Korkein oikeus myönsi valitusluvan valtakunnansyyttäjälle
19.4.2024
Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta Helsingissä jatkaa vakiintunutta jumalanpalveluksen viettoa ja julkista uskonnonharjoitusta pandemian keskellä terveysturvallisuus huomioiden. Messussa klo 10 varjelemme heikoimpien terveyttä:
Tarpeen vaatiessa jatkamme toisen messun viettoa klo 12.30 vakavan koronataudin riskiryhmäläisten huolet huomioiden. Ota yhteyttä pastoriin, jos kaipaat edelleen ns. riskiryhmäläisten messua. Pastori on käytettävissä myös kotiehtoollista varten, jos messuun tuleminen ei ole ylipäätään mahdollista.
Kristus kutsuu opetuslapsiaan syömään ja juomaan kuolemattomuuden lääkettä syntien anteeksiantamiseksi, elämäksi ja autuudeksi. Tervetuloa siis turvallisin mielin pyhään messuun!
Vad har påsken att göra med det heliga dopet? Påsken är den kristna kyrkans största festhögtid. Då visar det sig att den Korsfäste är Uppstånden. Döden är besegrad och ondskans makt har krossats. Det heliga dopet är däremot den enskilde kristnes största fest. Där förenar Gud oss med Kristi frälsande död, och han ger oss löfte om en uppståndelse till evigt liv i gemenskap med honom. Dopet förkunnar att döden är besegrad och att ondskans makt är krossad – också för oss.
I vårt liv är Kristi försonande död och frälsande uppståndelse inte endast abstrakta saker för tvåtusen år sedan. Deras nytta och förtjänst bemöter oss inte heller endast på tankens plan. De kommer mycket närmare än så.
Dopet är det medel som enligt Nya testamentet förenar oss med Kristi död och uppståndelse. I Bibeln nämns dopet nästan alltid just i samband med Jesu kors och uppståndelse. Speciellt hos Paulus är kopplingen kristallklar. Ordagrant översatt talar aposteln om dop ”till Kristus” (Rom 6:3; Gal 3:27), ”till hans död” (Rom 6:3-4) och ”till en enda kropp” (1 Kor 12:13). Enligt Paulus är dopet gemenskap med Kristi kors och uppståndelse – gemenskap både med den helighet som dessa åstadkommer, liksom med det heliga liv som de förpliktar oss till (t.ex. Rom 6:4-11; Kol 2:12; jfr. Gal 2:19-20; 5:24; 1 Kor 6:11-20). Gemenskapen i det nya förbundet förverkligas genom ”Kristi omskärelse”, alltså dopet, som ersätter omskärelsens sakrament i gamla förbundet (Kol 2:11).
Israels folks befrielse från slaveriet i Egypten – lammets blod struket på dörrposterna, de förstföddas död och räddningen från den egyptiska arméns jakt – utgör inte en förebild endast för offret på Golgata. Det här är också en gammaltestamentlig förebild för dopet. Paulus skriver att Israels folk ”döptes till Mose” i molnskyn och havet efter uppbrottet från Egypten (1 Kor 10:2). Precis som Israel vandrade genom havet och steg upp på det utlovade landets sida, så stiger den döpte upp ur dopvattnet till ett nytt liv. Precis som egyptierna dränktes i havet, så dränks syndens domsmakt i dopet. Eftersom också barn ingick i folket har man redan i den tidiga kyrkan också med hjälp av denna förebild motiverat att även små barn som ännu inte kan tala döps tillsammans med sina föräldrar.
På samma sätt används Noas ark i Nya testamentet som en förebild för dopet (1 Petr 3:2-22). Vattnet både dränker ondskan och renar från det onda (2 Petr 2:5-7). Det är just det som sker i dopet.
I urkyrkan förrättades dopet omedelbart när evangeliet öppnade människors och familjers hjärtan för tron. Snart blev det dock praxis att katekumenerna förbereddes för dopet under en lång tid. I Hippolytus dopformulär som bevarats från 200-talet bestäms katekumentiden till tre år. De som lärde sig snabbt kunde dock klara sig med en kortare tid. Under Kyrillos av Jerusalem tid på 300-talet fungerade påskfastan som den tid då man gav dopundervisning. Under den tidsperioden skulle dopkandidaterna leva oklanderligt.
De stora festhögtiderna etablerades som tidpunkter då man förrättade dop. På sina håll föredrog man pingsten som dopdag eftersom det var det kristna dopets minnesfest. Pingsten var ju också den dag då den Helige Ande blev utgjuten. I den östliga kristenheten firades trettondagen som Jesu dopdag, vilket gav en naturlig tidpunkt för att döpa.
Påsken kom dock att bli den mest allmänna dopdagen bland kristna. Till exempel kyrkofader Tertullianus (ca 160-225) ansåg att påsken passade bäst som dopdag, fastän han också godkände pingsten och andra dagar. I ljuset av Nya testamentets dopundervisning är det här inte förvånande. Vad kunde vara en finare tidpunkt för att bli döpt till Kristi död och få löfte om gemenskap med hans uppståndelse än just den högtid då hans död och uppståndelse firas?
Också Israels folks stora påskberättelse visade sig vara förebildlig för det kristna dopet. Man kan därför anta att också detta medverkade till att påskhögtiden etablerades som tidpunkt för dopet.
I den tidiga kyrkan fastade katekumenerna före dopet och på sabbaten kom de till biskopen för andeutdrivning och undervisning, och slutligen blev de döpta. Under natten mellan lördag och söndag vakade man i en vigilia där biskopen ännu undervisade dem som skulle döpas. Ibland förrättade man exorcism på dopkandidaterna flera gånger, precis som man också i Luthers dopformulär befaller den onda anden att avlägsna sig. Senare har formuleringarna förmildrats på grund av förnuftstro. Under urkyrkans och reformationens tid hade man en klar övertygelse om att människan är endera Kristi egen eller så är hon i den ondes våld. Därför behövdes exorcismen.
Under det att man läste exorcismen skulle de som döptes klä av sig sina kläder (kvinnorna även sina smycken) som tecken på att den gamla människan kläddes av (Kol 3:9). Med sin nakenhet identifierade de sig också med sin Herre, som hängde naken på korset. De tog avstånd från Satan och det syndiga livet och kom till dopet barfota och med övertäckta huvuden. Ibland var de klädda i säcktyg och kvinnorna hade sitt hår öppet som tecken på ånger. Efter syndabekännelsen var det dags för trosbekännelsen.
I idealfall förrättades dopet i Treenig Guds namn genom nedsänkning i strömmande vatten. Det var det bästa sättet att avbilda hur den gamla människan drunknar och vaknar till nytt liv genom Levande Vatten. Om detta inte var möjligt kunde man begjuta huvudet tre gånger med något annat vatten. Så anvisas det redan i De tolv apostlarnas lära, Didache (7:1-3) som daterats till första århundradet.
De döpta kläddes i vita kläder som tecken på det som Nya testamentet lär om den nya människan och påklädandet av Kristi renhet (Gal 3:27; Rom 13:14; Ef 4:22-24; Kol 3:9-10; Upp 7:9, 14). Än idag klär man spädbarn som döps i en vit dopklänning, vuxna och konfirmander ikläds en vit kåpa, alltså alba. Tyvärr är det sällan som man klär den döpte i vitt först efter dopet, så som den ursprungliga seden påbjuder. Också prästens alba är ett tecken för Kristi renhet som erhålls i dopet – det är ju i kraft av den renheten som också pastorn utför sitt arbete.
De döpta beseglades med Kristi korstecken, precis som man gör än idag. Ofta blev de döpta också smorda med olja som tecken på erhållandet av den Helige Ande och vigningen till det kungliga prästerskapet. Så hade de blivit pånyttfödda både genom dopvattnet och Anden (Joh 3:5; Tit 3:5). De döpta fick därefter också börja praktisera fridskyssen (när män hälsade på män och kvinnor på kvinnor, för att undvika osedlighet) som var reserverad endast för kristna. Omedelbart fick de också delta i nattvarden.
Från den tidiga kyrkans vigilia i påsknatten har också vi fått påsknattsmässan i arv. Dess betydelse har man återfunnit också i den lutherska kyrkan. När påsk- eller Kristus-ljuset tänds i mörkret i början av mässan påminner det om både uppståndelsens morgon och dopet.
I den tidiga kyrkan gick de som skulle döpas in i den mörka kyrkan eller dopkapellet med oljelampor i händerna, i likhet med de kloka jungfrurna (Matt 25:1-13). Kyrkofäderna talar om dopet också som upplysningens sakrament. Där stiger Kristi ljus in i den syndiges mörker.
Kristus-ljusets plats i kyrkorummet är avsiktligen vid dopgraven eller -funten. Där får det stå från påsknatten fram till Kristi himmelsfärdsdag eller pingsten (Joh 9:5). När man förrättar dop och jordfästningar vore det bra att använda påskljuset som påminnelse om det Ljus som verkar i dopet och som bär oss ända in i härligheten.
Även om ingen ny dopkandidat är närvarande ingår förnyandet av doplöftena i den nutida påsknattsmässan. För apostlarna, kyrkofäderna och reformatorerna var dopet inte och ska inte heller för oss vara endast en ritual som en gång utförts men som inte har någon inverkan på vårt nuvarande liv. Vi får och ska varje dag återvända till dopet.
Dopet ger oss fullmakt och förpliktar oss att leva som Kristi egna. Det öppnar våra ögon att se oss själva och andra kristna i skuggan av Guds kors och i ljuset av uppståndelsen. Så som aposteln själv undervisar om dopet: ”Så ska också ni se på er själva: ni är döda från synden och lever för Gud i Kristus Jesus.” (Rom 6:11)
Svensk översättning: Otto Granlund
Seurakuntamme jatkaa vakiintunutta jumalanpalveluksen viettoa ja julkista uskonnonharjoitusta terveysturvallisuus huomioiden.
Koronatilanteen heikentymisen ja virkavallan hygieniavelvoitteiden vuoksi vietämme jälleen 9.1.2022 alkaen kaksi messua:
Molemmissa messuissa varjelemme heikoimpien terveyttä:
Myös poikkeusjärjestelyiden aikana Kristus kutsuu opetuslapsiaan syömään ja juomaan kuolemattomuuden lääkettä syntien anteeksiantamiseksi, elämäksi ja autuudeksi. Tervetuloa siis turvallisin mielin pyhään messuun! Pastori on käytettävissä myös kotiehtoollista varten, jos messuun tuleminen ei ole mahdollista.
1.10.2021 kokoontumisrajoitukset poistuvat, joten palaamme su 3.10. yhteen klo 10 vietettävään messuun, johon ei tarvitse ilmoittautua. Messu on myös kuunneltavissa suorana äänilähetyksenä. Aloitamme samalla kirkkokahvit väljästi jakautuen: kahvioon otetaan niin monta ihmistä kuin pöydissä on paikkoja, ja loput menevät kahvittelemaan kirkkosalin puolelle.
Varjelemme heikoimpien lähimmäisten terveyttä näin:
Myös poikkeusjärjestelyiden aikana Kristus kutsuu opetuslapsiaan syömään ja juomaan kuolemattomuuden lääkettä syntien anteeksiantamiseksi, elämäksi ja autuudeksi. Tervetuloa siis turvallisin mielin pyhään messuun! Pastori on käytettävissä myös kotiehtoollista varten, jos messuun tuleminen ei ole mahdollista.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) on 12.8.2021 päättänyt Covid-19 -epidemian vaikeutumisen tähden kiristää kokoontumisrajoitusta sisätiloissa 25 henkeen pääkaupunkiseudulla 20.8. alkaen. Samalla AVI:n päätös sallii 25 hengen erillisten ryhmien sijoittamisen erillisiin lohkoihin, kunhan huolehditaan mm. riittävästä puskurivyöhykkeestä lohkojen välillä, erillisistä saniteettitiloista ja kulkureiteistä. Samoja palveluja lohkot voivat käyttää vain porrastetusti, missä tapauksessa pinnat on puhdistettava lohkojen välillä. Määräys koskee tartuntatautilain pykälän 58 d perusteella niin yksityisiä yhteisöjä kuin uskonnollisia yhdyskuntiakin. Toimijat velvoitetaan tekemään kirjallinen suunnitelma lähikontaktien estämisestä. Suunnitelmaa on pidettävä esillä toimintaan osallistuville.
Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan hallitus
Sunnuntaina 20.6. palaamme Annankatu 7:n Adventtikirkolle kahteen messuun: klo 10 (normaali messu, pyhäkoulu mahdollisuuksien mukaan) ja 12.30 (lyhyt messu, ei pyhäkoulua). AVI:n lieventyneet määräykset mahdollistavat n. 60 hengen läsnäolon Annankadun tiloissa messua kohti.
Ainakin aluksi jatkamme ilmoittautumiskäytäntöä molempiin messuihin. Ilmoittaudu täältä (ilmoittautumislinkki). Ilmoittautuneiden joukossa ovat jo valmiina pappi, kanttori sekä kolme suntiota, joten heidän ei tarvitse ilmoittautua.
Klo 10:n messu on mahdollisuuksien mukaan katsottavissa myös LHPK:n YouTube-kanavalla ja kuunneltavissa suorana äänilähetyksenä.
Huolehdimme lähimmäistemme turvallisuudesta messussa näillä periaatteilla:
Kristus kutsuu opetuslapsiaan syömään ja juomaan kuolemattomuuden lääkettä syntien anteeksiantamiseksi, elämäksi ja autuudeksi. Tervetuloa! Pastori on käytettävissä myös kotiehtoollista varten, mikäli ehtoollinen ei muuten ole mahdollinen. Ota rohkeasti yhteyttä pastoriin.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päättänyt (linkki), että yli 6 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään Helsingissä 22.2.–14.3.2021. Lisäksi AVI on 24.2. antanut tarkempia määräyksiä, jotka velvoittavat uskonnollisia yhteisöjä (linkki).
Pidämme tänä aikana useita enintään 6 hengen messuja Koinonia-keskuksen kappelissa (Kalevankatu 53) vastuullisin turvatoimin lauantaisin ja sunnuntaisin kahdessa eri tilassa siten, etteivät ryhmät kohtaa toisiaan sisällä. Molempiin tiloihin otetaan 5 henkeä (+ pastori).
Kappeli tarkoittaa Koinonia-keskuksen kirkkotilaa, jonne kuljetaan ja josta poistutaan kappelin ovesta Kalevankadulta.
Krypta tarkoittaa Koinonia-keskuksen alakerran Studio Kryptan tiloja, joissa voidaan istua väljästi ja joihin kappelin messu näkyy ruudulta. Kryptaan kuljetaan ja sieltä poistutaan toimiston ovesta Hietalahdenkadulta.
Kappelin messuväki nauttii ehtoollisen ensin ja poistuu sen jälkeen ulos. Tämän jälkeen kryptan messuväki tulee ehtoolliselle. Välissä tilat tuuletetaan.
HUOM. jos perheeseen kuuluu yli 5 henkeä, messuun voi edelleen ilmoittautua koko perhe (epidemiologinen yksikkö). Laita tällöin ilmoittautuessasi lukumääräksi 5 ja kirjoita nimikenttään esim. ”Möttöset 6”.
Paikkoja messuissa on yhteensä 100:lle seurakuntalaiselle. Tule vain yhteen messuun joko la tai su ja harkitse lauantain messuun tulemista, jotta paikkoja riittäisi kaikille.
Sunnuntaiaamun klo 9.30:n päämessun voi katsoa usein myös YouTube-kanavalla (linkki) ja kuunnella äänilähetyksenä (www.lhpk.fi/nettimessu). Päämessun jälkeen pidetään lukuisia lyhyitä messuja. Oman pastorin kuukausivapaan aikana messuaikoihin voi tulla muutoksia.
Messuihin täytyy ilmoittautua ennakkoon. Klikkaa messua, johon haluat tulla, tämän sivun alalaidassa tai täällä. Jos ilmoittautumisessa tulee ongelmia tai jos joudut perumaan ilmoittautumisesi, ota yhteyttä pastoriin lähettämällä viesti numeroon 0503711644.
Huolehdimme lähimmäistemme turvallisuudesta näillä periaatteilla:
Piispa Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan seurakunnat jatkavat jumalanpalvelusten viettämistä vastuullisesti myös uusien ja alueellisesti vaihtelevien kokoontumisrajoitusten puitteissa.
Miksi kirkossamme toimitaan tällä tavalla, piispa Risto Soramies?
– Usko elää armonvälineistä, Jumalan sanasta ja sakramenteista. Kristityillä on tarve ja etuoikeus kokoontua yhteen seurakuntana. Ehtoollisjumalanpalvelus on myös Lähetyshiippakunnan elämän keskus. Jumalan sanan saarnaaminen, kastaminen, synninpäästön julistaminen ja ehtoollisen jakaminen jatkuvat myös kriisin keskellä.
Samalla Lähetyshiippakunnassa otetaan Covid-19 -kulkutautitilanne vakavasti ja jatketaan vastuullisuuden ja lähimmäisenrakkauden tiellä. Myös uusia tulijoita on löytänyt armonvälineiden yhteyteen seurakunnissamme.
– Toivotamme kaikki tervetulleiksi osallistumaan seurakuntiemme jumalanpalveluksiin. Niihin voi tässä tilanteessa ilmoittautua kunkin seurakunnan verkkosivujen kautta. Ilmoittautuminen on sen tähden tärkeää, että voidaan pysyä esivallan antamien määräysten rajoissa. Monissa seurakunnissa järjestetään nyt useampia messuja sunnuntaisin, jotta kaikki halukkaat pääsisivät mukaan, piispa Soramies jatkaa.
Piispa Soramies tunnustaa, että jo lähes vuoden jatkunut koronatilanne on tuottanut seurakunnille monenlaisia haasteita. Kuitenkin evankeliumin toivo on yhä totta.
– Tilanne on hankala, mutta Jumalan sana on edelleen tarjolla. Pastorimme ovat kiitettävästi pitäneet huolen siitä, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan armonvälineisiin.
– Niin kuin apostoli Johannes sanoo: ”Minkä olemme kuulleet, (…) sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme ja (…) Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa.” (1. Joh. 1:3)
Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta valitsee tammikuussa 2021 uuden piispan kahden ehdokkaan joukosta. Piispa Risto Soramiehelle myönnettiin hänen pyynnöstään 1.10.2020 vapautus virkatehtävien hoidosta vuoden 2021 kuluessa, mistä käynnistyi hiippakuntajärjestyksen mukainen piispanvalintamenettely.
17.11.2020 pidetyssä pappiskollegion kokouksessa kirkon papisto nimesi joukostaan kaksi ehdokasta, (aakkosjärjestyksessä) Esko Murron ja Juhana Pohjolan. 3.12. konsistori tutki kandidaatit ja totesi molempien olevan kelvollisia toimimaan ehdokkaina tulevassa piispanvaalissa.
10.12.2020 hiippakuntaneuvosto asettaa vaalin ja vaalilautakunnan ja kutsuu koolle ylimääräisen hiippakuntakokouksen, joka pidetään etäyhteydellä 23.1.2021. Piispanvaali toteutetaan ennakkoäänestyksenä 16.–18.1. Hiippakuntakokous vahvistaa vaalin tuloksen. Vaalissa äänioikeutettuja ovat kaikki Lähetyshiippakunnan pappiskollegion papit ja seurakuntien hiippakuntakokousedustajat. Jokaisella äänioikeutetulla on yksi ääni.
Piispan virkaan vihkimistä suunnitellaan kesäjuhlan yhteyteen 1.8.2021.
Pastori Esko Murto
Esko Murto (s. 1981) on Tampereen Pyhän Johanneksen luterilaisen seurakunnan pastori (2019–). Hän on suorittanut teologian maisterin (Helsingin yliopisto, 2007) ja Master of Sacred Theology -tutkinnon (Concordia Theological Seminary, Fort Wayne, IN, USA, 2008). Opinnoissaan hän on tutkinut mm. C. S. Lewisia ja paholaista Martti Lutherin teologiassa. Hänet on vihitty papiksi Missionsprovinsenissa vuonna 2007 Suomen Luther-säätiön palvelukseen. Aiemmin hän on työskennellyt toimittajana ja kolumnistina kristillisissä lehdissä, Suomen Raamattuopiston kurssisihteerinä (2007), Hämeenlinnan Pyhän Matteuksen luterilaisen seurakunnan vastaavana pastorina (2009–2011), Helsingin Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan vastaavana pastorina (2011–2015), Suomen Luther-säätiön vs. dekaanina (2010–2011) sekä systemaattisen teologian vierailevana professorina (2015–2017) ja apulaisprofessorina (2017–2019) Concordia Lutheran Theological Seminaryssä, Kanadan St Catharinesissä. Hän on naimisissa ja harrastaa luontoretkeilyä, swing-musiikkia ja tanssia, siipikarjanhoitoa ja kokkailua.
Hiippakuntadekaani Juhana Pohjola
Juhana Pohjola (s. 1972) on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani (2013–) ja Suomen Luther-säätiön dekaani (2000–2011, 2012–). Hän on suorittanut teologian maisterin (Helsingin yliopisto, 1997), Master of Sacred Theologyn (Concordia Theological Seminary, Fort Wayne, IN, USA, 1998) ja teologian tohtorin tutkinnon (Helsingin yliopisto, 2014). Opinnoissaan hän on tutkinut mm. kirkkoisä Tertullianusta, Hermann Sassen käsitystä kirkollisesta yhteydestä ja suomalaisten ordinaatiokaavojen käsitystä pappisvihkimyksestä ja -virasta. Hänet on vihitty papiksi Oulun hiippakunnassa vuonna 1999 Suomen Luther-säätiön palvelukseen. Aiemmin hän on työskennellyt tennisvalmentajana (1992–1997), lukion uskonnonopettajana (1999), Helsingin Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan vastaavana pastorina (2000–2010) ja vierailevana tutkijana Concordia Lutheran Theological Seminaryssä, Kanadan St Catharinesissä (2011–2012). Hän on naimisissa, neljän lapsen isä ja harrastaa tennistä ja lukemista.
Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta valitsee tammikuussa 2021 uuden piispan kahden ehdokkaan joukosta. Piispa Risto Soramiehelle myönnettiin hänen pyynnöstään 1.10.2020 vapautus virkatehtävien hoidosta vuoden 2021 kuluessa, mistä käynnistyi hiippakuntajärjestyksen mukainen piispanvalintamenettely.
17.11.2020 pidetyssä pappiskollegion kokouksessa kirkon papisto nimesi joukostaan kaksi ehdokasta, (aakkosjärjestyksessä) Esko Murron ja Juhana Pohjolan. 3.12. konsistori tutki kandidaatit ja totesi molempien olevan kelvollisia toimimaan ehdokkaina tulevassa piispanvaalissa.
10.12.2020 hiippakuntaneuvosto asettaa vaalin ja vaalilautakunnan ja kutsuu koolle ylimääräisen hiippakuntakokouksen, joka pidetään etäyhteydellä 23.1.2021. Piispanvaali toteutetaan ennakkoäänestyksenä 16.–18.1. Hiippakuntakokous vahvistaa vaalin tuloksen. Vaalissa äänioikeutettuja ovat kaikki Lähetyshiippakunnan pappiskollegion papit ja seurakuntien hiippakuntakokousedustajat. Jokaisella äänioikeutetulla on yksi ääni.
Piispan virkaan vihkimistä suunnitellaan kesäjuhlan yhteyteen 1.8.2021.
Pastori Esko Murto
Esko Murto (s. 1981) on Tampereen Pyhän Johanneksen luterilaisen seurakunnan pastori (2019–). Hän on suorittanut teologian maisterin (Helsingin yliopisto, 2007) ja Master of Sacred Theology -tutkinnon (Concordia Theological Seminary, Fort Wayne, IN, USA, 2008). Opinnoissaan hän on tutkinut mm. C. S. Lewisia ja paholaista Martti Lutherin teologiassa. Hänet on vihitty papiksi Missionsprovinsenissa vuonna 2007 Suomen Luther-säätiön palvelukseen. Aiemmin hän on työskennellyt toimittajana ja kolumnistina kristillisissä lehdissä, Suomen Raamattuopiston kurssisihteerinä (2007), Hämeenlinnan Pyhän Matteuksen luterilaisen seurakunnan vastaavana pastorina (2009–2011), Helsingin Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan vastaavana pastorina (2011–2015), Suomen Luther-säätiön vs. dekaanina (2010–2011) sekä systemaattisen teologian vierailevana professorina (2015–2017) ja apulaisprofessorina (2017–2019) Concordia Lutheran Theological Seminaryssä, Kanadan St Catharinesissä. Hän on naimisissa ja harrastaa luontoretkeilyä, swing-musiikkia ja tanssia, siipikarjanhoitoa ja kokkailua.
Hiippakuntadekaani Juhana Pohjola
Juhana Pohjola (s. 1972) on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani (2013–) ja Suomen Luther-säätiön dekaani (2000–2011, 2012–). Hän on suorittanut teologian maisterin (Helsingin yliopisto, 1997), Master of Sacred Theologyn (Concordia Theological Seminary, Fort Wayne, IN, USA, 1998) ja teologian tohtorin tutkinnon (Helsingin yliopisto, 2014). Opinnoissaan hän on tutkinut mm. kirkkoisä Tertullianusta, Hermann Sassen käsitystä kirkollisesta yhteydestä ja suomalaisten ordinaatiokaavojen käsitystä pappisvihkimyksestä ja -virasta. Hänet on vihitty papiksi Oulun hiippakunnassa vuonna 1999 Suomen Luther-säätiön palvelukseen. Aiemmin hän on työskennellyt tennisvalmentajana (1992–1997), lukion uskonnonopettajana (1999), Helsingin Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan vastaavana pastorina (2000–2010) ja vierailevana tutkijana Concordia Lutheran Theological Seminaryssä, Kanadan St Catharinesissä (2011–2012). Hän on naimisissa, neljän lapsen isä ja harrastaa tennistä ja lukemista.
