Koinonian luterilaisen seurakunnan synnystä on kirjoittanut seurakunnan vastaava pastori Eero Pihlava. Kuva: Janne Koskela

Seurakuntayhteisö syntyy ja rakentuu evankeliumin voimasta. Yhteisö on suuri ja avara. Kun lausumme Isä meidän -rukousta, emme rukoile vain läsnä olevan seurakunnan kanssa. Auringon painuessa veljet ja sisaret toisella puolella planeettaa jatkavat yhteistä rukousta. Seurakunta on kristitylle elämän merkittävin yhteisö. Siinä elämme sunnuntaista toiseen Jumalan kansan yhteydessä. Jaan kolme ajatusta seurakunnan rakentamisesta:

Kahta yhteisöä perustamaan

Koinonian luterilainen seurakunta perustettiin 15. joulukuuta 2024. Seurakunnan perustamista suunnitellut ryhmä koostui pääosin Helsingin Markuksen seurakunnan jäsenistä. Se tapasi ensimmäisen kerran lokakuussa 2023.

Ensimmäisen tapaamisen keskeinen kysymys oli “Miksi?”. Mikä on syy uuden seurakunnan perustamiseen? Aihe on merkittävä, sillä Koinonian perustamiseen liittyi haasteita. Markuksen seurakunnan historian aikana väkeä on lähtenyt perustamaan seurakuntia sekä Vantaalle että Espooseen. Jälleen kerran tuo ihana yhteisö joutui uuden eteen.

Lähetyshiippakunnan seurakunnissa on vastaavankaltaisissa tilanteissa puhuttu muun muassa seurakuntien ”tuplaamisesta” tai ”jakaantumisesta”. Koinonian kohdalla motivaatio ja kieli löytyi lähetystyöstä. Pyrimme tavoittamaan ihmisiä kahden seurakunnan kautta. Lähetystyössä kukaan ei jää jälkeen, mikään ei jakaannu, vaan kaikki osallistuvat: toiset lähettävät ja toiset lähtevät. Lähetysnäky säilyy myös seurakunnan perustamisen jälkeen. Toivon mukaan saamme lähettää joskus Koinoniasta väkeä perustamaan uutta seurakuntaa, sillä seurakuntaa perustettaessa lähdemme perustamaan kahta yhteisöä.  

Perhe ja yhteisön rakentaminen

Perhe on seurakuntayhteisön rakentamisen perusyksikkö. Voisiko alkanut vuosikin olla seurakunnissamme perhetyön aikaa? Esimerkkinä mainitsen, kuinka olen Tuomaksen seurakunnan kohdalla ajatellut seuraavaa. Kokoonnumme keväällä kuukausittain seurakuntailtoihin. Illoissa lauletaan, syödään ja keskustellaan alustusten pohjalta. Keskusteluaiheiksi olen ehdottanut perheen ajankäyttöä, avioliitosta huolehtimista ja perheen hartauselämää. Nuorena isänä ja monin tavoin vajaana puolisona kuulisin mielelläni muiden kokemuksia. Voisiko vastaavaa olla teillä?

Mainitsen vielä lopuksi yhden asian jumalanpalveluksen merkityksestä perhetyössä. Omassa nuoruudessani seurakunnan nuorisotyö ohjasi eristäytymään oman ikäryhmän tilaisuuksiin. Rippikoulun jälkeen vanhempani antoivat minulle vapauden päättää, tulenko jumalanpalveluksiin heidän kanssaan. Useinkaan en mennyt. 

Näin nuoruuteni seurakuntayhteydessä oli varsin vähän vuorovaikutusta itseäni vanhempien tai nuorempien kanssa. Usko oli ikäryhmään kuuluva asia. Kun nuoruus jäi, suhde nuoreen seurakuntayhteisöön haaleni. Armosta löysin myöhemmin tieni takaisin.

Seurakunta seuraavalle sukupolvelle

Lähetyshiippakunnan seurakunnissa lapsilla ei aina ole nuorteniltoja tai edes ikätovereita. Samalla kaikenikäisten yhteinen jumalanpalvelus opettaa nuorille kristityille, kuinka seurakunta ja usko eivät ole vain nuoruuden vaiheita. Alttarille etsivät tietään niin mummot kuin vastasyntyneet huoltajiensa sylissä. Jumalanpalvelus on tärkein perhetyön muoto ja tukee uskon siirtymistä seuraavalle sukupolvelle.

Olkoon rukouksenamme ja tavoitteenamme, että seurakuntiemme lapset itsenäistyvät aikanaan näin: He ovat kokeneet säännöllisesti, kuinka kaikenikäiset kristityt kokoontuvat sunnuntaisin Jumalan sanan kuuloon ja syntisten aterialle. Usko ei näyttäydy vain nuoruuden asiana vaan elämän perustana, joka jäsentää viikkoa sunnuntaista toiseen.

Teksti on julkaistu Pyhäkön lampun numerossa 1/2025.

Eero Pihlava

Pastori, aluerovasti

Espoo , Helsinki: Koinonia ,

Blogin kirjoittajan, Samuli Korpisen, mukaan Jumalalla on myönteinen luontosuhde. Kuva: Janne Koskela

Jokainen meistä voi tehdä luontohavaintoja, mikä voi olla mukavaa tai auttaa ymmärtämään luontoa paremmin. Kun luonnontieteilijät tuottavat tietoa luonnosta, se on tieteen periaatteiden mukaan jäljitettävää ja avointa. He myös kokoavat havainnot tiedoksi, mikä on auttanut estämään suomalaistenkin lajien sukupuuttoja, ohjaamaan yhteiskunnallisia lakeja ja sääntöjä ja jakamaan tietoa luonnon monimuotoisuudesta.

Raamatussa on paljon luontokuvausta, mutta mitä Jumala kertoo suhteestaan luontoon? Luomisessa Hän toteaa kuudesti kaiken luomansa olevan hyvää. Hän tuntee omistajuutta jokaiseen eläimeen ja lintuun (Ps. 50:10–11), iloitsee niistä (Ps. 104:31), huolehtii niistä (Ps. 36:7, Ps. 145:16, Matt. 6:26), on armahtavainen niille (Ps. 145:9) ja ylläpitää ja uudistaa luontoa (Ps. 104, Ps. 147:8–9). Lisäksi Jeesus opettaa, että Taivaan Isä on tehnyt kasveista kauniita omaksi ilokseen (Matt. 6:30). Raamatussa mainitaan n. 110 kasvilajia, yli 100 eläinlajia ja n. 35 lintulajia.

Raamatun mukaan Jumalalla on myönteinen luontosuhde, mutta myös luonto tuntee luojansa!

Job tietää kertoa meille (12:7–12), että ”Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat. Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat. Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.” Jesaja (48:20) opettaa, että ”Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.” Lisää luonnon ylistystä luojastaan voi lukea Psalmeista 96 ja 148.

Onko sinun luontosuhteesi samanlainen kuin Herrallasi? Suomalaisista sanotaan, että meillä on läheinen luontosuhde. Miksi kuitenkin Suomen luonnon tila on heikentynyt vuosikymmen toisen perään? Joka kymmenes laji on uhanalainen.  Meillä olisi parannettavaa.

Luonnontutkijat ovat havainneet maailmassa neljä ympäristökriisiä, jotka eivät ainoastaan tuhoa luontoa vaan aiheuttavat myös kärsimystä ihmisille: (1) luonnonvarojen kohtuuton käyttö, siitä syntyvät (2) saasteet ja (3) kasvihuonekaasut (jotka aiheuttavat ilmastonmuutosta) ja (4) kaikista näistä aiheutuva luontokato. Nämä kaikki näkyvät Suomessakin. Yhteinen tekijä näiden kaikkien kriisien takana on ahneus.

Kohtuullisuus on vanha kristillinen kardinaalihyve, joka olisi hyvä kaivaa naftaliinista. ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.” (Sananl. 30:8)

Maailma on muuttunut sitten Topeliuksen, joka ensimmäisten joukossa näki Suomen luontoa uhkaavat vaarat ja ajoi suojelualueiden perustamista. Teknologia mahdollistaa yhä tehokkaamman luonnonvarojen hyödyntämisen ja elintaso on nostettu tasolle, joka ei monilta osin ole kestävää. Mitä kristitty voi yksin tehdä?

Jumalan sana on kehottanut kristittyjä aina rauhan tekoihin, nälkäisten ruokkimiseen, sairaiden ja orpojen hoitamiseen ja yksinäisten kohtaamiseen, vaikka sodat eivät lopu, nälänhätää löytyy aina ja sairaaloista tai vankiloista ei väki vähene. Jumalan sana kehottaa meitä myös luonnosta huolehtimiseen ja kohtuulliseen elämään, vaikka se tuntuisi toivottomalta.

Luonnolla on kuitenkin toivo! Ilmestyskirjan mukaan (20:5) ”Valtaistuimella istuva lausui: »Uudeksi minä teen kaiken.» Hän sanoi: »Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet”. Vaikka me emme onnistuisi, niin kaikki on lopulta Herran kädessä.

 

Samuli Korpinen, luonnontutkija työkseen ja ilokseen

Kirjoitus on alun perin julkaistu Pyhäkön lamppu -lehden numerossa 4/2024.