Kansainvälinen luterilainen neuvosto (International Lutheran Council, ILC) on 29.7.2021 julkaissut vastalauseen ja vetoomuksen uskonnollisen sananvapauden puolesta Suomessa. Julkilausumassa reagoidaan syytteisiin kansanedustaja Päivi Räsästä ja sunnuntaina 1.8. Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan piispaksi vihittävää pastori TT Juhana Pohjolaa vastaan. Vastalauseessa ja vetoomuksessa pidetään Räsäsen ja Pohjolan rikossyytteitä epäoikeudenmukaisina ja rohkaistaan kaikkia hyvää tahtovia ihmisiä antamaan tukensa vapaalle uskonnolliselle puheelle Suomessa. Heitä molempia syytetään kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Vastalauseen ja vetoomuksen ovat allekirjoittaneet 33:n eri luterilaisen kirkon piispat tai johtajat ILC:n jäsenkirkoista viidestä maanosasta. Lisäksi mukana on 11:n kirkollisen johtajan allekirjoitus ILC:tä pienemmän Tunnustuksellisen evankelisluterilaisen konferenssin (Confessional Evangelical Lutheran Conference, CELC) jäsenkirkoista. Kyseessä on merkittävä kansainvälinen kannanotto Suomen uskonnonvapaustilanteesta huolestuneiden luterilaisten kirkkojen johtajilta ympäri maailmaa.

Pohjolan syyte koskee Suomen Luther-säätiön vuonna 2004 julkaisemaa ja Päivi Räsäsen kirjoitusta Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi – homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Syytteen mukaan kirjoituksessa syyllistytään kiihottamiseen kansaryhmää vastaan. Juhana Pohjola on ollut Luther-säätiön asiamiehenä ja verkkosivujen päätoimittajana vastuussa kirjoituksen levittämisestä. Valtakunnansyyttäjän mukaan Räsäsen kirjoitus on homoseksuaaleja halventava ja syrjivä. Räsästä syytetään tämän lisäksi hänen sanomisistaan Twitterissä sekä YLE:n radio-ohjelmassa vuonna 2019 koskien samaa aihepiiriä. Sekä Pohjola että Räsänen kiistävät syyllistyneensä kiihottamisrikokseen.

– Jos esivalta ylittää sille asetetut rajat ja alkaa puuttua uskonnonvapauteen ja uskonnolliseen kielenkäyttöön, myös muita oikeuksia voidaan ottaa pois, ILC:n julkilausumassa todetaan.

– Suomen valtion toimia asettaa kristittyjä syytteeseen siksi, että nämä pitäytyvät Jeesuksen selviin, avioliittoa ja sukupuolisuutta koskeviin sanoihin ja opetuksiin (Matt. 19:4–6) on pidettävä törkeinä. Näin erityisesti siksi, että molemmat syytetyt selvästi korostavat kaikkien ihmisten, myös kaikkien ns. LGBTQ-yhteisöön itsensä samaistavien, jumalallisen alkuperän ja arvon ja heille kuuluvan kunnian ja ihmisoikeudet, vastalause ja vetoomus jatkaa.

Vastalauseessa ja vetoomuksessa huomautetaan, että sekä Räsänen että Pohjola edustavat opetuksessaan ihmisen seksuaalisuudesta tavallista kristikunnan enemmistön kantaa. Tekstissä pidetään syytettä 17 vuoden takaisen kirjoituksen perusteella ”räikeänä ylilyöntinä” ja osoituksena taustalla olevasta agendasta. Allekirjoittaneet vetoavat sanan- ja uskonnonvapauden turvaaviin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja kehottavat Suomen viranomaisia takaamaan ihmisoikeudet kaikille kansalaisille, myös tunnustuksellisille kristityille. Teksti on lähetetty Suomen valtakunnansyyttäjän lisäksi mm. YK:n kansainväliselle uskonnonvapauskomissiolle.

Vetoomuksen laatinut ILC on maailmanlaajuinen tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen yhteistyöjärjestö. Tunnustuksellisuudella tarkoitetaan, että ILC:n jäsenkirkot pitävät 1500-luvulla kirjoitettuja luterilaisia tunnustuskirjoja teksteinä, joissa on totuudellisesti ja uskollisesti ilmaistu Pyhän Raamatun opetus. Toisin kuin n. 75 miljoonan jäsenen Luterilainen maailmanliitto (LML), johon kuuluvat mm. pohjoismaiset kansankirkot, yli seitsemän miljoonaa luterilaista kokoava ILC ei ole kommuunio vaan ennen kaikkea yhteistyöelin. ILC pyrkii vahvistamaan jäsenkirkkojaan todistamaan Kristuksesta, tekemään lähetystyötä ja opettamaan luterilaista teologiaa Raamatulle ja luterilaiselle tunnustukselle uskollisella tavalla.

ILC:n jäseniä ovat Pohjoismaissa mm. Lähetyshiippakunta ja Ruotsin Missionsprovinsen.

Samuli Siikavirta

Pastori

Helsinki ,

Dekaani Juhana Pohjola

Lähetyshiippakunta on joutunut median myrskynsilmään. Se ei ole ensimmäinen kerta. Onhan mediamyräköitä tullut vastaan tasaisin väliajoin Luther-säätiön perustamisesta saakka – yli 20 vuoden ajan. Valtakunnansyyttäjän jättämä haaste kansanedustaja Päivi Räsäselle ja allekirjoittaneelle on uusi etappi samalla tiellä. Se eroaa aikaisemmin koetusta, mutta liittyy samaan isoon kuvaan. Debatti on nyt siirtynyt valtakirkosta valtioon, tuomiokapituleista käräjäsaliin.

Suomen Luther-säätiö perustettiin rakentamaan luterilaista vaihtoehtoa niille, jotka olivat jääneet kodittomiksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Seurakuntaverkostomme nopea synty osoitti, että raamatullistunnustuksellisille ja kodinomaisille messuyhteisöille oli tarvetta. Vaikka työnäkymme ei noussut vastustamisesta vaan evankeliumilla vahvistamisesta ja uusien tavoittamisesta, vastakkainasettelua ei voinut välttää. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päätökset ja käytännöt olivat poikenneet sen omasta tunnustusperustasta. Näkyvimmin se ilmeni paimenviran avaamisessa naisille. Päätös runnottiin läpi yhteiskunnallisella paineella ja tasa-arvoideologialla. Yhä uudestaan on toistettu, ettei naispappeuskiistassa ole kysymys tasa-arvosta vaan paimenviran asetuksesta ja seurakuntaperheen isänvirasta. Kuuroille korville puhuttiin, ettei samanarvoisuus merkitse samanlaisuutta. Erilaiset tehtävät ja kutsumukset kirkossa eivät merkitse eriarvoisuutta vaan täydentävät ja rikastuttavat toinen toistaan. Tasa-arvoideologian mukaisesti Raamatun ja kirkon perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville pappisvihkimyksien, virkojen ja tilojen antaminen alettiin nähdä välillisenä syrjimisenä. Luther-säätiö joutui etsimään työlleen uudet uomat. Sen seurauksena Suomen evankelis-luterilaisen kirkon useat tuomiokapitulit piispojensa johdolla käyttivät suurinta mahdollista rangaistusta: pappisvirasta erottamista. Kun tila loppui valtakirkosta, olemme jatkaneet isien ja äitien kirkkoa Lähetyshiippakunnassa.

Nyt polttopisteeseen on joutunut perinteinen kristillinen seksuaaliopetuksemme. Tasa-arvoideologian mukaisesti samaa sukupuolta oleville pareille on ajettu jo pitkään avioliitto-oikeutta. Kristillisen opetuksen mukaan Jumala on asettanut miehen ja naisen välisen avioliiton ainoaksi seksuaalisen elämän toteutuspaikaksi. Järjestys on turva niin puolisoille kuin lapsillekin. Homosuhteissa eläminen on luomisjärjestyksen vastaista. Suomen valtion korkein syyttäjäviranomainen katsoo, että julkaisumme on homoseksuaaleja solvaavaa ja halventavaa. Poliisikuulusteluja myöten olemme toistaneet, että opetamme jokaisen ihmisen jakamatonta ihmisarvoa, vaikka emme voi hyväksyä homoseksuaalista elämäntapaa. Toisin kuin etnisyys tai ihonväri, homosuhteissa eläminen on moraalivalinta. Kuuroille korville puhumme siitä, että ihmisarvo ja ihmisen arvovalinnat eivät ole sama asia. Ei siis riitä, että tunnustaa jokaisen ihmisarvon ja torjuu kaikenlaisen halventavan puheen. Lisäksi pitäisi lakata opettamasta julkisesti tämän elämäntavan synnillisyyttä. Seuraava askel tulee olemaan, että yrityksiä ja yhteisöjä painostetaan osoittamaan hyväksyntänsä ja liittymään tavalla tai toisella sateenkaaren väreihin.

Miten käy sananvapaudelle, jos keskustelua oikeista ja vääristä elämänmuodoista yhteiskunnassa rajataan nostamalla jonkin ryhmän elämäntapa kritiikin ulottumattomiin juridisin keinoin? Miten käy uskonnonvapaudelle, jos Kristuksen armon evankeliumin kirkastumisen palveluksessa olevan Jumalan lain hengellinen käyttö pyritään estämään maallisen lain keinoin? Kun valtio uhkaa rangaistuksella – toisin kuin kansankirkossa – väistämistilaa ei ole. Siksi on levollisesti käytävä kohti oikeusprosessia ja valmistauduttava kantamaan seuraukset.

Kansalaisina saamme sanoa: pidetään ihminen arvossa, valintojen arviointi vapaudessa. Seurakunnissa saamme opetella: kohdataan lähimmäinen totuudessa ja rakkaudessa. Kristittyinä saamme kuulla: älä pelkää, minä en sinua jätä enkä hylkää!

Juhana Pohjola

Lähetyshiippakunnan piispa