Pyhän Markuksen seurakunta on tuplaantumisista huolimatta suuri: viime vuonna messuun osallistui keskimäärin 91 henkilöä. Seurakunta koostuu tasaisesti erilaisista ikäryhmistä. Kuva: Kaapo Koskela

Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta päätti sunnuntaina 25. toukokuuta pidetyssä kokouksessaan kutsua seurakunnan paimeneksi pastori Janne Koskelan. Hän on toiminut seurakunnan vastaavana pastorina viime vuoden elokuusta lähtien, kun pastori Samuli Siikavirta jäi virkavapaalle. Janne palveli aiemmin pitkään Oulussa Timoteuksen luterilaisen seurakunnan pastorina. Hänet on vihitty paimenvirkaan Ruotsissa vuonna 2006. Janne asuu Helsingissä puolisonsa Titan ja heidän poikansa Taavin kanssa. Perheeseen kuuluvat myös jo kotoa pois muuttaneet Miika ja Kaapo.

Turvallisella mielellä palvelukseen

Kutsukokouksen jälkeen Janne kuvailee olevansa kiitollisella, turvallisella ja levollisella mielellä. Hän kokee olevansa johdatettu tälle paikalle, jossa on hyvä olla:

– Siitä huolimatta, että ihmiset ehtivät jo melkein vuoden minuun tutustua, he kutsuivat, hän iloitsee.

Kutsukokouksen yhteydessä Janne soitti ja lauloi Jari Kekäleen kappaleen ”Palvelukseen halutaan”. Janne kertoo, että kyseinen kappale on kulkenut hänen kanssaan jo pitkään. Hän muistelee olleensa tekemässä sitä Jarin levyä, jolla kappale julkaistiin vuonna 1999. Kappaleessa lauletaan:

Jos etsit luotettavaa miestä – älä kysy minua

Jos etsit uskollisia – älä kysy minua

Jos kaipaat jatkuvuutta

jos tahtoisit julkisuutta

Jos tahdot että julkinen kuvasi kirkastuu

Etsi joku muu!

                      Mutta jos yhä vain etsit meitä

                      kurjia pettureita

                      ehkä joku voi kertoa

                      minnepäin viimeksi horjuin

Jos etsit edellä kulkijaa – älä kysy minua

Jos etsit totuuden kantajaa – älä kysy minua

Jos kaipaat rohkeaa miestä

Joka ei erehtyisi tiestä

Joka paljon jaksaa ja nopeasti palautuu

Etsi joku muu!

                      Mutta jos yhä vain etsit meitä

                      puhki kuluneita

                      ehkä joku voi kertoa

                      Missäpäin viimeksi eksyin

(Jari Kekäle: Palvelukseen halutaan)

– Minulla biisi liittyy vahvasti Pietarin elämään ja tarinaan. Tekstissä tapahtuu nerokkaalla tavalla autuas vaihtokauppa ja ihanan evankeliumin yllättävä käänne: Ei katsotakaan kutsuttavan ihmisen mahtavia, ihania ominaisuuksia, vaan kutsujan uskollisuutta ja Hänen mahdollisuuksiaan tehdä tämmöisestäkin reppanasta ihan mahdollinen pastori, Janne avaa. Omien lankeemustensa jälkeen Pietari tiesi, että Jeesus on Hän, joka armahtaa. Ja siksi hän varmasti osasi julistaa armon evankeliumia muille syntisille.

Janne pohtii, ettei hänen ajatuksenaan ollut esittää laulua, joka vapauttaisi hänet vastuusta sanomalla, että ”koska olen puhki kulunut ja eksyn, en edes yritä”. Ei hän tietenkään tahdo tehdä asioita huonosti. Pastorit ovat kuitenkin vain ihmisiä ja kutsujan uskollisuus kantaa silloinkin, kun kutsutun omat taidot ja voimat ja into jättävät puolitiehen.

Myös Markuksen seurakunnan tulevaisuuden suhteen Janne kertoo olevansa turvallisella mielellä:

– On ollut mukava olla seurakunnassa, jossa on olemassa selkeät rakenteet, vastuunkantaminen toimii ja tekijöitä riittää.

Kuluneen talven aikana Janne on saanut huomata, että Markuksen seurakunnan ihmisiä kiinnostaa seurakunnan toiminta ja sen hyvinvointi. Ihmiset ovat valmiita tekemään ja antamaan omastaan, niin varoistaan kuin ajastaan.

– Pastori saa olla oman kokoisensa, ei tarvitse yrittää venyä ihan kaikkiin asioihin, hän toteaa kiitollisena.

Elämä Pyhän Markuksen seurakunnassa saa siis jatkua kuin tähänkin asti: Syntiset tulevat syntisten Vapahtajan luokse ja hänen voimallaan opettelevat elämään yhdessä kristittyinä. Pastori aikoo jatkossakin keskittyä seurakunnan perustyöhön, yhteiseen elämään ja Kristuksen evankeliumin saarnaamiseen.

Aito läsnäolija ja monitaituri

Jannen saarnat kannustavat syventymään Sanaan ja elämään sen mukaan. Kuva: Kaapo Koskela

Millaisen pastorin Markuksen seurakunta siis on Jannesta saanut? Poikkeuksellista kyllä, tähän kysymykseen jutun kirjoittaja voi vastata hyvin itse. Olinhan Timoteuksen seurakunnassa kymmenen vuoden ajan Jannen palvellessa siellä. Uskon, että monet muutkin seurakuntalaiset niin Oulun kuin Helsingin seuduilla voivat näkemykseni allekirjoittaa.

Päällimmäisenä Jannesta tulee mieleen aito läsnäolo ja lämpö, jolla hän ihmisiä kohtaa. Tämä tulee ilmi niin messuun tulijoita tervehtiessä kuin seurakuntaneuvoston kokouksissakin. Janne osaa kohdata ja kuunnella. Hänen toiminnastaan välittyy tunne, että hän jakaa seurakunnalleen sitä, mistä myös itse elää.

Janne on myös taitava saarnaamaan. Hänen saarnansa ovat selkeitä, mutta ajatuksia herättäviä; syvällisiä, mutta eivät pröystäilevän korkealentoisia; Raamattuun sitoutuneita, mutta elävät tässä ajassa ja resonoivat meidän elämässämme. Saarnat kannustavat syventymään Sanaan ja elämään sen mukaan.

Aina ehtiessään Janne puuhastelee soitinrakennuksen äärellä ”omaksi terapiakseen”. Kuva: Lotta Jääskelä

Janne tunnetaan myös näppäristä kädentaidoistaan ja hienoista valokuvista, joista hyötyvät paitsi hänen omat sosiaalisen median seuraajansa, myös koko Lähetyshiippakunnan väki. Markuksen väki, toivonkin, että pidätte hyvää huolta taitavasta paimenestanne! (Gal. 6:6)

Tämän linkin kautta pääset kuuntelemaan äänilähetyksiä Markuksen seurakunnan messuista, ja samalla myös Jannen saarnoja.