Korkein oikeus myönsi valitusluvan valtakunnansyyttäjälle
19.4.2024
Timo Marttinen vihittiin papiksi Helsingissä 6.1.2018. Kuvassa Marttisen takana paimenet Samuli Siikavirta (vas.), Jussi Halonen, Eero Pihlava, Juhana Pohjola, piispa Risto Soramies, Juuso Mäkinen, Jari Kekäle, Kalle Väätäinen ja Sakari Korpinen. Kuva: Markus Ylikojola.
TM Timo Marttinen vihittiin apostoliseen paimenvirkaan loppiaisena 6.1.2018 Koinonia-keskuksen kappelissa, Helsingissä. Espoon Pyhän Tuomaksen seurakunta oli kutsunut Marttisen pastorikseen hoitamaan pastori Eero Pihlavan opintovapaansijaisuutta. Marttinen jätti taakseen uskonnon ja filosofian opettajan työn opiskelukaupungissaan Joensuussa.
Ordinaatiomessuussa oli paikalla satakunta ihmistä. Liturgina palveli Eero Pihlava. Messussa saarnasi ja vihkimisen toimitti Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies. Kättenpäällepanoon osallistui heidän lisäkseen kahdeksan Lähetyshiippakunnan pastoria läheltä ja kauempaa.
Päiväjuhlassa kuultiin puheita ja musiikkiesityksiä. Sairastuneen Joensuun Pyhän Nehemian luterilaisen seurakunnan pastori Joel Kerosuon terveiset luki Marttisen opiskelijakollega Mika Tervakangas.
– Pastorin esikuvallisuus liittyy myös siihen, että voisi elää armahdettuna syntisenä. Mahdottomissakin tilanteissa turvata Vapahtajaan. Kilvoitella, että voisi elää niin kuin opettaa ja ennen kaikkea opettaa, että oikea elämä löytyy Kristuksen lahjojen ääreltä, joista sinä itse elät, joiden hoitajaksi sinut on nyt vihitty, Marttisen seurakuntaharjoittelun ohjaajana toiminut Kerosuo opasti.
Puoleksitoista vuodeksi väitöskirjaopintoihin keskittyvä Pihlava perehdytti vastavihittyä kolmella teesillä: (1.) unohda oma uskosi, (2.) unohda seurakunnan järjestys ja (3.) älä unohda perhettäsi. Pastorin pitää unohtaa omat mielipiteensä ja pyrkiä liittymään kirkon uskoon, joka löytyy Pyhästä Raamatusta ja Tunnustuskirjoista. Seurakunnan järjestystä ei pidä kontrolloida ahdistavalla tavalla, vaan ihmisiin ja heidän aktiivisuuteensa tulee myös luottaa. Mies ei ole korvaamaton pastorina, mutta kylläkin aviomiehenä ja isänä.
Lutheria lainaten piispa Soramies tähdensi, että teologian varsinaisena sisältönä on kaksi asiaa: ensiksi syyllinen ja tuomittu ihminen ja toiseksi Jumala, joka vanhurskauttaa. Jumalasta ei voi puhua ulkopuolelta käsin kuin taideteoksesta, vaan aina muistaen, että itse on menossa kuulijoidensa tavoin Jumalan tuomittavaksi. Tällöin asiat asettuvat oikeaan perspektiiviin ja on pakko opettaa Jeesuksesta, Jumalan Karitsasta, joka on ottanut pois maailman synnin.
Kiitospuheessaan Marttinen pohti paimenilta Raamatussa vaadittavia hyveitä. Niiden äärellä uutta pastoria hirvittää, kun itsessä näkee monenlaista lihan heikkoutta.
– Vaikka tämä minun oma heikkouteni saa aikaan tiettyä ahdistusta, minua lohduttaa tieto siitä, ettei virka ole minun virkani, vaan se on Kristuksen virka.
– Minun rukoukseni tämän uuden tehtävän edessä on, että voisin virassa toimiessani mahdollisimman hyvin ja Kristuksen tahdon mukaisesti pitää aina kiinni evankeliumin totuudesta, pastori Timo Marttinen kiteytti.
Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan pappiskollegioon kuuluu vihkimyksen jälkeen 49 pastoria, joista 24 on työsuhteessa ja 25 toimii oman toimensa ohella. Lähetyshiippakunnalla on toimintaa 38:lla paikkakunnalla, joista 32:ssa on järjestäytynyt seurakunta.
Ordinaatio tapahtui apostolisen järjestyksen mukaan rukouksella ja kättenpäällepanolla. Kuva: Markus Ylikojola.
Isän liperit kiinnostivat 3-vuotiasta Sakaria. Kuvassa myös tuoreen pastorin vaimo Pilvi sekä vauva Kaspian. Kuvasta puuttuu Kaspianin kaksoisveli Simeon. Kuva: Markus Ylikojola.
