1. Outona, muukalaisena,
kurjana pakolaisena
vaelsin maailmassa.
Kuormaani olin raahannut,
kun paratiisin sulkenut
kerubin oli miekka,
ja kasvoi synnin taakka.

2. Ei ollut lainkaan iloa,
sain häpeää, sain tuskia
maailman hekumasta.
Ei sokeata sokea
voi olla taluttamassa,
kumpaakin väijyy hauta,
sielumme synkkä surma.

3. Maailma viisasteleva
ei tuntea voi viisautta,
ei pyydä valkeutta,
tyhmänä hylkää Raamatun
taivaasta meille annetun
Herrassa Kristuksessa,
Sanassa ikuisessa.

4. Jumalaa kiitän sanasta.
Sain valon valkeudesta.
Se muutti elämäni.
Silmäni sana aukaisi,
sokeuteni paransi.
Niin tunsin Jumalani,
seurasin Jeesustani.

5. Nyt muukalainen maailman
tunnetaan luona Jumalan,
ilossa enkeleiden,
kun pääsyn luokse Jumalan
sai veressä Vapahtajan
anteeksiannettuna,
pyhänä, vanhurskaana.

6. Palasi kotiin tuhlaaja,
Isänsä rakkaan kaipaama,
kuolleista herätetty.
Tulinen miekka tupessa
enkeli suojaa kaikessa
nyt paratiisin lasta
estäen lankeemasta.

7. Sanassa pyydän pysyä,
kasvoja Herran etsiä
ja kasvaa voimastansa.
Nöyrästi pyydän anteeksi
jokaisen päivän syntini,
tottelen tahtoansa.
Sen löydän sanastansa.

8. Nyt veisaan kiitosvirsiä,
kun polttaa taivaan ikävä
maailman matkallani,
ja kaipaan, että tuntisin
Jeesukseni vain lähemmin
sanassa kuvattuna,
uskolle annettuna.

Sanat Anssi Simojoki, Suomi (1944-) 2009
Sävelmä H. Thomissön, Tanska, (1569) LW 222