuden yhdeksi johtavista eurooppalaisista piispoista. Saksassa yliopistossa assitenttivuosien jälkeen hänet vihittiin papiksi 1959 toimien pappina Berliinissä. Teologian tohtoriksi Schöne promovoitiin Münsterissä 1968 ja 1978 kunniatohtoriksi Fort Waynessä (USA). Pastoraalisesti suurta luottamusta ja intoa herättänyt työ johti hänet koko kirkkokunnan piispaksi 1985, josta hän jäi eläkkeelle 1996.

Piispa Jobst Schöne vieraili puolisonsa Ingridin kanssa kodissamme 1990-luvun lopulla ja siitä lähtien kirjoittelimme toisillemme sekä tapasimme erilaisissa kokouksissa. Schönen kanssa kävin useitakin neuvotteluja, jotka liittyivät kansankirkkojen (Saksassa maakirkkojen) liberalisoitumiseen ja hänen kirkkokuntansa elämään. Schöne tutustui myös Oulun piispa Olavi Rimpiläiseen. Niinpä piispa Olavus kirjoitti myös merkittävän artikkelin Augustanan kirkko-opista Schönen juhlakirjaan Einträchtig Lehren (1997), jossa korostettiin kirkon tuntomerkkien ratkaisevaa merkitystä historiallisen kontinuiteetin sijaan.

Schönen kirkkokunnan juuret menevät 1800-luvun Saksan unionipolitiikkaan, jossa valtiomahti pakotti luterilaiset maakirkot seurakuntineen yhdistymään reformoitujen seurakuntien kanssa ja luopumaan luterilaisesta ehtoollisopista. Jopa sotilaat keskeyttivät luterilaisen seurakunnan joulumessun. Ihmisiä lähti tuhansittain Amerikkaan ja Australiaan. Useita seurakuntia irrottautui omasta maakirkostaan ja itsenäistyi. Näistä seurakunnista muodostui myöhemmin Saksan Itsenäinen Evankelis- Luterilainen Kirkko (SELK).

Saimme hienon kutsun tulla Berliiniin piispalaan heinäkuussa 2010. Mukanamme oli Luther-säätiöstä Marja ja Erkki Pitkäranta. Messun jälkeen osallistuimme päivällisille ja sitten kirkkokahville piispalaan, joka on tehty lähes omin käsin vanhasta keisarinajan punatiilisestä hevostallista. Kodikkaassa ja vieraanvaraisessa residenssissä keskustelu liikkui tietysti teologiassa, Lähetyshiippakuntamme toiminnassa, mutta piispa Jobst halusi myös kuulla piispa Olavista. Schönen piti tulla piispanvihkimykseemme, mutta hän päätti osallistua samoihin aikoihin tapahtuneeseen Missionsprovinssin Roland Gustafsonin vihkimykseen Ruotsissa. Keskusteluissamme Schöne meni tyylinsä mukaisesti suoraan asiaan: ainoa kestävä tie on pysyä pyhän Raamatun ja sitä oikein selittävän Tunnustuksemme opissa (quia-painotus) ”vastoin aikamme liberaaleja, feministisiä tai poliittisia tulkintamalleja”. Mutta seurakuntaelämää ei voi olla ilman messua. Se on ehdoton keskus. Omassa kirkkokunnassaankin hän joutui tekemään työtä, että sai seurakuntiinsa ympäri Saksaa sunnuntain jumalanpalvelukseen Alttarin sakramentin. Tätä hän korosti myös kirjassaan Botschafter an Christi Statt (1996).

Piispamme saivat myös iloita tapaamisista piispa Jobstin kanssa monissakin kokouksissa Liettuassa, Latviassa ja Saksassa. Silloinen dekaanimme Juhana piti esitelmän piispa Jobstin kanssa peräkkäin Liettuan tunnustuksellisessa symposiumissa ja käänsi erään Schönen erinomaisen artikkelin Aamutähti-sarjaamme (nro 2). Paimenvirkaa tarkasti opettavassa artikkelissaan Schöne torjuu naispappeuden Jumalan sanan vastaisena ja päättää esityksensä: ”Huojumalla ja kirkkopolitikoimalla joudumme ojasta allikkoon”. Pappiskollegiomme jäsen Martti Vaahtoranta toimi aikoinaan SELK:n yhteydessä Kansanlähetyksen lähettinä Islam-tutkijana. Hän kirjoittaa Schönen traktaatin takakannessa selvittäen Suomen ev.lut. kirkon kriisiä: ”Kumpi on uskon asioissa suurempi auktoriteetti, Raamattu ja luterilainen tunnustus vai ’kirkon parlamentti’?”

Pastori Esko Murto lähetti viestin kesälomamatkaltaan anoppilastaan Saksasta noin kuukausi sitten ja kertoi piispa Jobstin joutuneen sairaalaan. Lähetin heti viestin piispatar Ingridin kautta ystävällemme, jonka päätin Kristuksen täytetyn työn varaan rakentuvaan autuaalliseen toivoon:”Wir sehen im Himmel, weil Christus Jesus zu einer lebendigen Hoffnung wiedergeboren hat!” Lisäsin vielä tutun virren sanat: ”Ihr alle seid auf ihn getauft, ihr habt Christus an als neues Kleid, Halleluja!”

Sakari Korpinen