Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Jokainen kristitty tarvitsee itselleen seurakuntayhteyttä. Uuden testamentin käyttämät kuvat kristityistä kivinä rakennuksessa (1. Piet. 2:5), lampaina laumassa (Joh. 10:14-16), oksina viinipuussa (Joh. 15:1-5) tai jäseninä ihmisruumissa (1. Kor. 12:12-13) menettävät mielekkyytensä, jos osia tarkastellaan ilman kokonaisuutta. Sillä mikä on kivi ilman rakennusta, lammas ilman laumaa, oksa ilman puuta tai jäsen ruumiista irrotettuna? Eikö ainoastaan tyhjä, kurja ja tarpeeton! Uusi testamentti ei tunne kristittyjä ilman seurakuntaa, vaan kaste joka liittää Kristuksen yhteyteen, liittää samalla myös toisten kristittyjen yhteyteen.

Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi” (1. Kor. 12:13)

Aikamme kristillisyyttä leimaa kuitenkin sama yksilön vapauden ihannointi, joka näkyy kaikkialla yhteiskunnassamme. Ympäröivässä yhteiskunnassa etsitään ja ihannoidaan yksilön vapautta toteuttaa itseään, elää omien arvojensa, halujensa ja ihanteidensa mukaan – vailla vastuuta toisista, vailla vastuuta itsestä ja omista valinnoista Jumalan edessä. Valitun tien seuraukset ovat myös meille tuttuja: moni on löytänyt vapauden elää täysin vailla yhteyttä sukulaisiinsa, katkenneiden ihmissuhteiden ja poltettujen siltojen aiheuttamassa eristyksessä. Vapauden pelätä naapurin kohtaamista, vapauden kääntää katseensa pois nähdessä tutun ihmisen kadulla, vapauden elää erossa omista lapsistaan tai vapauden elää yksinäisenä avioliitossa: saman katon alla, puhumattomuuden vankina. Lopulta langenneen ihmisen kaipuu elää itsensä Herrana ja vapaana Jumalan laista, onkin sen vapauden tavoittelua, jota sisiliskon häntä kokee pikkupojan kädessä, ruumiistaan vapautettuna.

Moni kristitty kaipaa sydämessään yhteyttä paitsi Jumalaan myös toisiin ihmisiin. Tästä seuraa toinen aikamme suuri tragedia: uskonnollisen tarjonnan ääretön kirjavuus! Jumalalle selkänsä kääntänyt ihminen tuntee kuitenkin sydämessään kaipuuta Luojansa yhteyteen. Tämä kaipuu on meissä kaikissa, tekijän kädenjälki näkyy meissä ja on meissä. Siksi Jumalasta vieraantuneessa yhteiskunnassa kaikkinainen hengellisen ja henkisen tarjonnan kirjo kasvaa joka hetki. Tällaisen uskonnollisen moninaisuuden kirjon Paavali kohtasi aikanaan Ateenassa puhuessaan ateenalaisille:

Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.” (Apt. 17:23)

Miten tähän uskonnollisuuden kirjoon sitten tulisi suhtautua? Mistä voi erottaa oikean ja raittiin, väärästä ja kahlitsevasta? Entä jos oman paikallisseurakunnan jumalanpalveluksessa ei enää julisteta puhtaasti lakia ja evankeliumia? Mistä minä voisin löytää luterilaisen, armohenkisen seurakunnan itselleni joutumatta uskonnollisen lahkon tai lakihenkisen kristillisyyden vangiksi?

Pyhän Matteuksen luterilainen seurakunta on olemassa siksi, että Hämeenlinnan lähialueilla asuvat kristityt voisivat löytää itsellensä turvallisen ja armohenkisen seurakuntayhteyden. Hengellisen kodin, jossa voi pelkäämättä iloita evankeliumista yhdessä toisten veljien ja sisarien kanssa. Matteuksen seurakunta on olemassa, jotta meidän lapsillamme olisi – vielä Kristuksen paluuta odottaessamme – mahdollisuus kasvaa perinteisen luterilaisen seurakunnan yhteydessä.

Pyhä Matteus

Miksi meidän seurakuntamme nimessä on sana ”pyhä”? Eivätkö seurakuntamme jäsenet olekaan kurjia ja syntisiä eli ihan tavallisia ihmisiä? Kyllä varmasti ovat. Seurakunnan pyhyys, jonka uskomme ja tunnustamme, on Kristuksen pyhyyttä, joka lahjoitetaan armosta syntisen suojaksi Isän edessä. Kristuksen teon tähden Jumala jo nyt lukee meidän hyväksemme koko Kristuksen vanhurskauden, vaikka emme sitä vielä silmillämme pysty näkemään. Taivaassa kerran kaikki on puhdasta ja valmista. Usein se, mitä kohtaamme seurakunnassa on kuitenkin rikkinäistä, keskeneräistä ja synnin raapimaa. Ehjiä ihmisiä Matteuksen seurakunnassa ei käy yhtäkään (Room. 3:23). Silti saamme yhdessä seurakuntana kokoontua joka sunnuntai suuren Parantajamme Jeesuksen Kristuksen luo, tunnustamaan hänelle syntimme, joka lahjoittaa itsensä kokonaan syntisen suojaksi.

Itsessäni olen kyllä kurja, köyhä syntinen, mutta Yljän puku yllä olen lumivalkoinen. Olen puhdas, kaunis lilja Mestarini tarhassa, olen taivaan kypsä vilja armostansa suuresta.” (Vk.621:3)

Luterilainen

Miksi seurakuntamme painokkaasti ilmoittaa olevansa luterilainen? Mitä merkitystä on tunnustuskunnalla, eikö Kristus-keskeisyys ja raamatullisuus ole tärkeintä?

Kyllä on ja siksi tahdomme olla luterilaisia!

Koska luterilainen tunnustus on Kristus-keskeinen ja raamatullinen. Jeesus Kristus ei enää ole Beetlehemin tallissa ja tyhjän ristin luona Jerusalemissa, vaan Hän on omiensa keskellä kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:20) Siksi yhdenkään ihmisen ei tarvitse matkustaa aikakoneella 6000 kilometriä ja 2000 vuotta päästäkseen Jeesuksen luokse. Meidän ei myöskään tarvitse käydä Taivaan pyhyyteen Jumalan kasvojen eteen Kristusta tapamaan, se olisi syntiselle hengenvaarallista nimittäin!

Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ”Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?” se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ”Kuka astuu alas syvyyteen? se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. (Room. 10:6-8)

Siksi luterilainen tunnustus korostaa Kristusta siellä, missä Hän on luvannut olla omiensa keskellä. Tyhjän haudan luokse saapunut Magdalan Maria lähti epätoivoisena kerran opetuslasten luo sanoen:

Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet?” (Joh. 20:2)

Tähän kysymykseen luterilainen tunnustus antaa meille selvän vastauksen: Herra on läsnä siellä, missä hän on luvannut olla. Luterilainen tunnustus osoittaa kaikkialla Kristukseen ja Hänen omiin armonsa lupauksiin. Herra tulee sinun luoksesi Jumalan Sanan lupauksissa. (Joh. 14:18) Herra tulee sinun luoksesi synninpäästön sanassa, jonka Hän asettamansa paimenviran kautta omilleen tahtoo julistaa. (Joh. 20:22-23) Herra tulee sinun luoksesi asettamassaan kasteessa. (Matt. 28:19) Siellä Hän ottaa omakseen, synnyttää uudesti ja antaa Pyhän Henkensä oppaaksi ja valoksi (Joh. 3:3-6, Tiit. 3:5). Herra tulee sinun luoksesi asettamassaan ehtoollisen lahjassa (Matt. 26:26-28, Mark. 14:22-25, Luuk. 22:19-20, 1. Kor. 11:23-25). Siellä Hän lahjoittaa sinulle itsensä, tosi ruumiinsa ja verensä (1. Kor. 10:16) siunatuissa leivässä ja viinissä syntien anteeksiantamukseksi.

Ota yhteyttä!

Pyhän Matteuksen luterilaisen seurakunnan jumalanpalvelukset ovat sunnuntaisin kello 11 osoitteessa Tykistötie 13, Hämeenlinna. Seurakuntamme messuun ovat kaikki tervetulleita. Ehtoolliselle ovat tervetulleita kastetut kristityt, jotka tarvitsevat Kristusta syntiensä anteeksiantamukseksi ja jotka opissa ja elämässä sitoutuvat Raamatun Sanaan sekä luterilaiseen tunnustukseen.

Jos haluat tietää enemmän seurakuntamme toiminnasta, opetuksesta, ehtoolliskäytännöistä tai ihan mistä tahansa, ota rohkeasti yhteys pastori Markus Niemiseen. ([email protected], 050-4396125)

Herra kanssasi!