Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

”Et itsessäs olekaan mahdollinen”

On tavallinen maanantai-iltapäivä, kun kirjoitan tätä tekstiä autossa istuen, odotellessani kuopusta harrastuksestaan. Pää on tyhjä, vaikka ajatukset ovatkin tapailleet aihetta jo jonkin aikaa. Olen tarjoutunut kirjoittamaan tekstejä virsien herättämistä ajatuksista ja tunteista, mutta nyt tosipaikan tullen koen olevani aivan tyhjä. Kuinka minä osaisin kirjoittaa mitään henkevää? Kaikkeen sitä tuleekin työnnyttyä! On hiljaista. Mielessäni alkavat soida virren sävelet. Muistan ensin joitain katkelmia virrestä. Jonkin aikaa etsittyäni löydänkin kyseisen virren 311 sanat. Hyräilen säveltä, samalla sanoja mielessäni tapaillen.

1.
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän avasi tien pyhän Jumalan luo
ja pelastusarmonsa sinulle suo.

2.
Siis vieläkö kärsit sä orjuuttasi
ja aina vain katselet puutteitasi,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa?

Niin, taas huomaan katselevani itseäni ja tyhjyyttäni. Auta Jeesus minua, että voisin oikein kohdistaa ajatukseni omasta heikkoudestani Sinun armoosi ja mahdollisuuksiisi. Vai tätäkö juuri tarvitsenkin, avuttomuuden kokemusta? Jotta kääntyisin sinun puoleesi.

3.
Nyt usko ja luota jo Vapahtajaan
ja heittäydy armoa rukoilemaan
ja köyhänä kaikkine synteinesi
vie Herralle vaivattu sydämesi.

4.
Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.

Aika usein huomaan unohtavani elämän arkisissa tilanteissa pyytää apua Jumalalta. Varsinkin niinä hetkinä, kun elämä rullaa jotakuinkin mallikkaasti. Huomaan pyrkiväni pärjäämään omillani aivan liian pitkään. Vaikka tietyllä tavalla luotankin hänen apuunsa, niin monesti vasta silloin, kun koen olevani umpikujassa, käännyn Luojani puoleen.

6.
Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan,
ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.

7.
On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.

On sunnuntai ja istumme jumalanpalveluksessa. Emme ole nyt itse palvelemassa Jumalaa ja emme myöskään yksin yrittämässä selvityä elämässämme kohtaamista pulmista. Olemme itse Jumalan palveltavina. Auta Herra meitä meidän epäuskossamme.

Sanna Lukkarinen,
Danielin luterilainen seurakunta
Iisalmi

Virren 311 sanat: Matti Paavola 1847. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893.