Puhe Timoteuksen luterilaisen seurakunnan 20-vuotisjuhlissa Oulussa 17.5.2025

”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ”Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?” Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen”. Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.””

(Ilm 7:13-17)

Rakkaat Timoteukset,

Kristillinen seurakunta on Pyhän Hengen luomus. Me emme voi omasta järjestämme emmekä voimastamme uskoa Herraamme Jeesukseen emmekä päästä hänen luokseen, niin kuin Katekismuksesta luemme. Jumalan kiitos, Pyhä Henki on meidät kutsunut evankeliumin välityksellä, valaissut meidät lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt meidät oikeassa uskossa.

Tänään emme siis vietä ensisijaisesti meidän inhimillisten ponnistelujemme juhlaa, vaikka niitäkin on tarvittu ja tarvitaan edelleen. Tänään me juhlimme Jumalan suuria pelastustekoja. Juhlimme sitä, että hän meidän kauttamme ja meistä huolimatta on avannut pelastuksen lähteen monille Oulun seudun asukkaille. Ei varmasti ainoaa lähdettä, ei edes ehkä suurinta ja kauneinta lähdettä, mutta luotettavan ja uskollisen lähteen. 

Kahdessakymmenessä vuodessa ehtii olla toistatuhatta sunnuntaita kristittyjen tulla yhteen. Se on toistatuhatta sunnuntaita, kun ei ole tarvinnut plärätä lehtiä ja miettiä, minne menisin kirkkoon. Toistatuhatta sunnuntaita, kun Kristus on paimenensa suulla antanut syntisille synnit anteeksi, lohduttanut, ojentanut, kehottanut ja rohkaissut omiaan ja jakanut ruumiinsa ja verensä syntien anteeksiantamiseksi.

Näihin vuosiin mahtuu monta kastetta, kotikäyntiä, sairaan ehtoollista, hautaan siunaamista, rippi- ja ehtoolliskoulua, nuorteniltaa, koululaisteniltaa, lastenleiriä, seurakuntaneuvoston kokousta. Siihen mahtuu kymmenentuhatta yhdessä veisattua virttä, loppumattomasti rukouksia, kahvikuppeja ja yhdessä jaettua elämää. Autuas sinä, joka olet saanut tämän pelastuksen lähteen äärellä kasvaa, varttua ja vanheta! Autuas sinä, joka olet näiden vuosien aikana saanut iloiten ammentaa vettä tästä Pyhän Hengen lähteestä, Kristuksen evankeliumista joka meille armonvälineissä tarjotaan ja jaetaan perille asti.

Missä minä olisin ilman Timoteusta? Ilman teitä ystäviä ja teidän esirukouksianne? Ilman paikkaa, jossa elää perheensä kanssa rikasta luterilaista liturgiaa ja seurakuntaelämää? En tiedä. Mutta tiedän, että olen loputtoman, pohjattoman kiitollinen yhdessä kuljetusta matkasta ja ystävyydestä, jokaisesta teistä. Kiitollinen Jumalan käsittämättömästä armosta ja siitä yhdessä jaetusta luottamuksesta, että jos hän on tähän asti auttanut, auttaa hän varmasti jatkossakin, Hän, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti: ”Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.” (Vähä Katekismus, kolmas uskonkappale)

Johannes-vanhus näkee Jeesuksen Kristuksen ilmestyksessä taivaallista jumalanpalvelusta viettävän valkopukuisen joukon. Keitä nämä ovat? Johannes saa vastauksen kysymykseen, johon hän itse ei osannut vastata: Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Älä kummeksu, ystävä, sitä, että täällä suuren ahdistuksen keskellä kastepuku tuppaa tahriintumaaan ja rispaantumaan. Älä jää yksin häpeään ja syyllisyyteen, jos ja kun lankeat ja harhaudut määränpäästä. Jumala on avannut lähteen syntiä ja saastaisuutta vastaan. Hän tahtoo ja voi pestä, puhdistaa ja parantaa. Kristuksen verievankeliumi valkaisee tahraiset ja mustuneet lumivalkeiksi. Siksi tämä seurakunta on olemassa. Muistan aina, miten Olavi-piispa lähetti minulle joskus itselleen tyypillisen, yhden rivin sähköpostin: ”Janne-pastori, olipa mukava nähdä, että syntiset olivat palanneet kesälaitumilta. + Olavus.” Niin, syntiset olivat palanneet kesälaitumilta Syntisten Vapahtajan hoitoon.

Tutkimusten mukaan viime vuosien aikana ihmiset, jotka ovat tulleet ja jääneet kristillisen seurakunnan toimintaa mukaan, ovat yli 90-prosenttisesti niitä, jotka ovat tulleet ystävien tuomana ja kutsumana. Siksi meidänkään ei pidä murehtia kirkkosalissa vielä olevia tyhjiä tuoleja. Saamme katsoa niitä mahdollisuutena: Tuohon mahtuisi vielä minun ystäväni, työkaverini, sukulaiseni Hyvän Paimenen hoitoon!

Me emme tiedä, monetko kymmenvuotisjuhlat saamme vielä Timoteuksessa viettää ennen Herran paluuta kunniassaan. Mutta siihen asti kestää armonaika, siihen asti on lähde auki ja anteeksiantamus tarjolla. Ja sen jälkeen, ystävät, pyyhitään kyynelet ja loppuvat lankeemukset, suru, kipu ja ikävä. Siihen asti, pysykäämme rohkeasti tällä lähteellä.

Sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille.

Kiitos Jumalalle käsittämättömästä armostaan!