1. Aurinko armas laskeutuu,
vie päivän mukanansa.
Maailma lepoon valmistuu,
on sielu iloissansa.
Käyn taivaan porteille
veisaamaan Herralle.
Silmäni, sydämenikin
Jeesukseen käännän lähemmin.

2. Te kirkkaat tähdet tuikitte,
loistatte, sädehditte.
Yön valolla te täytätte,
vaan silti pimenette
rinnalla Jeesuksen,
kynttilän taivaitten.
Hän sieluni on kerskaus,
sen suurin aarre, omaisuus.

3. Laulua tätä poloista,
oi Jeesus, älä hylkää!
En sydämeen saa lepoa,
ellet saa sitä pitää
omana kokonaan.
Käy vastaanottamaan
vilpitön, vähä lahjani,
oi Jeesus, ystäväiseni.

4. Levolle käyn nyt kanssasi,
huomaasi kaiken annan.
Sinussa kurja sieluni
sai vahvan turvaherran.
En pelkää vaivoja,
en kuolon kauhua:
on Jeesuksessa nukkuva
taas kuolemasta nouseva.

5. Uupunut ruumis nukkukoon,
levätköön rauhaisesti.
Jumala silmät sulkekoon
tahtonsa mukaisesti.
Jeesuksen kun vain saa
sieluni omistaa,
niin Jeesuksessa toivotan
yön hyvän, unen makean.

Christian Scriver, Saksa, (1629−1693)