Blogi: Mitä kirkkoyhteys merkitsee?

Blogi
19.10.2020

Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies

Lokakuun alkupuolella Lähetyshiippakunta sai Missouri-synodin (The Lutheran Church Missouri Synod, LCMS) presidentiltä kirjeen, jossa hän ilmaisi ilonsa siitä, että kirkon teologisista asioista ja kirkkosuhteista päättävä komitea (CTCR) ja aluepresidenttien kokous olivat yksimielisesti katsoneet, että Missouri-synodilla ja Lähetyshiippakunnalla on yhteinen usko, jonka perusteella on nämä kirkot voivat solmia kirkkoyhteyden. Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokous puolestaan päättää tästä asiasta marraskuun 14. päivänä pidettävässä hiippakuntakokouksessaan.

Kirkkoyhteys merkitsee enemmän kuin vain ystävälliset suhteet. Kirkkoyhteys todetaan ja sovitaan itsenäisten kirkkojen välillä. Se ei ole kirkkojen liitto eikä kirkkojen yhdistyminen. Kirkkoyhteydessä molemmat osapuolet pysyvät itsenäisinä eivätkä ne muuta oppejansa eivätkä sääntöjänsä yhteyden takia. Kysymys on samaa uskoa tunnustavien kirkkojen saarnatuoli- ja alttariyhteydestä. Kirkot tunnustavat toistensa pappisviran ja sakramentit. Ne voivat kutsua toistensa pappeja palvelemaan seurakunnissaan ja viettää yhteistä ehtoollista aivan kuin omien jäsentensäkin kanssa.

Lähetyshiippakunnalla on ennestään jo todettu ja sovittu kirkkoyhteys Ruotsin (Missionsprovinsen) ja Norjan (DelsiN) sisarhiippakuntien, Kanadan Luterilaisen kirkon (LCC), Saksan itsenäisen luterilaisen kirkon (SELK) ja Englannin evankelisluterilaisen kirkon (ELCE) kanssa.

Ruotsin Missionsprovinssilla ja Norjan DelsiN:illä on samantapainen kirkollinen historia, kuin Lähetyshiippakunnallakin. Niiden kanssa oli luonnollista ja yksinkertaista sopia kirkkoyhteydestä syksyllä 2015. Kanadan Luterilainen kirkko on Lähetyshiippakuntaa paljon vanhempi ja huomattavasti suurempi kirkko. Yhteisissä tapaamisissa ja keskusteluissa oli kanadalaistenkin kanssa pian selvää, että kirkkoyhteyden sopimiselle ei ollut esteitä. Talvella 2018 Winnipegissä LCC:n kirkolliskokouksessa kirkkoyhteys-asiakirja allekirjoitettiin.

Saksan SELK:llä on oma, pitkä historiansa, johon liittyy uskollisuutta totuudelle ankarienkin vainojen keskellä, erityisesti 1800-luvun alkupuolella. Silloin Saksan eri maakirkoista irtaantui lukuisia seurakuntia omaksi vapaaksi, tunnustukselliseksi luterilaiseksi kirkoksi. SELK:lla on noin 200 seurakuntaa ja oma pappisseminaari. Toukokuussa 2019 SELK:n kirkolliskokous totesi ja omasta puolestaan sopi kirkkoyhteydestä Lähetyshiippakunnan kanssa, minkä Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokous vahvisti marraskuussa 2019.

Myös Englannin ev.lut. kirkon (ELCE) kanssa vahvistettiin kirkkoyhteys 2019 Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokouksessa. Englantilaiset olivat omassa kirkolliskokouksessaan päättäneet asian puolestaan syyskuussa. Englannin kirkolla on yli 100 vuotinen historia. Kuten SELK:llä Saksassa, on myös ELCE:n seurakunnilla yleensä omat kirkkorakennukset. Seurakuntia on 14 eri puolilla Englantia.

Lähetyshiippakunta pyrkii sopimaan kirkkoyhteyden varsinaisesti vain sellaisiin luterilaisiin kirkkoihin, joiden kanssa se on käytännössä tekemisissä esimerkiksi opetus- ja lähetystyössä. Kirkkoyhteydestä sovitaan huolella ja siihen suhtaudutaan vakavasti, asia vaatii aikaa ja henkilöresursseja. Kirkoilla voi olla hyvät suhteet, vaikka varsinaista kirkkoyhteyttä ei olisi sovittukaan. Lähetyshiippakunta kuuluu tunnustukselliseen Kansainväliseen luterilaiseen neuvostoon (ILC), jonka puitteissa se on yhteydessä yli 50 luterilaiseen kirkkoon.

Kirkkoyhteys Missouri-synodin kanssa on periaatteessa samanlainen kuin yllä mainittujen kirkkojen kanssa. Kuitenkin LCMS:n koko (yli 6000 seurakuntaa ja 2 miljoonaa jäsentä), historia ja sen monenlaiset voimavarat (10 yliopistoa, 2 pappisseminaaria, laaja lähetystyö, talous) tekevät suhteesta erityisen. On esitetty kysymys, pystyykö Lhpk säilyttämään itsenäisyytensä näin suuren ”sisaren” rinnalla. Huoli on ymmärrettävä, mutta kirkkoyhteyden luonne ei ole sellainen, että siinä toinen määräisi tai hallitsisi toista. Lähetyshiippakuntaa ei ole velvoitettu allekirjoittamaan ylimääräisiä dokumentteja ja päätöslauselmia, joita kirkot historiansa aikana ovat tehneet. Yhteys perustuu Raamattuun ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Myöskään Lhpk ei ole esittänyt vaatimuksia Missouri-synodille. Kirkkoyhteys ei merkitse taloudellista vastuuta toinen toisistaan eikä sitoutumista toisen päätöksiin. Neuvotteluissa on Lhpk tehnyt selväksi, että se on taloudellisesti itsenäinen eikä ole hakemassa LCMS:ltä taloudellista tukea. Missourin päättäjät ovat suhtautuneet Lähetyshiippakuntaan kunnioittavasti. LCMS ei pyri valtaamaan Suomen ev.lut. lähetyshiippakuntaa.

Kirkkoyhteydestä sopiminen ja sen edellytyksien selvittäminen tekee yhteistyön kirkkojemme kesken yksinkertaisemmaksi ja ”läpinäkyväksi”. Se mahdollistaa myös seurakuntien ja seurakuntalaisten kanssakäymisen yli maan rajojen. Se on myös osoitus siitä, että Lähetyshiippakunta tunnustetaan kirkkona myös maailmalla.

Piispa Risto Soramies

Sami Niemi

Hiippakuntasihteeri

Hämeenlinna ,