Kunnioitetut lähetyspiispa Roland, piispa Matti, episcopus electus Risto, pappiskollegion jäsenet, Kristuksessa rakkaat kokousedustajat,
Koulukirjassani oli runo:
”Jag fattar inte snart,
men det är så underbart,
att efteråt är allt så klart”
En käsitä nopeasti,
mutta se on ihmeellistä,
miten jälkikäteen kaikki on niin selvää.
Olen oppinut hiljalleen näkemään Jumalan ihmeellistä johdatusta. Tämä on mahdollista, kun pysymme Herran seurakunnassa armonvälineiden osallisuudessa. Mutta usein näemme vasta ”jälkikäteen”. Suostuin mukaan vanhojen ystävieni pyynnöstä piispanvaaliin. Esitän tässä heille nimiä mainitsematta kiitokseni. Olen tyytyväinen vaalin tulokseen ja iloinen siitä. Haluamme antaa kaiken tuen nyt valitulle Ristolle, että hän pysyy Jumalan sanassa ja evankeliumissa ja niin hoitaa hänelle uskottua laumaa.
Mikä pysyy perustetun Lähetyshiippakunnan työnäkynä?
Koska olen Lähetyshiippakunnan perustajaisiä, voisin sanoa sen samoin kuin ensimmäisessä lähetyskirjeessäni 1.9.2002 1.Moos.26:18 sanoilla:
”Ja Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet.”
Aikamme filistealaisten tuhotyön keskellä monet ovat huomanneet, että monivalintauskonnollisuuden notkuvien ja juovuttavien pöytien ääressä eivät kuolemattomat sielumme saa taivaan mannaa eivätkä elävää vettä. Rovasti Simo Kiviranta sanoi, että kirkon johdon aikaansaamalla ”yleisuskonnollisuudella” on sama raja ja päätepiste kuin ylipäätään kaikella liikkumavarallamme elämässä. Se päätepiste on hauta. Ihmisen uskonnolliset fundeeraukset ja niihin perustuva näyttäväkään uskonnollinen toiminta eivät auta pitemmälle. Niillä ei pelastuta helvetistä. On löydettävä uudestaan ’paradosis’ eli apostolinen perintö ja sen mukaiset oikeat alttarit ja oikeat saarnastuolit! On kaivettava lähteet auki, on rakennettava oikeita seurakuntia, on johdatettava ihmisiä nauttimaan elävää vettä ja taivaan mannaa.
Mitä sanomme niille, jotka eivät pidä oikeasta informaatiosta ja oppineisuudestaan huolimatta Lähetyshiippakunnasta? Viime aikojen tällaisista kannanotoista ja lehtikirjoitteluista tyydyn sanomaan opettajamme Lutherin taisteluvirren sanoilla: ”Ne olkoot raivoissaan ja syöskööt kiukkuaan…” (Vk 170:3)
+Kolmiyhteinen autuutemme Jumala Teitä siunatkoon!
Sakari Korpinen
