Itäisen rovastikunnan päivä kokosi yhteen yli 150 innokasta osallistujaa

”Ei enää vastuunkantoa – vaan elämää kristittynä”. Itäisen rovastikunnan väki kokoontui helatorstaina sankoin joukoin yhteen. Kuva: Kari Puustinen

Yhteinen messu ja salamapuheenvuoroissa kuulumisia rovastikunnasta

Päivä alkoi yhteisellä messun vietolla, joka kokosi osallistujat sanan ja armonvälineiden äärelle. Helatorstai osoittautui oivalliseksi ajankohdaksi, sillä se mahdollisti monen osallistumisen ja loi arvokkaan pohjan koko päivän hengelliselle sisällölle. Messun liturgina palveli Jouni Anttila ja rovasti Kalle Väätäinen saarnasi.

Yhteisen kokoontumisen aluksi vietettiin pyhä messu. Kuva: Kari Puustinen

Messun jälkeen siirryttiin Kalle Väätäisen johdannolla salamapuheenvuoroihin, joissa eri seurakunnista jaettiin kokemuksia, ilonaiheita ja rohkaisuja. Matias Kröger puhui siitä, kuinka seurakunta voi olla yhtä aikaa koti ja mutta myös paikka, jossa omaan panosta ja lahjoja jakamalla voi kokea olevansa merkityksellinen. Elias Ikäläinen muistutti yhteisestä elämästä ja siitä, että kukaan ei jaksa yksin: seurakunta toimii, kun kaikki ovat mukana. Elias kehotti palvelemaan myös silloin, kun työ ei synnytä suurta innostusta, sillä muutoin työ jää helposti vain muutaman seurakuntalaisen harteille.

Yhden salamapuheenvuoroista piti pastori Juho Pitkänen Savonlinnasta. Kuva: Kari Puustinen

Juho Pitkänen Savonlinnasta kertoi, kuinka oman kirkkotilan saaminen on tuonut pienelle seurakunnalle vapautta ja tilaa toteuttaa toimintaansa omannäköisesti.  Jarno ja Salla Gummerus jakoivat kokemuksiaan Mikkelin seurakunnasta, jossa hallinto ja operatiivinen toiminta on erotettu toisistaan – tämä on tuonut selkeyttä ja vapautta hengelliseen työhön. Vastuunkantamisen sijaan Mikkelissä puhutaan hengellisistä palvelutehtävistä, koska kyse on pohjimmiltaan palvelemisesta – ei taakasta, vaan kutsumuksesta ja yhteisestä elämästä. He kertoivat myös pilottikokeilusta, jossa osallistujia kolmesta itäisen rovastikunnan seurakunnasta kehitti yhdessä uudenlaista toimintamallia toimimalla seurakunta-agentteina.

Yllätysvieras tuotti iloa

Päivän vierailevana puhujana toimi Mailis Janatuinen, joka jakoi kokemuksiaan seurakuntatyöstä Japanissa ja Suomessa. Hän painotti vapautta ja kannustusta seurakunnassa, jotta uusia ideoita uskalletaan rohkeasti kokeilla. Janatuinen varoitti liiallisesta kontrollista, joka voi tukahduttaa ihmisten innon palvella. Rohkaiseva ja avoin ilmapiiri taas ruokkii seurakuntaelämää.

Keittiön väki sai tilaisuuden lopuksi ansaitut kiitokset. Kuva: Kari Puustinen

Päivä päätettiin Elias Ikäläisen johdolla hetkipalvelukseen, joka kokosi osallistujat vielä yhteen kiitoksen ja rukouksen äärelle. Se tarjosi päätöksen päivälle, joka oli täynnä kohtaamisia, oivalluksia ja yhteistä iloa. Perheen pienimmille järjestetty leikkihetki läheisessä puistossa toi mukavaa vaihtelua ja mahdollisti koko perheen osallistumisen. Ruuan laittajat Iisalmen Danielin seurakunnasta ja kahvittajat Kuopion Pyhän Pietarin seurakunnasta huolehtivat loistavasti tarjoiluista.

Katse eteenpäin

Osallistujille maistuivat niin herkut kuin päivän ohjelmakin. Kuva: Kari Puustinen

Itäinen rovastikunta on ollut viime vuosina jatkuvassa kasvussa – uusia seurakuntia on syntymässä Pieksämäelle ja Saarijärvelle. Samalla seurakuntien taloudellinen tilanne on näyttänyt myönteiseltä, mutta lisää työmiehiä kaivataan elonpellolle, ja tämä edellyttää koko rovastikunnan yhteistä sitoutumista ja tukea – tai kuten tämän vuoden rovastikuntapäivän otsikossa todettiin: ei enää vastuunkantoa, vaan yhteistä elämää seurakunnassa.

Rovastikuntapäivä sai runsaasti positiivista palautetta. Seurakuntalaiset kokivat tärkeänä sen, että rovastikunta voi kokoontua yhteen, jakaa kokemuksia ja vahvistua uskossa ja yhteydessä. Erään osallistujan sanoihin tiivistyi koko päivän sanoma: ”Olennaista seurakunnassa on, että jokaiselle löytyy tilaa ja vapautta palvella omilla lahjoillaan – mutta samalla kukaan ei saa olla liian korvaamaton, jotta voi myös levätä.”

Itäisen rovastikunnan rovastikuntapäivä järjestetään kerran vuodessa, ja seuraava kokoontuminen on jälleen ensi vuoden helatorstaina, jos Jumala suo. Palvelemalla toisiamme – ei pakosta, vaan osana yhteistä elämää – rakennamme seurakuntia kestävällä pohjalla.