Piispa Soramiehen ordinaatiosaarna Turussa 29.5.14

Ef. 4:7-15

7. Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
8. Sen tähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille”.
9. Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
10. Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.
11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

Pyhä Isä. Pyhitä meidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

Rakkaat Kristityt

Jumalan profeetta valitti: ”Minä näin koko Israelin – Jumalan kansan – hajalla vuorilla, kuin lammaslauma…”

(Virsi 385)

Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

Moni uskova on ymmällä, eksyksissä ja kulkee kuin sumussa. Tuulet puhaltavat sieltä ja täältä – mikä niistä mahtaa olla Pyhän Hengen tuulahdus ja mikä eksytystä.

Kuten apostolit ja Jeesus itse varoittivat; eksyttäjiä on paljon, antikristuksia, saarnaajia, jotka saarnaavat omia ajatuksiaan, profeettoja, jotka profetoivat ajan hengessä. Jotkut heistä hyvää tarkoittaen, mutta tuntematta Jumalan sanaa, jotkut etsien ihmiskunniaa ja karriääriä, jotkut myös täysin laskelmoiden saadaksensa ihmisiä pauloihinsa ja päästäkseen heidän kukkaroilleen. Joskus heitä kuuntelee häkeltynyt, pieni joukko suuressa kirkossa, joskus heidän perässään juoksevat suuretkin joukot, täyttäen urheiluhalleja ja kolehtiämpäreitä.

Entä oma sydän? Se on petollinen yli kaiken, sieltä tulevat eksytykset ja synnit, jollei niitä muualta tulisikaan.

Oletteko nähneet tämän? Oletteko rukoilleet, joskus hartaasti, joskus hätäisesti, ja pyytäneet apua ”Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri…”

Kiitos Jumalalle, Jeesus auttaa!

Matt 9:36 Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
37. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
38. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.”

Sukupolvesta toiseen hätä ja tarve on ollut suuri, sukupolvesta toiseen on huudettu Jumalan puoleen ja pyydetty Elon Herraa lähettämään työmiehiä elopellolle.

Sukupolvesta toiseen on Elon Herra myös vastannut. Tänään todistamme tällaista avunantoa ja rukousvastausta: Nämä neljä veljeä ovat ylösnousseen Vapahtajan lahja ihmisille.

Tämän helatorstain juhlimisen aihe on voitollinen Vapahtaja, joka on noussut valtaistuimelle Isän oikealle puolelle. Hän täyttää kaiken – ei ole paikkaa, minne Jeesuksen valta ei ulottuisi. Hänen valtansa ulottuu seurakuntiin. Kun niissä julistetaan Jumalan sanaa uskollisesti ja jaetaan sakramentit Sanan mukaan, tapahtuu ihmeistä suurin: hengellisesti kuolleet saavat elämän ja syntiset saavat syntinsä anteeksi ja alkavat kiittää Jumalan Karitsaa.

Hän vei Jumalan valtaistuinsaliin saaliin mukanaan: Synnin ja kuoleman vallasta vapahdetut vangit. Heistä hän antoi ja antaa lahjoja seurakunnille. Me puhumme usein armolahjoista, karismoista, kyvyistä ja lahjakkuuksista, joita Jumala antaa seurakunnan rakennukseksi. Mutta tässä kohdassa Jumalan sana ei puhu karismoista, vaan yksittäisistä lahjoista, melkein kuin lahjaesineistä, joita Jeesus antaa omilleen: nämä lahjat ovat ihmisiä: apostoleja, profeettoja, evankelistoja, paimenia ja opettajia.

Tiedän kyllä, ettei teistä tänään vihittävistä yksikään tohtisi mennä seurakunnan eteen sanomaan: ”Onnittelen, olette saaneet Jumalan lahjan – minut!” Kuka oikea pastori ei tajuaisi omaa viheliäisyyttään ja riittämättömyyttään! Jumala ei lähetäkään enkeleitä, vaan ihmisiä sanansaattajikseen. Tässä mielessä he sitten kyllä ovat taas enkeleitä: enkeli, angelos, tarkoittaa juuri sanansaattajaa: ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita…”

Teidät asetetaan itse asiassa yksinkertaiseen tehtävään: olemaan Jumalan suukappaleina. Tärkeätä on, että Jumalan Sana tulee julistetuksi. Teidän omat mielipiteenne voivat olla kiinnostavia ja niistä voidaan sitten jutella vaikka työntekijäpäivien iltaistunnoissa, mutta ne eivät kokoa eivätkä ruoki laumaa eivätkä synnytä oikeata uskoa kenenkään sydämessä.

Jukka Thuren kirjoittaa Johanneksen evankeliumin kommentaarissaan:

”Jonkun kunnioittamiseen ja rakastamiseen kuuluu, että hänen mielipiteelleen annetaan arvoa, häneltä saatu kunnianosoitus merkitsee enemmän kuin muilta saatu. Jos ihmisten taholta tuleva hyväksyminen ja arvonanto merkitsee Raamatun tutkijalle (ja saarnaajalle) yhtä paljon tai enemmän kuin Jumalan osoittama, silloin hänellä on muita jumalia ainoan tosi Jumalan rinnalla tai asemesta. On luonnollista, että ihmiset hyväksyvät sellaisen raamatunselittäjän (ja saarnaajan), joka puolestaan tunnustautuu riippuvaiseksi heidän hyväksymisestään, sillä siten tämä tunnustaa heidät Jumalaa tärkeämmiksi.”

Vain Jumalan sana kokoaa Jumalan kansan ja ruokkii karitsat ja lampaat. Joskus se ei maistu ihmisille, mutta se ei ole teidän asianne, paitsi siinä mielessä, että rukoilette laumanne puolesta. Totuudella harvoin saadaan paljon kansaa ja suuria varoja kokoon. Pääluvuista ja varoista pitää huolen Jumala itse.

Rakas seurakunta, ottakaa Jumalan lahjat vastaan. Paavali puhuu tässä useista erilaisista kutsutuista. Seurakunnan paimenen tehtävässä on jotakin näistä kaikista. Apostolit tosin olivat ainutkertaisia, mutta oikea pappi pysyy apostolien opissa, jolle Jeesus perusti seurakuntansa. Rukoilkaa, että hänellä olisi myös profeetan silmää, evankelistan selvyyttä sanoissaan, paimenen sydän ja opettajan taito.

Kristus astui taivaaseen ja istui Isän oikealle puolelle. Sieltä Hän lähetti Pyhän Hengen. Pyhä Henki on Jumalan paras lahja meille täällä maan päällä. Pyhä Henki taas annetaan armonvälineiden kautta, joita nämä Jumalan ”toiseksi parhaat lahjat” hoitavat: pastorit, jotka itsekin elävät armonvälineistä.

Laumassa, seurakunnassa on varttuneita lampaita, jotka ovat tottumuksesta oppineet erottamaan hyvän ja pahan. He ovat suureksi avuksi paimenelle. Mutta laumaan kuuluu ja toivottavasti aina tulee myös uusia lampaita. Miten he voisivat pysyä terveinä ja varttua? Eiväthän he voi itse vielä olla perillä oikeasta ja väärästä opetuksesta. Paimenen tehtävänä on jakaa heille ja tietysti kaikille luotettavaa, hyvää, terveellistä ja ikuisesti ruokkivaa ravintoa.

Ortodoksikirkossa tunnetaan käsitepari: akribeia ja oikonomia. Akribeia tarkoittaa sitä, että tunnetaan hyvin Jumalan sana, oikea opetus, joka on koeteltu. Akribeija on paimenen vastuu: hänen tulee tuntea Jumalan sana ja oikea, terveellinen oppi. Mikael Agricolakin korosti, että papin tehtävä on ”studeerata”. Sitä ei voi aina vaatia lampailta, varsinkaan uusilta.

Oikonoimia taas tarkoittaa sitä, että pappi osaa jakaa sanaa tarkoituksen ja tarpeen mukaisesti. Ei oman mielensä mukaan, vaan Jumalan sanan mukaan, taitavasti. Joku lammas tarvitsee ehkä tiukkaa lakia, toinen pelkkää evankeliumia. Kaiken päämääränä on vahvan luottamuksen syntyminen syntisten Vapahtajaan ja sielujen pelastus. ”Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.” (Mal 2:7)

Ps. 47:6-9

Gud har farit upp under jubel, HERREN, under basuners ljud.

Lovsjung Gud, lovsjung! Lovsjung vår konung, lovsjung!
Ty Gud är konung över hela jorden,
lovsjung honom med en psalm.
Gud är konung över hednafolken, Gud sitter på sin heliga tron.

Dagens psalm förkunnar att Gud stiger upp till sin tron och är hela världens kung! När ni som är ordets tjänare gör ert arbete, kan det kännas som om världens kung är någon helt annan. Denna världs krafter, församlingsmedlemmars problem och slöhet i att tro Guds ord och speciellt den egna uselheten verkar ha ingått ett förbund med denna världens furste.

Många kristna tänker kanske just på grund av detta att dagens psalm syftar långt framåt till evigheten, till ett nytt land och nya himmlar. Där regerar ensam Gud. Där sitter han äntligen på sin tron och gör allt rätt. Men Jesus övertygar oss om att Guds suveräna herredöme är en verklighet redan nu; “Jag har fått all makt i himlen och på jorden…” Denna försäkran är grunden för dop- och missionsbefallningen: “Gå därför ut och gör alla folk till lärjungar! Döp dem i Faderns och Sonen och Den Helige Andes namn och lär dem att hålla allt vad jag har befallt er.”

Som grund för ert arbete ligger alltså Guds allmakt. Vi skulle förstås vilja att denna allmakt tar bort allt det tråkiga i vår väg och våra liv – och ofta låter också Gud dörrar öppnas där var i aldrig skulle föreställa oss och flyttar berg på detta sätt, enligt sin goda vilja! Men Han använder ännu större makt: När Jesus steg upp till Fadern, satte sig på Hans högra sida, så talar Han ord som innehåller en ofattbart stor makt och kraft. Aposteln Johannes skriver om detta: (1 Joh. 2:1-2) “Mina barn, detta skriver jag till er för att ni inte skall synda. Men om någon syndar, har vi en som för vår talan inför Fadern – Jesus Kristus som är rättfärdig. Han är försoningen för våra synder, och inte bara för våra utan också för hela världens.” Och Hebreerbrevet (8:1-2,12): “Vi har en sådan överstepräst som sitter på högra sidan om Majestätets tron i himlen 2 och som tjänar i helgedomen, det sanna tabernaklet som Herren själv har rest och inte någon människa.” Denna överstepräst säger: “Jag skall i nåd förlåta dem deras missgärningar, och deras synder skall jag aldrig mer komma ihåg.”

Denna enormt stora makt är makt att förlåta synder. Den makt har Herren givit åt sin församling och er uppgift är att bruka denna makt till människors salighet!

Minkälainen Jumala meillä onkaan! Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,

– Kuuntele, mitä apostolien oppi sanoo: Kristus kuoli sinun syntiesi edestä ja herätettiin kuolleista sinun vanhurskauttamisesi takia.

– Kuuntele profeetallinen sana: (Jes 1:18) Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.

– Mitä julistaa sinulle evankelista: (Joh. 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

– Entä paimen: Minä olen lammasten paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä.

– Ja opettaja: (Mat.11:28) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

Jumalalle kiitos Hänen sanomattomasta lahjastaan!