Nuorten aikuisten Corpus Christi Finland -uudenvuodentapahtuma keräsi viitisenkymmentä osallistujaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Puolasta Loimaalla sijaitsevaan Mustajärven leirikeskukseen. Englanninkielisellä leirillä opettivat ja hetkipalveluksia johtivat Lähetyshiippakunnan nuorten aikuisten työstä vastaava pastori Mika Tervakangas Oulun Timoteuksen seurakunnasta, pastori Lars Daniel Brandt Ruotsista ja pastori Mikael Bruun Norjasta.

Edellisen kerran kansainvälinen nuorten aikuisten leiri järjestettiin Mustajärvellä itsenäisyyspäivän tienoilla vuonna 2019. 

Leirillä oli raamattuopetusten ja hetkipalvelusten lisäksi ohjelmassa muun muassa jo edelliseltä Suomen Corpus Christi -leiriltä tuttu avantokisa. Kaikkien viisi minuuttia avannossa värjötelleiden kesken arvottiin viidenkymmenen euron arvoinen hinnanalennus tulevan kesän kansainväliselle Corpus Christi -leirille, joka järjestetään 24.–28.7.2023 Liepajassa, Latviassa.

Myös pastorien kyselytunti uudenvuodenaattoiltapäivänä oli suosittu ohjelmanumero. Leiriläisiä askarrutti muun muassa se, voivatko naiset ja miehet olla vain platonisia ystäviä, miksi leirillä on niin paljon liturgiaa, ristin ja kunnian teologian ero, mitä kirkkoisiä luterilaisen olisi hyvä lukea, miksi ehtoollispöytä on Lähetyshiippakunnassa suljettu ja kuinka toimia, jos omat vanhemmat suhtautuvat kristilliseen uskoon vihamielisesti.

”Saa heittäytyä kristillisessä mielessä”

21-vuotias Aarni Turun Pyhän Paavalin seurakunnasta näki ilmoituksen leiristä seurakunnan nuorten WhatsApp-ryhmässä. Hän ei ole aiemmin osallistunut kansainvälisille tunnustuksellisille luterilaisille leireille, mutta uskoo, ettei kokemus jäänyt viimeiseksi.

• Tällä leirillä heräsi mielenkiinto myös ensi kesän Corpus Christi -leiriä kohtaan, hän kertoo.

Aarnin mielestä uudenvuodentapahtuma on oiva tilaisuus tavata uusia ihmisiä ja ”heittäytyä kristillisessä mielessä”. 

• On ollut mahtavaa viettää uutta vuotta täällä rakkaudellisessa ilmapiirissä.

Myös toinen ensikertalainen hehkuttaa uusien ihmisten kohtaamista. Pienissä seurakunnissa nuoret aikuiset ovat usein vähemmistössä. On tärkeää edes muutaman kerran vuodessa päästä tapaamaan muita samanikäisiä kristittyjä, jakaa ajatuksia ja saada vertaistukea.

Saksalainen Franzisca, 19, asuu tällä hetkellä Teuvalla, jossa työskentelee au pairina. Kotimaassaan hän kuuluu luterilaiseen kirkkoon, joka on kirkollisessa yhteydessä Lähetyshiippakunnan kanssa.

• Teuva on pieni paikkakunta aika syrjässä, ja olen kaivannut tosi paljon hengellisiä tapahtumia ja muiden ikäisteni kristittyjen seuraa. 

Franzisca kertoo lähtevänsä takaisin arkeen ravittuna.

• Olen oppinut paljon uutta Raamatusta ja saanut ymmärrystä hengellisissä kysymyksissä, hän kertoo. 

Leiristä vastannut pastori Mika Tervakangas kehuu komiteaa, joka on hoitanut käytännön järjestelyt ja mahdollistanut, että pastori voi keskittyä omiin töihinsä.

• Mukana on ahkeria ihmisiä ja kaikki toimii hyvin, hän kiittelee. 

Lähetyshiippakunnan Pohjoisen rovastikunnan seurakuntapäivä järjestettiin lauantaina 8. lokakuuta Oulussa. Väkeä paikalle saapui nelisenkymmentä osallistujaa pienen kirkkomme suurimmasta rovastikunnasta –– Sodankylästä aina Kajaaniin saakka. 

Teemaksi seurakuntapäivään valikoitui aina ajankohtainen aihe ja opinkohta, eli vanhurskauttaminen. Piispa Matti Väisänen on kirjoittanut erinomaisen kirjasen Jumalalle kelpaaminen – Syntisen vanhurskauttaminen ja pelastuminen. Näitä kirjoja on myynnissä seurakunnissamme ja tämän kirjan pohjalta myös vanhurskauttamista yhdessä lähestyimme seurakuntapäivässä. 

Vaikka kyseessä on opinkohta, joka luterilaisille pitäisi olla takaraivoon taottu ja alitajuntaan asennettu, on silti elintärkeää pysähtyä tuttujenkin teemojen kohdalle ja jakaa ajatuksia kanssakristittyjen seurassa. Pastorit Antti, Hannu ja Mika alustivat kukin aiheen tiimoilta ja kuinkas muutenkaan, rautaisella otteella ja raikkaasti Jumalan Sanaa seurakunnalle jakaen. Alustusten ja opetusten yhteydessä keskusteltiin ja yleisön toivomuksesta hakeuduttiin ryhmiin, joissa oli muitakin kuin oman seurakunnan edustajia. 

Eipä seurakuntapäivä pelkästään opetusten parissa kulunut, vaan keittiölle koottu tiimi jakoi meille myös luotuisuuden jokapäiväistä leipää. Pöydät oli laitettu koreaksi mitä maukkaimmilla antimilla. Kahvihampaankin kolotukseen kukin sai tarvitsemansa. Sali täyttyi iloisesta ”porinasta”, kuten Oulussa tavataan sanoa. 

Seurakuntapäivä alkoi ja päättyi rukoushetkeen. Lauloimme päivän mittaan monia tuttuja virsiä Luterilaisista virsistä ja vanhurskauttamisen teeman äärellä nämä virsien sanatkin avautuivat jälleen kerran taas aivan uudella tavalla. 

Timoteuksen seurakunnasta Oulusta rohkaisemme myös muita Lähetyshiippakunnan seurakuntia järjestämään vastaavia tai aivan muunlaisia kokoontumisia. Seurakunnan keskus on sunnuntain messussa ja tämän lisäksi seurakuntien perhe-elämän kannalta on tärkeää ja virkistävää kokoontua yhteen muissakin tilanteissa.