Korkein oikeus myönsi valitusluvan valtakunnansyyttäjälle
19.4.2024
Yhdysvaltojen toiseksi suurimman luterilaisen kirkon, The Lutheran Church—Missouri Synodin, presidentti Matthew Harrison ja kirkkokunnan Euroopan lähetystyöstä vastaava pastori James Krikava kävivät Lähetyshiippakunnan vieraina Helsingissä 5.–7.10.2019.
Presidentti Harrison toi tervehdyksen Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan messun yhteydessä. Sen lisäksi käytiin keskusteluja piispa Risto Soramiehen johdolla Koinonia-keskuksessa.
Missouri-synodilla oli heinäkuussa kirkolliskokous, jonka teemana oli Joy:fully Lutheran. Kokouksessa uudelle kaudelle Missouri-synodin presidentiksi valittu pastori Harrison kertoo, miksi hän haluaa olla luterilainen:
– Martti Lutherin Vähästä katekismuksesta näkee jo ensi silmäyksellä mitä puhtaimman ja yksinkertaisimman opetuksen kristinuskon keskeisimmistä aiheista. 10 käskyä näyttävät syntimme ja kuinka meidän tulee elää kaikkien ihmisten kanssa. Uskontunnustus antaa vastauksen, kuka Jumala on. Toinen uskonkohta kirkkaasti opettaa, kuinka Kristus pelasti meidät, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä verellään ja viattomalla kärsimisellään.
– Isä meidän -rukous opettaa puolestaan meitä rukoilemaan. Rukoushan koskettaa jokaista ihmistä. Tutkimusten mukaa jopa agnostikot ja ateistit saattavat rukoilla. Rukous johtaa meidät myös rakkauteen lähimmäistämme kohtaan. Kaste on evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta. Rippi on mitä väkevin lääke horjuvalle omalletunnolle. Oman pastorini julistamana se kutsuu minua julistamaan sitä myös muille. Herran Pyhä ehtoollinen on samoin evankeliumia: käsinkosketeltava lääke kipeälle omalletunnolle. Se kutsuu minua rakkauteen toisia kristittyjä ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Nämä Uuden testamentin perusopetukset löytyvät kirkkaina oppiperinnöstämme. Siksi olen luterilainen, Harrison painottaa.
Presidentti Harrison kertoo, miten häntä ilahduttaa Missouri-synodissa kristittyjen yhteisö, joka varauksetta sitoutuu Raamattuun ja luterilaisiin Tunnustuskirjoihin ja joka todistaa Kristuksesta niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin.
– Suuri haaste on, että länsimaat muuttuvat vauhdikkaasti pakanallisiksi. Sanan- ja uskonnonvapauden kysymykset ovat vaakalaudalla, kun näitä vastaan hyökätään eri puolilta yhteiskunnassa. Missouri-synodin 6000 seurakuntaa, 1400 esikoulua, 800 peruskoulua, 100 lukiota ja 8 yliopistoa joutuvat elämään juridisesti yhä haastavammassa ympäristössä, Harrison kertoo.
– Myönteisenä seurauksena kaikesta tästä on ollut uusien ystävyyssuhteiden solmiminen. Meillä ei ole koskaan ollut niin paljon ekumeenisia kontakteja ja yhteyksiä esim. sananvapautta puolustaviin kansalaisjärjestöihin kuin nyt. Hyvä keskusteluyhteys on syntynyt eri kirkkokuntiin ja toisiin luterilaisiin kirkkoihin. Olemme tehneet yhteistyötä nimenomaan uskonnonvapauskysymyksissä ja syntymättömien lasten oikeuksien puolustamisessa. Kristittyinä emme ole yksin tässä taistelussa.
Harrison valottaa, miten väestönkehitys erityisesti eurooppalaistaustaisten amerikkalaisten parissa on romahtanut.
– Kirkkomme jäsenten syntyvyysaste ei ole tukenut kirkkomme kasvua eikä jatkuvuutta. Vaikka tavoittavan työn ja uusien jäsenten saamisen aste on yksi korkeimmista USA:ssa, se ei ole korvannut vähäistä syntyvyyttä. Positiivinen asia on, että uuden sukupolvemme parissa syntyvyys on nousussa.
Presidentti Harrisonin erityinen ilonaihe on myös kansainvälisten yhteyksien lisääntyminen. Tarve läheteille ja teologikoulutukselle eri puolilla maailmaa on suurempi kuin mihin Missourissa pystytään vastaamaan.
– Maailma on tulossa pienemmäksi. Emme voi emmekä halua ummistaa silmiämme luterilaisilta veljiltämme ja sisariltamme. Kohtaammehan erityisesti lännessä hyvin samankaltaisia kysymyksiä. Me opimme toisiltamme ristin kantamista ja Kristukseen luottamista.
Lähetyshiippakunta ja Missouri-synodi ovat käyneet kirkolliseen yhteyteen tähtääviä keskusteluja jo jonkin aikaa.
– Herra on valmistanut meitä omilla tahoillamme. Olemme olleet tietoisia toisistamme. Jaamme monia yhteyksiä ja ystävyyssuhteita. Uskon, että pian voimme olla myös kirkollisessa yhteydessä, Harrison pohtii.
Vas. piispa Soramies, pastori Krikava, presidentti Harrison ja dekaani Pohjola.
