Minun paikkani nuorisotyön kohteena on muuttunut hieman viime vuosina, sillä en ole niin usein enää leiriläinen vaan isonen. Pienempänä sain olla isosten huolenpidon kohteena, heihin saattoi luottaa ja he olivat hienoja esimerkkejä vanhemmista nuorista kristityistä. Kun aloin olla isonen, tuntui hassulta, mutta todella hienolta olla isosporukassa niiden vanhempien nuorten kanssa ja silti olla samanveroinen.
Olen nauttinut isosena olemisesta, on tuntunut hienolta, että minuun luotetaan ja saan tutustua tuleviin nuoriin eli varhaisnuoriin. Saan rakentaa luottamusta heidän ja minun välilleni. Omana hiljaisena toiveenani on ollut se, että samat nuoret jatkaisivat vielä riparinkin jälkeen nuorisotyön piirissä olemista ja että uudet nuoremmat mahtuisivat mukaan. Ketju ei koskaan päättyisi, vaan uudet nuoret solahtaisivat mukaan ja meidän ainutlaatuinen joukkomme kasvaisi edelleen, aina vähän uudistuen.
On ollut hienoa ja päästä käymään nuortenilloissa eri puolella Suomea. Olen nähnyt läheltä, miten papit jaksavat tulla meitä nuoria opettamaan yhä uudelleen ja kodit avaavat ovensa, järjestävät ohjelmaa ja ruoan kaikille. Tässä näkyy kristillinen vieraanvaraisuus ja se on tuntunut todella erilaiselta verrattuna siihen arkiseen maailmaan, missä normaalisti esimerkiksi koulun kautta elää. Asioita ei tehdä välttämättä pyyteettömästi ja toisia ajatellen.
Tänä keväänä minut valittiin yhtenä jäsenenä Lähetyshiippakunnan nuortentoimikuntaan. Jäsenyys on merkinnyt tilaisuutta omalta osaltani kehittää nuorisotyötä.
Yhtenä motiivina jäsenenä olemisessa on minun kohdallani se, että haluaisin jokaisen lapsen saavan kokea samanlaisen hienon ja eheän polun nuoreksi ja isoseksi kuin itse olen elänyt. Kaikenikäisten toiminnassa yhtenä tavoitteena on ollut se, että halutaan nuorten pysyvän yhdessä ja sitä kautta voimakkaina. Yksin jättäytyminen tai jääminen ei ole vailla vaaroja hengellisen elämän suhteen. Olisi tärkeää, että kaikki kokisivat niin, että toiset nuoret, papit ja seurakunta olisi paikka mistä voi myös pyytää tukea.
Nuorteniltojen ja muun toiminnan aikaansaamana minulle on muodostunut hyvät suhteet moneen ihmiseen ympäri Suomea. Ystävyssuhteet ovat myös aivan erilaisia luonteeltaan, sillä me kaikki olemme uskovaisia ja se tuo paljon luottamusta ja läheisyyttä ystävyyteen. Muut nuoret, järjestetyt tapahtumat ja leirit ovat saaneet minut näkemään kulissien taakse. Esimerkiksi isosena ollessa näkee, kuinka paljon ja kuinka arvokasta työtä on tehty, jotta kaikki onnistuu.
Meidän hyväksemme tehty nuorisotyö on ainutlaatuista, sillä jokainen otetaan huomioon sellaisena kuin hän on. Voimme esittää kysymyksiä meitä kiinnostavista asioista, mutta myös sellaisesta mikä huolestuttaa.
Minua on tuettu koko lapsuuteni, varhaisnuoruuteni ja alkaneen nuoruuteni ajan ja se on saanut aikaan luottavaisen olon tulevaisuuden suhteen ja ylipäätänsäkin uskovana ihmisenä elämiseen. Saamme kaikki itkeä ja nauraa omanlaistemme seurassa, saamme kaipaamaamme apua, Jumalan Sanan tarjoamaa ihmeellistä lohdutusta, eikä tarvitse pelätä mitään, sillä Jeesus Kristus on aina keskellämme.
Iida Savolainen
Kirjoittaja on pääkaupunkiseudulla asuva lukiolainen ja Lähetyshiippakunnan nuorisotyötä kehittävän toimikunnan jäsen.
