Hiippakuntakokous keskusteli seurakuntien tuplaamisesta ja edustajien määrästä

Uutiset
16.11.2026

Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokous pidettiin lauantaina 14. marraskuuta Koinonia-keskuksessa ja etäyhteyksin. Kuva: Janne Koskela

Lähetyshiippakunnan ylin päättävä elin, hiippakuntakokous, kokoontui vuosittaiseen kokoukseensa lauantaina 14. marraskuuta. Kokoukseen oli ilmoittautunut 118 osallistujaa, joista noin puolet saapui paikan päälle Koinonia-keskukseen Helsinkiin, ja loput olivat mukana etäyhteyksien välityksellä. Osallistujamäärä oli kaikkien aikojen ennätys, mikä on seurausta vuoden aikana kasvaneesta seurakuntien määrästä. Jokaisella järjestäytyneellä seurakunnalla on oikeus lähettää edustajansa mukaan kokoukseen.

Aamupäivän aiheena tuplaaminen

Paneelikeskustelijat Petteri Suontama, Mikko Aho ja Markku Forma. Kuva: Janne Koskela

Aamupäivällä, ennen varsinaista kokouksen alkua järjestettiin tilaisuus, jonka aiheena oli seurakuntien tuplaaminen. Tilaisuuden aluksi piispa Juhana Pohjolan puheenvuoro johdatteli aiheeseen. Tämän jälkeen saimme seurata paneelikeskustelua, jossa yhteisönrakennuskoordinaattori Lilli Lankin johdolla kolmen seurakunnan edustajat keskustelivat tuplaamisesta: pastori Mikko Ahon seurakunnassa Turussa tuplaamisaikeista on keskusteltu aika ajoin. Markku Forma on jäsen Kangasalan Jaakobin seurakunnassa, joka hiljattain perustettiin tuplaamisprosessin seurauksena Tampereen Johanneksen seurakunnasta. Petteri Suontama muisteli, miten tuplaamisprosessi toteutettiin kymmenisen vuotta sitten, kun Espoon seurakunta perustettiin Helsingin Markuksesta.

Paneelikeskustelu nosti esiin monenlaisia näkökulmia seurakuntien tuplaamiseen liittyen. Kuva: Janne Koskela

Paneelikeskustelun jälkeen keskustelimme neljän hengen ryhmässä tuplaamisen herättämistä ajatuksista. Esille nousi monta tärkeää näkökulmaa. Kyse on ensinnäkin lähetystyöstä, jonka prosessissa on otettava huomioon sekä uuteen seurakuntaan lähtijät että alkuperäiseen seurakuntaan jäävät ihmiset. Kun tuplaaminen tulee ajankohtaiseksi, seurakunnissa on pohdittava muun muassa taloutta, pastorin mahdollisuuksia palvella, vastuunkantajien löytymistä. Kaikista mahdollisista haasteista huolimatta keskustelua ohjannut Lilli rohkaisi osallistujia, että Herra varmasti johtaa työtä. Keskustelun jälkeen oli maittavan lounaan vuoro. Lämmin kiitos koko keittiötiimille päivän tarjoiluista!

Suomen Luther-säätiö mukaan hiippakuntajärjestykseen

Hiippakuntakokousta johti pastori Pekka Puustinen. Sihteerinä toimi Pauliina Pylvänäinen. Kuva: Janne Koskela

Kuten joka vuosi, hiippakuntakokouksessa käsiteltiin muun muassa viime vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös sekä toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2027. Tänä vuonna kokouksessa päätettiin myös hiippakuntajärjestyksen muutoksista. Edellinen hiippakuntajärjestys oli hyväksytty vuoden 2021 hiippakuntakokouksessa, minkä jälkeen kirkko on kasvanut, käytänteitä on kehitetty ja siten myös hiippakuntajärjestystä oli joiltakin osin päivitettävä.

Asian parissa työskennellyt konstituutiokomitea oli laatinut ehdotuksen uudeksi hiippakuntajärjestykseksi. Ennen hiippakuntakokousta sitä oli käsitelty työntekijäpäivillä, kahdessa hiippakuntaneuvoston kokouksessa, seurakuntaneuvostoissa sekä hiippakuntakokousedustajien etätapaamisessa.

Yksi lähtökohtaisesti isoimmista muutoksista oli Suomen Luther-säätiön roolin esiin piirtäminen Lähetyshiippakunnan toiminnassa. Aiemmissa hiippakuntajärjestyksissä tätä ei ollut käsitelty, mutta nyt ehdotuksen laatinut konsituutiokomitea piti lisäystä tarpeellisena.

– Tällä on pyritty ennen kaikkea läpinäkyvyyden lisäämiseen. Nyt yhdestä dokumentista käy paremmin ilmi, miten Lähetyshiippakunta kokonaisuutena toimii ja mikä on sen suhde Suomen Luther-säätiöön, hiippakuntadekaani Joel Kerosuo kommentoi.

Keskustelua erityisesti hiippakuntakokouksen kokoonpanosta

Keskustelua syntyi erityisesti ehdotetusta muutoksesta hiippakuntakokouksen kokoonpanoon. Komitea ehdotti osallistujamäärän rajaamista siten, että jatkossa jokaisesta seurakunnasta kokoukseen voisi osallistua yksi maallikko- ja yksi papiston edustaja. Vaiherikkaan keskustelun ja äänestyksen jälkeen alkuperäinen ehdotus jäi voimaan. Jälkikäteen piispa Juhana Pohjola kommentoi päätöstä seuraavasti:

– On hyvä, että voimme keskustella, olla eri mieltä ja äänestää kysymyksistä, joista voi ja saa olla perustellusti eri mieltä. Se on avoimen ja terveen kirkollisen päätöksenteon merkki. Toivon, että marraskuun pimeään Koinoniasta lähteneet eivät jakautuneet voittajiin ja häviäjiin vaan edustajiin, jotka saivat sanoa seurakuntansa äänellä kantansa, joka tuli yhteisesti äänestyksessä punnituksi.

Pohjola halusi vielä korostaa konstituutiokomitean jo aiemmin esille tuomaa näkemystä, että Lähetyshiippakunan hiippakuntakokouksessa kyse ei ole koskaan ollut papiston ja maallikoiden välisestä vastakkainasettelusta, vaan sekä pastorit että maallikot edustavat yhdessä omaa seurakuntaansa.

– Hiippakunta koostuu seurakunnista ja seurakunnat puolestaan paimenista ja laumasta. Koinoniassa ei ollut papiston ja maallikkojen penkkejä, ei miesten eikä naisten puolia kirkkosalissa. Papit ja maallikot yhdessä edustavat seurakuntaansa kirkkomme yhteistä hyvää rukouksin ajaen!

Pohjola toi myös esiin, että keskustelussa esiintynyt huoli papiston määrän suhteellisesta kasvusta poikkeaa toki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen nykyisestä tilanteesta. Kuitenkin kansainvälisesti Lähetyshiippakunnan sisarkirkkoihin verrattuna olemme samassa linjassa:

– Jos katsomme sisarkirkkojamme, niin jako on seuraava: Saksassa SELK:ssä papit 51% ja maallikot 49%, Yhdysvalloissa LCMS:n  ja Kanadassa LCC:n vastaava suhde on 50/50 %.

Hiippakuntajärjestys 2026 on luettavissa tästä linkistä.

Uusia edustajia toimielimiin

Hiippakuntakokouksessa valitaan myös edustajia eri Lähetyshiippakunnan toimielimiin. Hiippakuntaneuvoston jäseniksi valittiin kaudelle 2027-2028  Janne Vanhala (Kokkola), Marcus Lundquist (Turku), Päivi Raudasoja (Kuopio), Siim Kütt (Helsinki: Koinonia), Pekka Puustinen (Mikkeli) ja Hilla Anttoora (Lappeenranta).

Heidän lisäkseen hiippakuntaneuvoston jäsenenä palvelevat kauden 2026-2027 loppuun Matias Koponen (Helsinki: Koinonia), Johannes Typpö (Tampere); Taisto Laato (Espoo), Verneri Virtanen (Raisio), Mari-Anna Alenius (Oulu) ja Lauri Vaahtoranta (Hyvinkää).

Kolme uutta sisarkirkkoa

Piispa Juhana Pohjola sai valtuudet allekirjoittaa sopimukset kolmen uuden sisarkirkon kanssa. Kuva: Janne Koskela

Lopuksi saimme juhlia kirkollisen yhteyden solmimista peräti kolmen kirkon kanssa. Hiippakuntakokous antoi piispa Juhana Pohjolalle valtuudet allekirjoittaa kirkollisen yhteyden tunnustava sopimus Australian tunnustuksellisen luterilaisen kirkon, Ranskan evankelis-luterilaisen kirkon ja Istanbulin luterilaisen kirkon kanssa.

Australian tunnustuksellinen luterilainen kirkko (Lutheran Mission – Australia) perustettiin keväällä 2026. Sen taustalla oli maan valtakirkon päätös muuttaa virkanäkemystään. Kirkko koostuu 25 seurakunnasta, jotka sijaitsevat pääasiassa maan eteläisissä osavaltioissa ja koillisen Queenslandissa.

Ranskan evankelis-luterilainen kirkko (Église Évangélique Luthérienne – Synodede France) on tärkeä toimija etenkin ranskankielisten luterilaisten keskuudessa ja ranskankielisillä lähetyskentillä. Kirkon tausta 1800-luvun saksalaisessa luterilaisessa herätyksessä. Kirkko koostuu kymmenestä seurakunnasta, joista suuri osa sijaitsee vanhalla Alsacen saksalaisalueella.

Istanbulin luterilainen kirkko (İstanbul Luteryen Kilisesi, lyhenne ILK) perustettiin nykymuodossaan vuonna 2003, mutta sen historialliset juuret ulottuvat yli 300 vuoden taakse. Kirkko koostuu viidestä seurakunnasta, jotka sijaitsevat Turkin ja Bulgarian alueella.

Seisomaan noussut kokousväki kiitti ja ylisti Jumalaa uusista sisarkirkoistamme “Herraa hyvää kiittäkää” -virren sanoin.

Pauliina Pylvänäinen

Hiippakuntasihteeri