Lauantaina leiriläiset pääsivät ulkoilemaan mukavassa pakkassäässä. Kuva: Ugis Mezulis

Neljän päivän mittainen Corpus Christi New Year’s Camp 2024 käynnistyi perjantaina Jyväskylässä. Kiponniemen toimintakeskuksessa on parhaillaan 55 leiriläistä, joista parikymmentä on saapunut paikalle Suomen rajojen ulkopuolelta. Suomen lisäksi osallistujat ovat saapuneet Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Ilahduttavasti osallistujien joukossa on myös ruotsinkielisellä Pohjanmaalla asuvia nuoria aikuisia. Leirin opetuksien, juontojen ja hetkipalvelusten kielenä on englanti. Leirin johtajan, pastori Mika Tervakankaan ohjeistuksen mukaan kaikkien muidenkin kielten puhuminen on kuitenkin sallittua – jopa useita kieliä yhdistelevä ”Tiki-Talk”.

Anna Siekkinen on hoitanut leirin valmisteluja alkusyksystä lähtien. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Leirin valmistelut aloitettiin elo-syyskuussa. Sama tiimi on jo muutamia kertoja aiemminkin järjestänyt vastaavia tapahtumia, joten järjestelyt sujuvat jo rutiinilla. Tiimin vetovastuussa on pastori Mika Tervakangas. Lisäksi järjestelyissä ovat olleet mukana Anna Siekkinen, Joona Marttila, Jere Toikka, Hanna Erkkilä ja Mari Mattila. – Ensimmäiset ajatukset tämän leirin järjestämisestä tulivat heti alkuvuonna edellisen Loimaalla järjestetyn uuden vuoden leirin jälkeen. Heinäkuussa Latviassa Corpus Christi -konferenssissa kerroimme osallistujille, että tällainen leiri on tulossa. Varsinainen suunnittelu aloitettiin elo-syyskuussa ja tuolloin myös Kiponniemen toimintakeskus valikoitui sopivaksi leiripaikaksi, Anna Siekkinen leirin järjestelytiimistä kertoo.

”Vaellamme uskossa emmekä näkemisessä”

Pastori Matias Krögerin raamattuopetukset ovat keskeinen osa leirin antia. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Tämänkertaisen leirin teema on “We walk by faith, not by sight” (2. Kor. 5:7). Perjantain raamattuopetuksessa pastori Matias Kröger puhuikin Israelin erämaavaelluksesta ja lauantaina Kristuksesta Vanhassa testamentissa. Muutoin leiripäivien ohjelma koostuu rukoushetkistä, ruokailuista ja rennosta yhteisestä tekemisestä, tiskivuoroja unohtamatta.

Uuden vuoden aaton leiripäivä on erityinen kahdesta syystä: Aamulla leiriläiset osallistuvat Jesajan luterilaisen seurakunnan messuun Jyväskylässä. Messun jälkeen leiriläisillä on mahdollisuus syödä lounasta kaupungilla ja tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Illalla leiriläiset kokoontuvat vastaanottamaan uutta vuotta yhdessä. Ilta on yhdistelmä muodollisempaa ja epämuodollisempaa ohjelmaa: Väki pukeutuu parhaimpiinsa ja syö tavallista leiriateriaa hienommin. Illan ohjelmassa on laulu- ja musiikkiesityksiä, puheita sekä Corpus Christin perinteisiin kuuluvia piiritansseja ja eri maista tuoduilla makeisilla herkuttelua. Keskiyön aikaan ammutaan raketteja ja poltellaan sädetikkuja.

Ensi kesänä Wittenbergissä

Jordan Tomesch saapui leirille Yhdysvalloista. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Jordan Tomesch on saapunut leirille Yhdysvaltojen Atlantasta, mutta hänen sukujuurensa ovat Saksassa. Muutama vuosi sitten siellä vieraillessaan hänelle suositeltiin Corpus Christi -leirille osallistumista. Jordan kiinnostui, sillä Yhdysvalloissa vastaavanlaista toimintaa ei ole järjestetty nuorille aikuisille. Jordan kertookin tämän olevan hänen kahdeksas Corpus Christi -leirinsä. Jyväskylästä Jordanin matka jatkuu Berliiniin. Siellä hän tapaa sukulaisiaan ja käy Wittenbergissä suunnittelemassa ensi kesänä siellä järjestettävää Corpus Christi -konferenssia muun järjestelytiimin kanssa. – Ensi vuoden konferenssista tulee hieno! On upeaa päästä kokoontumaan juuri Wittenbergissä. Konferenssin teemana on ”Body of Christ”, Jordan mainitsee ja kannustaa kiinnostuneita ilmoittautumaan mukaan.

Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvoston puheenjohtajana toimii piispa Juhana Pohjola. Neuvosto kokoontuu kokouksiinsa verkossa. Kuvassa neuvoston jäseniä lounaalla Kesäjuhlassa elokuussa 2023. Kuva: Kari Puustinen

Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto kokoontui torstaina 7. joulukuuta. Yksi kokouksessa käsitellyistä asioista oli Lähetyshiippakunnan ruotsinkielisen työn rakenne ja siihen tehtävät uudistukset. Ruotsinkielisen työn johtoryhmän toimenkuvaa tarkennettiin, ja työlle nimettiin koordinaattori.

Johtoryhmä palvelee ruotsinkielisiä seurakuntia

Ruotsinkelisellä työllä on jo vuodesta 2019 lähtien ollut oma johtoryhmänsä (”ledningsgrupp”), mutta jatkossa johtoryhmällä on aiempaa selkeämpi mandaatti tukea seurakuntien työtä. Se työskentelee Lähetyshiippakunnan ruotsinkielisten seurakuntien yhteisten asioiden, kuten tapahtumien ja julkaisujen, parissa. Johtoryhmällä on myös tärkeä tehtävä luoda yhteys maantieteellisesti hajallaan olevien ruotsinkielisten seurakuntien välille. Johtoryhmän tehtävänä on myös tukea Lähetyshiippakunnan kansliaa ruotsinkielisten julkaisujen ja käännöstöiden toteuttamisessa. Yhteyttä Ruotsin ja Norjan sisarkirkkoihin etsitään siltä osin kuin se on toiminnallisen yhteistyön kannalta mielekästä.

Johtoryhmän puheenjohtaja Ida Heikkilä.

Johtoryhmän jäsenet nimitetään vuodeksi kerrallaan. Teologian tohtori Ida Heikkilä jatkaa johtoryhmän puheenjohtajana seuraavana kautena. Heikkilä kertoo, että johtoryhmällä on moninaisia tulevaisuuden suunnitelmia: – Tulemme seuraavan kahden vuoden aikana jatkamaan ruotsinkielisen työn aseman selkiyttämistä Lähetyshiippakunnan kokonaisuudessa. Pohdimme yhdessä hiippakunnan johdon kanssa, miten ruotsinkieliset seurakunnat voisivat parhaiten toimia ja kehittyä kirkossa, jonka yhteinen toiminta tapahtuu pääasiassa suomeksi. Käytännön tasolla tavoitteenamme on tuottaa ruotsinkielistä sisältöä hiippakunnan eri medioihin sekä kehittää ruotsinkielistä lapsi- ja nuorisotyötä. Haaveenamme on erityisesti ruotsinkielinen rippikoululeiri. Suunnitelmissa on yhteinen seurakuntapäivä loppukeväästä 2024 ja mahdollisesti kesäleiri vuonna 2025. Katsotaan, mihin rahkeet riittävät! Kaikessa toiminnassamme tahdomme myös tukea uusien ruotsinkielisten seurakuntien syntymistä.

Koordinaattori tukee yhteydenpitoa seurakuntien ja kanslian välillä

Ruotsinkielisellä työllä ei ole tätä ennen ollut koordinaattoria. Ruotsinkielisen työn koordinaattorin tehtävänä on pysyä ajan tasalla ruotsinkielisten seurakuntien tilanteesta, jotta hän voi myös auttaa Lähetyshiippakunnan kansliaa välittämällä tietoa ja ilmaisemalla työn tarpeita ja toiveita. Koordinaattori pitää yhteyttä ruotsinkielisten seurakuntien pappeihin ja johtaa työtä heidän keskuudessaan. Hän on myös johtoryhmän jäsen.

Ruotsinkielisen työn koordinaattori Richard Eklund.

Kaudeksi 2024–2025 Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto nimitti koordinaattoriksi pastori Richard Eklundin. Eklund kertoo olevansa kiitollinen valinnasta sekä valmis yhteistyöhön ja toiminnan kehittämiseen: – Aloitan kiitollisin mielin! On kyse uudesta tehtävästä, joka etsii vielä muotojaan. Meidän tarvitsee jatkossakin tehdä yhdessä parhaamme ja luottaa Jumalaan ja Hänen johdatukseensa!

Lähetyshiippakunnan nuorten aikuisten syksy huipentui 20–22.10.2023 Mustajärven leirikeskuksessa vietettyyn Alfaleiriin. Viikonlopun aikana pohdittiin yli 70 nuoren aikuisen voimin teemaa ”Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi”. Opettamassa olivat pastorimme Jukka Peranto ja Mikko Aho sekä Mikon vaimo Elisa.

Viikonlopun parasta antia olivat puhuttelevat opetukset sekä niistä syntyneet syvälliset keskustelut pienryhmissä ja isommalla porukalla. Opetusten ohella ohjelmamme koostui ulkoilusta raikkaassa pakkassäässä, tutustumis- ja pelailuhetkistä sekä aamu- ja iltapalveluksista.

Leirikeskuksen kapasiteettia koeteltiin ennätyssuurella leiriläisten määrällä, tämän ollen samalla suuren suuri siunaus ja ilon aihe. Sopu antoi sijaa tunnelman ollessa tiivis ja erityisen lämmin. Uusien ja vanhojen tuttujen näkeminen ja yhteen kokoontuminen ympäri Suomen oli tärkeää ja odotettua. Rohkaisevana koimme muiden nuorten aikuisten kanssa ajatusten ja kokemusten jakamisen, vaikeistakin aiheista.

Saunat lämpesivät molempina iltoina ja järvivesi virkisti uimareita tähtitaivaan alla. Paistoimme makkaraa ja muita herkkuja nuotiopaikalla. Virallisten iltaohjelmien jälkeen meitä valvotutti aamun tunneille saakka venynyt yhdessäolo jutustelun ja pelien merkeissä.

Leiri päättyi sunnuntaina Loimaan evankeliselle opistolle, missä pääsimme osallistumaan Harri Lammin kaitseman Hyvän Paimenen luterilaisen seurakunnan messuun. Messun ja yhteisen lounaan jälkeen kokoonnuimme leirin päätöstilaisuuteen jakamaan ajatuksia ja sanomaan hyvästit uusille ja vanhoille tutuille. Haikein mutta onnellisin mielin kotimatkalle lähti uusin eväin varustettu suuri nuorten aikuisten joukko.

Vaikka leiri tuntui loppuvan lyhyeen, niin lohduttavaa on tieto, että seuraavaa leiriä ei tarvitse kauaa odottaa. Uutena vuotena on nimittäin jo seuraava leiri, kun saamme kokoontua yhteen kansainvälisten ystävien kanssa Corpus Christi Finland – tapahtumaan Kiponniemen leirikeskukseen Jyväskylään.

Kiitos Herralle hienosta leiriviikonlopusta ja kasvaneesta nuorten aikuisten toiminnasta!

Teksti : Emma Sumuvuori ja Aaro Pohjola
Kuvat : Emma Sumuvuori ja Juuso Siltanen

Hiippakuntakokouksen puhetta johti pastori Harri Lammi (keskellä). Sami Niemi (oikealla) toimi sihteerinä. Kuva: Asko Iso-Kungas

Lähetyshiippakunnan ylin päättävä elin, hiippakuntakokous, kokoontuu joka vuosi marraskuun kolmantena lauantaina. Tänä vuonna kokous pidettiin lauantaina 19.11. hybridimallilla eli siihen pystyi osallistumaan sekä paikan päällä Koinonia-keskuksessa että verkkoyhteyden välityksellä. Jokaisesta Lähetyshiippakunnan seurakunnasta oli valittu kokoukseen kaksi edustajaa ja pastori. Lisäksi kokoukseen oli kutsuttu mukaan hiippakuntaneuvoston, Suomen Luther-säätiön hallituksen ja konsistorin jäsenet.

Ennen varsinaista hiippakuntakokousta sen edustajilla oli ollut mahdollisuus osallistua etätapaamiseen, jossa käsiteltiin yksityiskohtaisemmin vuoden 2022 toimintakertomusta ja tilinpäätöstä. Yksi siellä käsitelty asia nousi esille myös varsinaisessa hiippakuntakokouksessa. Edellisen vuoden lopulla tehtiin päätös Jyväskylän pastorin työsuhteen osa-aikaistamisesta heinäkuusta alkaen. Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo kävi läpi Jesajan seurakunnan tilanteen kehittymistä viime vuosina: Jyväskylässä käytiin keskusteluja dekaanin kanssa, tehtiin toimia ja asetettiin tavoitteita. Seurakunta teki hienon nousun taloudessaan. Samalla kuitenkin vaikutti siltä, että tilanne on liian harvojen harteilla eikä kokonaisuutta saatu riittävästi tasapainoon.

Jesajan seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Tero Salmela kommentoi puheessaan tilannetta: – Mekin otimme aluksi ristiriitaisin tuntein vastaan, kun Joel kertoi tilanteesta. Kun asioista oli puhuttu avoimesti, oli helpottavaa alkaa rakentaa uutta kasvua ja taloutta, joka ei olisi enää alijäämäinen. Kun jatkossa uusia seurakuntia perustetaan, tai me joskus saamme uudelleen 100 % pastorin Jyväskylään, toimintaa on kehitettävä talous edellä siten, että seurakunta kasvaa toiminnan mukana. Kaikkien ikävien asioiden jälkeen me näemme hyvinkin valoisana tulevaisuuden ja olemme hyvällä mielellä. Haluan kiittää Lähetyshiippakuntaa, dekaania ja piispaa sekä aluerovasti Kalle Väätäistä tuesta, kannustuksesta ja rinnalla kulkemisesta. Missään vaiheessa talouden ja kaikkien muiden asioiden kanssa meitä ei ole jätetty yksin, ja meillä on hyvät suunnitelmat tulevaisuuteen.

Talouslukuja ja strategisia suunnitelmia

Vuoden 2022 tilinpäätöstä käsitellessä tuli ilmi, että kokonaistulos oli runsaasti alijäämäinen. Hiippakunnan työ jäi alijäämäiseksi 36000 euroon, ja yhdessä seurakuntien kanssa 132000 euroon. – Menot tulivat aiemmin aloitettujen työalojen työstä eivätkä uusien työalojen avaamisesta, hiippakuntasihteeri Sami Niemi totesi.

Toiminnantarkastajana toiminut Ida Heikkilä totesi lausunnossaan, että Lähetyshiippakunnan taloutta on hoidettu asianmukaisesti. Heikkilä nosti esiin toiveen siitä, että avoimuutta suhteessa Lähetyshiippakunnan tukijäsenenä toimivaan Suomen Luther-säätiöön voisi edelleen vahvistaa. Jo tänä vuonna olikin niin, että vuoden 2024 talousarvio sisältää rakenteellisen muutoksen: Joidenkin kustannuspaikkojen muutosten lisäksi aiemmat Lähetyshiippakunnan hiippakuntamaksu ja Luther-säätiön säätiömaksu yhdistyvät yhteiseksi seurakuntien hiippakuntamaksuksi. Sen suuruus määrittyy seurakunnan vuoden 2022 messukävijäkeskiarvon mukaan. Vuonna 2024 seurakunnan hiippakuntamaksu on 3,582 e/messukävijä. – Uudistuksella on pyritty selkeyttämään asiaa. Yritetään yhdellä summalla piirtää esiin kaikki se kirkon työ mitä eri työaloilla ja kokonaisuudessa tapahtuu lastenleireistä ehtoollisleipiin ja piispan junalipusta kanslian kirjekuoreen, dekaani Kerosuo kuvasi.

Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo vastasi moniin kokousedustajien esittämiin kysymyksiin. Kuva: Asko Iso-Kungas

Hiippakuntakokous myönsi myös konstituutiokomitealle valtuudet jatkaa työskentelyä vuonna 2024. Konstituutiokomitea sai aiemmin hiippakuntakokoukselta valtuutuksen selvittää, mitä hyviä ja huonoja puolia olisi, jos Lähetyshiippakunta rekisteröityisi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Tämä selvitys tulee saataville seurakuntiin tulevana keväänä. Sen yhteydessä tarkoituksena on kuulla seurakuntalaisia ja seurakuntia sekä saada syvempi käsitys erilaisista näkökulmista asiaan liittyen. Vuoden 2024 hiippakuntakokoukselle toimitetaan konstituutiokomitean loppuraportti.

Toimintasuunnitelman kohdalla oli myös esillä pyrkimys, että Lähetyshiippakunnan strategista työtä pyritään vahvistamaan tulevana vuonna.

Kirkollinen yhteys Seurakuntaliiton kanssa todettiin

Hiippakuntakokouksen loppumetreillä tehtiin kirkkohistoriaa. Hiippakuntakokous totesi esityksen mukaisesti kirkollisen yhteyden Lähetyshiippakunnan ja Seurakuntaliiton välillä. Piispa Juhana Pohjola pohjusti esitystään kertomalla, että Seurakuntaliitto on 1920-luvulla perustettu itsenäinen luterilainen kirkko, joka viettää parhaillaan 100-vuotisjuhlia. Lähetyshiippakunta ja Seurakuntaliitto ovat käyneet opillisia keskusteluja vuodesta 2015 lähtien. – Yhteinen uskonoppi todettiin jo aiemmin, mutta pelkkä yhteinen käsitys ei riitä, piispa totesi ja jatkoi: – Tarvitaan myös molemminpuolista tutustumista työntekijöiden ja seurakuntien kesken. Tätä on jatkunut useamman vuoden ajan. Tämä on päätynyt siihen, että voimme tunnustaa ja todeta, että meillä on uskon ja opin yhteys. Meille tämä on historiallista, sillä tämä on ensimmäinen suomalainen luterilainen kirkko, jonka kanssa meillä on yhteys. Näen tässä Jumalan hyvän, kutsuvan ja kokoavan työn. Kun hiippakuntakokous oli todennut opillisen yhteyden Seurakuntaliiton kanssa, piispa Juhana Pohjola valtuutettiin allekirjoittamaan asiakirja Seurakuntaliiton kanssa. Historiallista tilannetta kunnioitettiin veisaamalla seisten ”Herraa hyvää kiittäkää” -virren ensimmäinen säkeistö sekä yhteisellä rukouksella.

Hiippakuntakokous päätettiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan kirjojen julkaisemiseen. Piispa Juhana Pohjola esitteli vuoden 2023 Vuosikirjan sekä pastori Juuso Mäkisen kirjoittaman ”Kristuksessa valitut pelastukseen. Pelastusvarmuus ja ennalta määrääminen” -nimisen teoksen.

Hiippakuntakokouksessa julkaistut kirjat tulevat myyntiin seurakuntien kirjapöydille ja Lähetyshiippakunnan kauppaan.

Kansanedustaja Päivi Räsänen ja piispa Juhana Pohjola hovioikeudessa

Helsingin hovioikeus antoi tänään 14.11.23 tuomionsa ”raamattukäräjinä” tunnetussa tapauksessa, jossa kansanedustaja Päivi Räsänen, piispa Juhana Pohjola, Suomen Luther-säätiö ja Yleisradio ovat olleet syytettyinä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Valtiosyyttäjä Anu Mantila valitti Helsingin käräjäoikeuden aiemmin tekemästä perusteellisesta vapauttavasta tuomiosta. Hovioikeus päätyi ratkaisussaan pitämään voimassa käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen sellaisenaan, lähinnä tarkentaen muutamalla kappaleella teon tarkoituksellisuutta koskevaa arviota.

Piispa Juhana Pohjola kommentoi päätöstä tuoreeltaan.

– Olen tyytyväinen hovioikeuden vapauttavaan päätöksen. Tämä ei ollut voitto vain kansanedustaja Räsäselle ja minulle vaan kaikille suomalaisille, sillä sanan- ja uskonnonvapauden asia on näkemyseroistakin huolimatta meille yhteinen. Samalla on sanottava, että tässä vaiheessa yli neljä vuotta kestäneellä prosessilla on ollut varmasti vapaata keskustelua rajoittava pelotevaikute. Kuinka moni pelkääkään ilmaista julkisesti kantaansa luonnollisen lain ja kristillisen uskon mukaisen ihmis- ja avioliittokäsityksestä puolesta, jos vaarana on joutua syytetyksi vihapuheesta tai jopa joutua raskaan oikeusprosessin kohteeksi.

– Olen kiitollinen kaikesta tuesta ja monista esirukoista niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Näen, että kaiken keskellä Jumalan hyvyyttä siinä, että olemme saaneet pitää esillä Raamatun keskeisiä opetuksia luomisen hyvistä lahjoista sekä synnin vakavuudesta että armosta Kristuksessa Jeesuksessa. Kun ajassamme kristinuskon perusopetuksia yhä voimakkaammin haastetaan ja vastustetaan, meidän ei tarvitse pelosta käpertyä ja vaieta. Saamme edelleen opettaa niin jokaisen ihmisen jakamatonta ihmisarvoa Jumalan luotuina kuin myös Jumalan tarkoittamaa avioliitto- ja perhe-elämää sekä elämän särkyneisyyden keskellä uutta elämää Kristuksen yhteydessä.

Piispa Juhana Pohjolan ja Suomen Luther-säätiön oikeusavustajana toiminut Jyrki Anttinen kommentoi myös päätöstä lyhyesti.

– Hovioikeus kiinnitti tuomion perusteluissa huomiota kiihottamisrikoksen tahallisuuteen liittyviin seikkoihin sen vuoksi, koska syyttäjät olivat niihin valituksensa tueksi vedonneet. Hovioikeus kuitenkin katsoi – samoin kuin käräjäoikeuskin – että syytekohdissa mainitut lausumat eivät täytä rikoslain 11 luvun 10 §:n tunnusmerkistöä eli eivät ole lainvastaisia.

Syyttäjällä on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta korkeimmalta oikeudelta 15.1.2024 mennessä

Mistä on kyse?

Syytteessä on kyse syyttäjän näkemyksestä, että Päivi Räsäsen kirjoitus Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi, Pride kulkuetta koskenut Twiitti ja keskustelu Ruben Stillerin radio-ohjelmassa olisivat kiihottamista kansanryhmää vastaan. Tähän mennessä poliisi on pamflettikirjoitukseen liittyen todennut esitutkinnassa, ettei kirjoitus riko lakia ja viimeisimpänä käräjäoikeus päätyi samaan lopputulemaan. Helsingin hovioikeus käsitteli yleisesti ”raamattukäräjiksi” nimettyä tapausta elo-syyskuun vaihteessa. Uutiset käsittelystä sivuillamme:
”Raamattukäräjät” siirtyi hovioikeuteen
Hovioikeuden käsittely päätökseen

Syytteet ovat herättäneet kansallista ja kansainvälistä huomiota, sillä niiden on arvioitu vaarantavan sanan- ja uskonnonvapautta. Myös syytteiden oikeudellisuutta on kyseenalaistettu. Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen Yleisradio julkaisi uutisen: Syyttäjä laittoi Päivi Räsäsen suuhun sanoja, joita tämä ei ollut lausunut – Yle kävi läpi virheelliset väitteet. Myöhemmässä Ylen uutisessa Valtionsyyttäjä Anu Mantila ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon ja kertoi syyttäjän velvollisuuden olevan kertoa, mikä Räsäsen lausumien merkityssisältö on eli miten lausumia on objektiivisesti tulkittava:  Syyttäjä kiistää esittäneensä väärää tietoa Päivi Räsäsen lausumista – lyttää vapauttavan tuomion ja selittää tulkintaeroja hevosesimerkillä

Lähetyshiippakunnan seurakuntien ensimmäinen yhteisöpäivä kokoontui Koinonia-keskuksessa, Helsingissä lauantaina 28.10. Yhteisöpäivä on jatkumoa seurakuntien vastuunkantajille suunnatuille yhteisön kehittämisen kursseille. Nyt Helsinkiin oli kutsuttu edustajia Lähetyshiippakunnan seurakunnista.

Ohjelmassa oli paljon lyhyiden puheenvuorojen pohjalta käytyjä pienryhmä keskusteluja seurakunnan yhteisön kehittämisestä. Kymmenestä nelihenkisestä ryhmästä nousi innostunut keskustelun porina, kun eri seurakuntien edustajat jakoivat keskenään kokemuksia ja ajatuksia seurakunnan yhteisön kehittämisestä.

Jari Kekäle ja Petteri Puusa johdattivat päivää eteenpäin. Inhimillisen yhteisön lainalaisuudet ja seurakunnan erityispiirteet nivoutuivat yhteen alustuksissa. Lähetyshiippakunnan tunnuslause Jumalanpalvelus elämäksi ja seurakunta kodiksi tuli konkretiaksi.

Toimiakseen yhteisö tarvitsee tilaa keskustelulle ja kohtaamiselle. Tätä osassa Lähetyshiippakunnan seurakunnissa on harjoiteltu yhteisön rakentamisen kurssien myötä lanseerattujen perhekeskustelujen myötä. Yhteisön rakentamisen työryhmästä Lilli Lanki, Olli Mustonen ja Jari Heiska nostivat esimerkkejä niin pienen kuin isonkin seurakunnan näkökulmasta.

5 syytä miksi yhteisöä tulee rakentaa

• Kulttuuri on muuttunut niin, että yhteisö ei ole itsestäänselvyys, jonka suhteen ei voi tai tarvitse tehdä mitään.
• Yhteisö hajoaa itsestään ilman minkään tekemistä, mutta ei rakennu itsestään.
• Yhteisön rakentaminen on Jumalan sanan (ja sakramenttien) tehtävä, mutta myös meidän ihmisten tehtävä. Rakentukaa!
• Jumalan sanan lisäksi tarvitaan myös yhteisiä keskusteluja ja yhteistä toimintaa, että seurakunta rakentuu kodiksi.
• Yhteinen toiminta tapahtuu aina jonkun kokoavan kuvan puitteissa

Diakonissa Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä 29. lokakuuta. Kuva: Tuomo Simojoki

Kenian luterilaisessa kirkossa vietetään huomenna suurta juhlaa, kun syyskuussa diakonissaksi valmistunut Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä. Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiaattiohjelman tuella opiskellut henkilö, joka pääsee nyt aloittamaan työnsä.

Faithin työ sijoittuu Keski-Kenian Merun alueelle. Se kohdistuu erityisesti lapsiin ja nuoriin. Yksi Faithin päätehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Keniassa seurakunnissa on paljon lapsia, mutta pyhäkoulutyötä ei ole aina hyvin järjestetty. Muutoinkin lapsi- ja nuorisotyö on vielä monessa seurakunnassa vielä aluillaan. Faith kokee tämän työn olevan erityisen lähellä hänen sydäntään.  Hän on iloinen ja energinen nainen, joka on valmistautunut kiertämään eri seurakuntia Katekismus ja lastenraamattu laukussaan.

Yksi Faithin tehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Kuva: Tuomo Simojoki

Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiohjelmasta valmistunut opiskelija. Porissa toimiva Sakkeuksen luterilainen seurakunta on kantanut taloudellisen vastuun Faithin stipendivarojen keräämisestä. Lisäksi hänen puolestaan on rukoiltu messussa esirukouksissa. Varsinaisesti Faithin opiskelutaival päättyi elokuun lopussa, kun viimeinen harjoittelujakso loppui. Syyskuussa Matongon teologisessa seminaarissa vietettiin Faithin valmistujaisia.

Vaikeuksista voittoon

Opintojen aloittaminen ei ollut Faithille itsestäänselvyys. Hänen elämäntilanteensa ei ollut lainkaan helppo. Miehensä hylkäämisen takia Faith on kolmen nuoren yksinhuoltaja. Opintojen aloittaminen vaati häneltä lähtemisen pois kotoa, lasten luota. Myös lasten koulumaksujen hoituminen oli iso kysymys. Vaikka Lähetyshiippakunnan stipendiin sisältyy pieni taskuraha, se ei riittänyt koulumaksuihin. Faith kysyi piispaltansa Bernard Kugerialta, miten hänen tulisi tehdä. He hiljentyivät rukoukseen. Sen jälkeen piispa totesi, että jos Jumala on ihmeellisesti johdattanut stipendin, johdattaisi hän varmasti muunkin avun. Tämän uskon varassa Faith uskalsi lähteä opiskelemaan. Sukulaiset vuorostaan ottivat opiskelujen ajaksi lapset hoitaakseen.

Jumala vaikutti niin, että Suomesta, Lähetyshiippakunnan parista, eräs yksityishenkilö otti omaehtoisesti vastuulleen Faithin lasten koulumaksut. Tämä tapahtui Faithin pyytämättä tai olematta asiasta erikseen yhteydessä. Vasta jälkikäteen selvisi, miten hän oli ylipäätään epäröinyt koko opiskeluasiaa, ja minkälainen paine koulumaksujen suhteen oli ollut. Miten hienosti Jumala oli kaiken ennakkoon valmistanut! Miten sopivaa on, että näin tapahtui ihmiselle, jonka nimi on Faith, sillä englanniksi nimi tarkoittaa nimenomaan uskoa.

Tukea työvoimapulaan

Kenian luterilaisessa kirkossa on huutava työvoimapula. Kirkko kasvaa, mutta työntekijöitä on liian vähän. Hiippakunnassa saattaa olla esimerkiksi yli 80 seurakuntaa, mutta pastoreita vain 20. Toisin kuin Suomessa, Keniassa opiskelu ei ole ilmaista. Monen opinnot jäävät toteutumatta, sillä heillä tai heidän seurakunnillaan ei ole varaa opintomaksuihin.

Jotta rahanpuute ei olisi este saada kirkoille hyviä työntekijöitä, Lähetyshiippakunta on alkanut tarjota opiskelijoille stipendejä. Faith Kajujun valmistumisen jälkeen Lähetyshiippakunnalla on yhteensä kahdeksan stipendiaattia. Heistä kolme on jarai-kansaan kuuluvia pappisopiskelijoita, jotka opiskelevat Kambodzassa. Loput viisi opiskelevat Faithin tavoin Kenian Matongossa. Voimme Lähetyshiippakunnassa iloita, että jokainen meistä saa omalta osaltaan olla mukana tukemassa heitä – Jumalan armosta.

Faith Kajuju opettamassa pyhäkoulua Kituissa. Kuvassa mukana swahilinkieliset lastenraamatut, joiden painamista tuettiin Lähetyshiippakunnan keräyksellä. Kuva: Tuomo Simojoki

Teksti: Tuomo Simojoki

ILC:n 30-vuotisjuhlallisuuksiin Wittenbergiin, Saksaan kokoontui eri kirkkojen edustajia ympäri maailmaa (kuva: LCMS Communications/Erik M. Lunsford

Kansainvälinen luterilainen neuvosto, International Lutheran Council (ILC) juhlisti 30-vuotista historiaansa Wittenbergissä Saksassa 14.10.2023. Järjestön historia ulottuu vuoteen 1952, mutta nykyisessä muodossaan se on perustettu vuonna 1993. ILC on tunnustuksellisten luterilaisten seurakuntien yhteistyöjärjestö, johon kuuluu 59 jäsenkirkkoa ympäri maailmaa. Lähetyshiippakunta on ollut jäsen ILC:ssä vuodesta 2018 ja piispa Juhana Pohjola on toiminut ILC:n puheenjohtajana vuodesta 2022 alkaen.

Uusi pääsihteeri asetettiin tehtäväänsä

ILC:n puheenjohtaja, piispa Juhana Pohjola asettaa pastori Klaus Detlev Schulzin pääsihteerin tehtävään. (kuva LCMS Communications/Erik M. Lunsford)

Juhlallisuuksien ohessa ILC:lle asetettiin uusi pääsihteeri. Pastori Klaus Detlev Schulz asetettiin tehtävään Pyhän Marian kirkossa aamuhartauden yhteydessä. Tehtäviinsä asetettiin myös pastori Wilhelm Weber Etelä-Afrikasta. Pastori Weber palvelee Wittenbergin kansainvälistä luterilaista yhteisöä, International Lutheran Society of Wittenberg (ILSW).

Julkilausuma

Juhlallisuuksien päätteeksi Kansainvälinen luterilaisen neuvosto julkaisi julkilausuman, jossa se vahvisti sitoutuneensa Pyhän Raamatun auktoriteettiin, vaikka siten asettuukin nyky-yhteiskunnan muuttuvia tapojen vastaan. Alkuperäinen julkilausuma on luettavissa suomeksi tämän artikkelin lopuksi ja englanniksi oheisesta linkistä: ILC-30th-Anniversary-Statement-Final

Tunnustakaamme uskoa pelottomin sydämin

Julkilausuma Kansainvälisen luterilaisen neuvoston 30. vuosipäivänä

Saksan Wittenbergissä

14. lokakuuta 2023

Kansainvälinen luterilainen neuvosto (International Lutheran Council, ILC) on 58:n tunnustuksellisen luterilaisen kirkon maailmanlaajuinen yhteisö, jolla on jäsenkirkkoja 52:ssa eri maassa. Nämä kirkot julista­vat evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja perustavat uskonsa ja opetuksensa varauksettomasti Pyhään Raamattuun Jumalan inspi­roimana, erehtymättömänä sanana ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin Jumalan sanan luotettavina selityksinä (ILC:n säännöt II, A, B).

Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (ILC) juuret voidaan jäljittää vuoden 1952 kokoukseen, jossa tunnustuksellisten kirkkokuntien edustajat eri puolilta Eurooppaa, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa sekä Australiaa kokoontuivat Uelzenissa, Saksassa pian toisen maailmansodan jälkeen. Seuraavien neljän vuosikymmenen aikana Kansainvälinen luterilainen teologinen konferenssi, jota nimeä tuolloin käytettiin, järjesti useita kansainvälisiä tapaamisia tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen johtajille. ILC perustettiin virallisesti 9. syyskuuta 1993, kun 23 luterilaista kirkon johtajaa eri puolilta maailmaa kokoontui Antiguaan, Guatemalaan ja hyväksyi ILC:n peruskirjan. ILC:n teologiset juuret juontavat kuitenkin jo Martti Lutherin ja 16. vuosisadan uskonpuhdistukseen ja luterilaisten isien tunnustukseen, joihin kuuluivat myös Yksimielisyyden ohjeen roh­keat allekirjoittajat, jotka totesivat tunnustuksen lopuksi (Yksimieli­syyden ohje XII:40):

”Näin olemme tahtoneet vakuuttaa Jumalan kasvojen edessä ja koko kristikunnan, sekä nykypolven että jälkipolvien kuullen, että juuri nyt esitetty selvitys … vastaa meidän opetustamme, uskoamme ja tun­nustustamme. Siinä uskossa me tahdomme myös Jumalan armon avulla pelottomin sydämin astua Jeesuksen Kristuksen tuomarinistui­men eteen siitä tiliä tekemään.”

Omalla vuosisadallamme Kansainvälisen luterilaisen neuvoston jäseniä innoittaa noiden 16. vuosisadan tunnustajien ”pelottomien sydänten” rohkeus, jotka allekirjoittivat Yksimielisyyden ohjeen. Sama henki elää edelleen, kun ILC juhlii 30-vuotisjuhlaansa teemanaan ”Tunnustakaamme uskoa pelottomin sydämin.”

ILC pitää kiinni peruskirjan (artiklat II ja III) ja sääntöjen (artikla II) mukaisesta tunnustuksellisesta perustastaan ja päämäärästään sanoin ja teoin. Edellytämme ILC:n jäsenkirkoilta, että ne tunnustau­tuvat Jumalan mielen mukaiseen, viisaaseen ja hyvään, Sanassa il­moitettuun elämäntapaan myös käytännössä. Tätä me suositte­lemme samoin niille kirkoille, jotka eivät kuulu ILC:een. Tänä pimene­vänä aikanamme leviää rumuuden ja kuoleman kulttuuri, jota yhä enemmän edistävät, uskonnon- ja sananvapauden vastaisesti, jopa yhteiskunnan johtavat tahot. Siksi ILC:n tulee jatkaa Jumalan tahdon mukaisen, raamatullisen pyhyyden, totuuden ja kauneuden edistä­mistä, opettamista ja rohkeaa julistamista. Nämä menestyvät siellä, missä julistetaan Jeesuksen Kristuksen ansaitsemaa sovitusta ja an­teeksiantamusta, ja missä Pyhä Henki ylläpitää elämää käyttäen väli­neenään Sanaa sekä pyhän kasteen ja Jeesuksen ruumiin ja veren sakramentteja.

Siksi tänä juhlavuotenamme vahvistamme jälleen: ”Pyhät kirjoitukset eivät ohjaa ainoastaan kirkon oppia, vaan myös sen elämää ja moraalia” (säännöt II, D). Näin ollen vahvistamme seuraavat totuudet:

• Viides käsky, joka kieltää murhan, kieltää viattoman ihmishengen tahallisen vahingoittamisen, muun muassa abortin ja eutanasian (ks. säännöt II, D, 1, a).
• Kuudes käsky, joka kieltää aviorikoksen, vahvistaa, että avioliitto on Jumalan luoma ja säätämä yhden miehen ja yhden naisen elinikäiseksi liitoksi ja lasten synnyttämiseksi ja kasvattamiseksi. Avioelämä on Jumalan mielen mukaista vain avioliiton puitteissa (ks. säännöt II, D, 1, b). Viime vuosina niin kutsutuissa ”kulttuurisodissa” on esiintynyt yrityksiä uudelleenmääritellä avioliitto ja miehenä ja naisena oleminen. Pyhä Raamattu opettaa, että ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen… mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1. M 1:27). Luonnonlaki tukee tätä.
• ”Altari- ja saarnatuoliyhteys kirkkojen välillä edellyttää yhteistä uskontunnustusta, joka perustuu Jumalan Sanaan. Milloin kirkkojen välillä on erimielisyyksiä Jumalan Sanasta, emme voi toimia niin kuin nämä erimielisyydet eivät olisi tärkeitä, em­mekä saa antaa väärää todistusta yksimielisyydestä harjoittamalla alttari- tai saarnatuoliyhteyttä”, siellä missä sitä ei todellisuudessa ole (ks. säännöt II, D, 2, a).
• Pappisviran osalta uskomme, että vaikka ”kaikki kristityt – miehet ja naiset – ovat lunastettuja ja voivat palvella kirkkoa monin tavoin, Pyhä Raamattu vaatii, että vain sellaisia miehiä, jotka ovat hengellisesti päteviä elämässään ja opissa, tulee kutsua ja vihkiä pastoreiksi evankeliumin saarnaamista ja sakramenttien toimittamista varten.” (säännöt II, D, 2, b).

Pyhän Raamatun opetukset eivät suinkaan rajoitu näihin, yllä mainit­tuihin opinkohtiin, mutta meidän päivinämme juuri niitä on ymmär­retty väärin, ne on asetettu kyseenalaisiksi ja jopa hylätty. Siksi nii­den, jotka pitävät kiinni Raamatusta ja luterilaisesta tunnustuksesta, on sitä rohkeammin korostettava ja tunnustettava niitä.

On kuitenkin olemassa oppi, josta pidämme kiinni ennen kaikkia muita Raamatun oppeja. Vietämme tätä 30-vuotisjuhlaa Wittenbergin Pyhän Marian kaupunginkirkossa, missä Martti Luther saarnasi. Luther ei ollut vain Wittenbergin yliopiston professori, vaan hänet oli kutsuttu myös Pyhän Marian seurakunnan saarnaajaksi. Messun uudistamisessa Lutherille oli avuksi erinomainen kielitaito, musikaalisuus ja liturgian tuntemus. Mutta uudistuksen varsinaisena vaikuttimena oli kuitenkin Raamatun oppi vanhurskauttamisesta yk­sin armosta. Olipa kyseessä kirkko tai luentosali, Luther julisti Jeesusta ja evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta yksin Jumalan armosta, uskosta kautta lunastukseen, jonka Kristus ansaitsi elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.

Tämä on Raamatun pääoppi, jonka mukaan kirkko seisoo tai kaatuu. Tästä opetuksesta jokainen kristitty elää, saadessaan synnit anteeksi Sanan, veden, leivän ja viinin muodossa. Mikä onkaan sopivampaa, kuin että tämä 30-vuotisjuhla alkaa sieltä, missä vanhurskauttamisen pääoppi löydettiin uudelleen, julistettiin selkeästi, tunnustettiin ja laulettiin rohkein sydämin. ILC tukee jäsenkirkkojaan koko maailman evankelioimisessa ja kun nämä edistävät ”yhteistä diakoniaa tietoisilla teoilla ja avustusohjelmilla, joilla vastataan ihmisen tarpeisiin ja lievitetään kärsimystä” (säännöt II.2).

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.

(2. Tim. 4:1-2)

Julkaistu Kansainvälisen luterilaisen neuvoston nimissä. ILC:n hallitus

Puheenjohtaja:                          Piispa Juhana Pohjola

Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta

Sihteeri:                                      Piispa/presidentti John Donkoh

Ghanan evankelisluterilainen kirkko

Afrikka:                                       Arkkipiispa Joseph Ochola Omolo

Kenian evankelisluterilainen kirkko

Aasia:                                          Presidentti Antonio Reyes

Philippinien luterilainen kirkko

Eurooppa:                                  Puhemies George Samiec

Englannin evankelisluterilainen kirkko

Latinalais-Amerikka:                 Presidentti Alceu Alton Figur

Paraguain evankelisluterilainen kirkko

Pohjois-Amerikka:   Presidentti Timothy Teuscher

Kanadan luterilainen kirkko

Kutsuttuna:                                Rev. Dr. Robert Bugbee

Kanadan luterilainen kirkko

Kutsuttuna:                                Presidentti Matthew C. Harrison

Luterilainen kirkko – Missouri Synodi

Pääsihteeri:                                Rev. Dr. Timothy C.J. Quill

Kansainvälinen luterilainen neuvosto (ILC)

Tänään Jesajan seurakunnassa messun toimittivat pastorit Joel Kerosuo ja Pekka Hyppönen. Kuva: Juho Pylvänäinen

Tänään Jyväskylässä Jesajan luterilainen seurakunta kokoontui jokasunnuntaiseen tapaansa Jyvälän setlementin tiloihin viettämään viikon kohokohtaa, messua. Jeesus Kristus palveli Sanansa ja sakramenttinsa kautta noin neljääkymmentä seuraajaansa. Messun liturgina toimi hiippakuntadekaani, pastori Joel Kerosuo. Saarnan piti pastori Pekka Hyppönen.

Messu poikkesi tavanomaisesta sikäli, että se jäi Pekka-pastorin viimeiseksi työtehtäväksi Suomen Luther-säätiön työsuhteisena pastorina. Tästä lähtien Pekka palvelee seurakuntaa oman toimensa ohella. Hän toimittaa esimerkiksi jumalanpalveluksia ja paimenviran hoitoon kuuluvia toimituksia uuden palkkatyönsä asettamien reunaehtojen sisällä. Pekka säilyy edelleen Lähetyshiippakunnan pappiskollegion ja Hyppösten perhe Jesajan luterilaisen seurakunnan jäseninä.

Muutoksen taustalla kokoaikainen työsuhde

Viime joulukuussa Suomen Luther-säätiö teki kipeän ratkaisun leikata pastorin työosuus 50 prosenttiin Jesajan seurakunnan ja Lähetyshiippakunnan taloustilanteen vuoksi. Käytännössä pastorin työaika puolittui kuluvan vuoden heinäkuun alusta alkaen. Muutos on koskettanut koko Jesajan seurakuntaa, mutta luonnollisesti eniten Hyppösten perhettä. Pekan oli ryhdyttävä etsimään toista työtä pastorin osa-aikaisen työsuhteen rinnalle.

Pekka kertoo hakeneensa alun perin sosionomin koulutustaan vastaavaa keikkatyötä. Työnantaja päätyikin tarjoamaan hänelle sopimusta kokoaikaisesta työsuhteesta. Kun Pekka oli keskustellut tarjouksesta piispan ja hiippakuntadekaanin kanssa, hän päätti ottaa työn vastaan. Pekka aloittaa uudessa työssä huomenna maanantaina.

Jesajan seurakuntaa Pekka-pastori evästi käyttämään Raamattua ja Katekismusta sekä perheiden että seurakunnan elämän ohjenuorana. Hän myös puhui uskosta, toivosta ja rakkaudesta seurakunnan yhteisönrakennuksen raamatullisina aineksina. Pekka kehotti heitä lukemaan vuonna 2014 julkaistusta Yhdeksi ruumiiksi kastettuna -kirjasta kirjoittamansa artikkelin.

Moni asia säilyy ennallaan

Messun jälkeen Joel Kerosuo muisti Pekkaa pienellä lahjalla ja saatesanoilla. Kerosuo kertoi olevansa kiitollinen Pekalle erityisesti siitä, että heidän yhteistyönsä oli kantanut kuluneen vuoden raskaiden vaiheiden yli. Kerosuo iloitsi ajatuksesta, että jatkossakin he saavat elää samoista kirkon lahjoista ammentaen. Tämä on voimavara myös Pekan uudessa työn haasteissa: – Toivon Lähetyshiippakunnan puolesta, että uuteen, vaativaan työhösi voisi löytyä lepo ja rauha ja että samalla sinulle voisi löytyä mielekäs paikka palvella myös paimenvirassa, Kerosuo sanoi. 

Jatkossa Jesajan seurakunnassa pyritään säilyttämään toiminnan jatkuvuus. Se jatkaa messujen viettämistä mahdollisimman pitkälle entiseen tapaansa. Seuraavina sunnuntaina messuja saapuvat toimittamaan Itäisen rovastikunnan pastorit Jarno Gummerus ja Kalle Väätäinen sekä seurakunnan oma ystäväpastori Matti Hyttinen. Pitkän tähtäimen vaihtoehdot pastorin viran täyttämisestä ovat harkinnassa. Kutsummekin kirkkoamme rukoilemaan, että Jesajan seurakunnalle järjestyy uusi vastuupastori Jumalan aikataulun ja suunnitelman mukaisesti.

Pastori Pekka Hyppönen palvelee jatkossa Jesajan luterilaista seurakuntaa oman toimensa ohella. Kuva: Juho Pylvänäinen

Sinut on kutsuttu -tapahtumassa tavattiin vanhoja tuttuja ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Kuva: Arto Jääskeläinen

Tänä vuonna tapahtuman ohjelma rakentui ”Sinut on kutsuttu valoon” -teeman ympärille. Kuva: Arto Jääskeläinen

Tapahtumaan, jota myös lyhenteellä ”SOK” kutsutaan, tulee joka vuosi väkeä niin lähiseudulta kuin kauempaa Suomesta. Tarjolla on kaikille osallistujille yhteisiä tilaisuuksia sekä erillistä ohjelmaa eri-ikäisille. Moni tulee tapahtumaan mm. hyvien opetusten ja yhteisten lauluhetkien lisäksi tapaamaan tuttuja ja nauttimaan yhteishengestä. Useille tapahtumaan osallistuminen on tullut jokavuotiseksi tavaksi. On mahtavaa huomata, että tapahtumaan tulee joka vuosi myös monia ensikertalaisia.

Tänä vuonna aikuisten kanavissa oli tarjolla Lauri Gummeruksen pitämä opetus addiktioista ja Päivi Räsäsen pitämä opetus kristillisestä arvopohjasta. Nuorille (15+) oli tarjolla mm. Jarno Gummeruksen opetus seurustelusta ja Esko Murron opetus siitä, mitä messussa tapahtuu.

Avominne klinikoilla vastaavana ohjaajana työskentelevä Lauri Gummerus luennoi addiktoista. Kuva: Sami Niemi

 

Kansanedustaja Päivi Räsänen puhui kristillisen arvopohjan vaikutuksista lapsiin ja perheisiin. Kuva: Arto Jääskeläinen

Ohjelmassa oli myös viime ja tulevan kesän riparimiitti, jossa nuoret näkivät riparikavereitaan. Varhaisnuoret pääsivät kuulemaan Juuso Mäkistä, aiheena Kristittynä koulussa, sekä Kalle Väätäisen opetusta Jumalan valosta, joka kääntää paatuneenkin.

Riparimiittiin kokoonnuttiin pastori Mikko Ahon johdolla. Kuva: Sami Niemi

 

Pastori Juuso Mäkinen säesti varhaisnuorten kanavaan osallistuneiden yhteislaulua. Kuva: Sami Niemi

Toimintarasteja ja yhteistä iltaohjelmaa

Iltapäivällä jokainen osallistuja sai valita itselleen mieluisen toimintarastin, johon osallistua. Liikunnallisen ja musikaalisen rastin lisäksi oli vaihtoehtona askartelua ja lautapelien pelailua sekä näyttelemistä. Päivälliseksi oli tarjolla koulun pihalla valmistettua pyttipannua.Koko perheen iltaohjelmassa yksi ohjelmanumeroista oli Ville Ryösön upea konsertti. Lopuksi pidettiin vesper pastori Esko Murron johdolla. Päivän tunnelma vaikutti erittäin mukavalta ja lämminhenkiseltä.

Koululle yöksi jääneillä ilta jatkui vielä yhteisen hengailun ja esimerkiksi pingis- ja pöytäjalkapallopelien parissa. Sunnuntaina koululla yöpyneet siirtyivät yhdessä messuun Tampereen adventtikirkolle. Messun toimitti Esko Murto. Messun jälkeen kirkkolounasta oli tarjolla halukkaille.

Sunnuntain messussa palveli pastori Esko Murto. Kuva: Sami Niemi

 

Messun jälkeen tarjolla oli vielä kirkkolounas. Kuva: Arto Jääskeläinen

”Ihan älyttömän hauskaa”

Tapahtumaan osallistunut nuori, Emmy Jääskeläinen, kommentoi sunnuntaina kokemuksiaan seuraavasti:

SOK on tosi tärkeä tapahtuma nuorille, koska se auttaa pitämään yhteyksiä kavereihin, joita ei muuten näe kovin usein. Tapahtuma kerää yhteen porukkaa ympäri Suomea ja on ihana nähdä kavereita. Nuorilla oli hauskaa yhdessä ja käsittääkseni kaikille jäi ihan hyvä fiilis. Mulla oli ihan älyttömän hauskaa. Oli hyvä, kun nuorille järkättiin se oma iltaohjelma, niin pysty valvomaan vaikkapa koulun salissa. Oli ihanaa valvoa ja nauraa yhdessä. Yövalvonta oli myös järjestetty tosi hyvin. Koko perheen iltaohjelmaan olisin kuitenkin toivonut lisää pelejä tai yhteisleikkejä. Superiso kiitos vielä kaikille tapahtuman järjestäjille ja muille, ketkä olivat mukana suunnittelemassa tapahtumaa! Näin jälkikäteen on haikea fiilis ja jo ikävä ystävii.

Suuret kiitokset siis kaikille tapahtumaan osallistuneille ja sen järjestäneelle Tampereen Pyhän Johanneksen luterilaiselle seurakunnalle! Lähetyshiippakunnan kasvatustyön toimikunta selvittää, missä tapahtuma ensi vuonna järjestettäisiin.

Teksti: Päivikki Nokelainen