1. Lunastajamme Kristus rakastaa omiaan.
Hän, lähde viisauden, on heidän turvanaan.
Haarniska vanhurskauden on Herra taivaan, maan,
iäinen elämämme, kun käymme kuolemaan.

2. Marttyyrit ympäröivät joukkoaan päällä maan.
He meitä tervehtivät riemuiten ominaan.
Ristille Kristus nousi edestä maailman,
sen osti kärsimällä ja voitti kuoleman.

3. Syvyyden pimeydessä kuolleena lepäsi,
kolmannen päivän tullen kuolleista heräsi.
Taivaaseen astuneena Isänsä kunniaan
hän valtaistuimellaan on Herra taivaan, maan.

∆ 4. Kunnia Jumalalle: Isälle Luojalle,
kunnia Jeesukselle, rakkaalle Pojalle,
kunnia Pyhän Hengen ja Kolminaisuuden.
Sanokoot maailman ääret nyt siihen aamenen.

Mahdollisesti P. Columba, Skotlanti, (521−597).