Mikä jää seurakunnissamme ensi kertaa vieraileville päällimmäisenä mieleen? Pitkät ja hyvin valmistellut saarnat, perheenomainen ilmapiiri, maittavat kirkkokahvit…? Itse olen usein kuullut tämän vastauksen: virrenveisuu. Seurakuntamme ovat erikokoisia ja erilaisilla lahjoilla varustettuja, mutta niitä kaikkia yhdistää sama halu laulaa Jumalan suurista teoista. Suu ei voi vaieta, kun sydän on saanut täyttyä Kristuksen lahjoista.
Lähetyshiippakunta julkaisee syksyllä Luterilaisia virsiä -kirjan. Se on monien lahjakkaiden ihmisten vuosien vapaaehtoistyön seurauksena syntynyt teos. Tämä kirja sisältää lähes kahdensadan virren kokoelman ja laajan rukouskirjan. Kirja on valtava hengellinen lahja ja aarreaitta niin seurakunnillemme kuin seurakuntalaisille. Se on tarkoitettu rikastuttamaan jumalanpalveluksiamme virsikirjan rinnalla sekä tukemaan kotien hartauselämää.
Luterilaisia virsiä -kirjan julkaisu on useastakin syystä merkittävä. Ensinnäkin se kertoo meille ja muille, keitä me olemme. Tarkastelemalla minkä tahansa kirkon tai liikkeen laulukirjaa oppii parhaiten tuntemaan, mille sydämet sykkivät siinä yhteisössä. Jos oppitunnustus on kunkin yhteisön henki ja järjestäytymismuoto sen ruumis, niin liturgia virsineen ja rukouksineen on sen sielu.
Mikä sitten on Luterilaisia virsiä -kirjan ytimessä? Vastaus on selvä: Jumalan elävä ja vaikuttava sana. Vastoin tämän ajan henkeä emme halua silotella synnin raadollisuuden ja sovintoveren tuoman armon järisyttävää todellisuutta. Kirkkovuotta läpi kulkien veisaamme siitä, miten Pyhä Henki armonvälineiden kautta synnyttää seurakunnassa uskoa Vapahtajaan ja elämää hänen lapsenaan. Virsien kautta Pyhä Henki jatkuvasti sanallaan opettaa, varoittaa ja vahvistaa meitä.
Virsien lisäksi kirjassa on myös Jeesuksen rukouskirja eli 150 psalmia. Kirjan erityinen anti onkin monien ruokkivien virsien lisäksi mahdollisuus psalmien käyttöön rukoillen ja laulaen niin messuissa kuin hetkipalveluksissa.
Toiseksi Luterilaisia virsiä -kirja ilmaisee, miten Lähetyshiippakuntana asemoimme itsemme. Niin virsien kuin rukousten kohdalla näkyy selvästi, että me haluamme ammentaa Kristuksen kirkon koko aarreaitasta. Kirjan nimen mukaisesti me erityisesti nostamme esiin luterilaisten isien ja äitien kallista perintöä. Sen lisäksi me uskovien yhteisestä omaisuudesta vapaasti nauttien laulamme ja rukoilemme myös muissa kristillisissä perinteissä syntyneitä mutta Jumalan sanan kanssa yhtäpitäviä tekstejä.
Tärkeää on myös huomata, miten kirjassa yhdistyvät jatkuvuus ja uutuus. Yhtäältä emme linnoittaudu vain menneeseen, mutta toisaalta emme myöskään heittäydy vain tämän hetken hengellisten suosikkilaulujen perään, joita ajan hammas ei ole testannut. Haluamme pitäytyä koeteltuun vuosituhantiseen perintöön. Tähän sävelten ja sanojen rikkaaseen maailmaan liitämme nyt kuitenkin joitakin uusia sävyjä. Erityisen ilahduttavaa on, että saamme laulaa monia seurakuntalaistemme tekemiä virsiä.
Kolmanneksi Luterilaisia virsiä -kirja kutsuu meitä hengelliseen uudistukseen. Tuntiessamme oman luontomme heikkouden tarvitsemme kaiken avun hengellisen elämämme hoitoon. Jumalan sana ja siitä johdettu rukouselämä tuo aina siunauksen mukanaan. Siksi parasta mitä tälle kirjalle voi tapahtua on, että se kuluu käytössä seurakunnissamme ja kodeissamme. Millainen siunaus leviäisikään, jos jokainen meistä saisi käyttää kirjan avulla yksityisen ripin tai sairaan voitelun lahjaa. Millainen siunaus leviäisikään, jos nuoremme oppisivat kirjan avulla ulkoa laulamaan psalmeja ja virsiä. Millainen siunaus leviäisikään, jos perheenisät johtaisivat iltahartaudet kirjan evästyksin. Tämän Jumala meille armossaan suokoon!
Riemuitkaa, kristityt, kiittäen laulakaa.
Iäti Herraa, Kuningasta, palvokaa.
Ylentäkää nyt sydämenne, äänenne ja riemuitkaa.
Jumala rakkauden, tuo tosi ihminen,
syntimme kantoi, astui luokse istuimen.
Ylentäkää nyt sydämenne, äänenne ja riemuitkaa! (LV 850)
Juhana Pohjola
Lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani
