”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa” (Apostolien teot 2:42).
Tätä Apostolien tekojen kuvausta alkuseurakunnan elämästä haluamme elää todeksi myös Andreaksen seurakunnassa.
”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne” (Kol. 3:16). Koska Jumalan sana on se voimallinen väline, jonka kautta Herramme varjelee meidät pelastukseen, haluamme panostaa seurakunnassamme Raamatun sanan julistamiseen ja opettamiseen. Tämä näkyy siinä, että messumme saarnat kestävät n.20-30 min, eli pidempään kuin mihin moni on nykyaikana tottunut. Näin päivän tekstiin pääsee pureutumaan syvällisemmin kuin mitä 5-10 minuutin saarnassa ehtisi. Lisäksi kahden viikon välein jäämme kirkkokahvien jälkeen opiskelemaan katekismusta.
Haluamme olla Kristus-keskeinen seurakunta, jonka ydin on verievankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, joka on tullut vapahtamaan kaikkia syntisiä. Me emme opeta mitään uutuuksia tai omia oppejamme, vaan pitäydymme siihen samaan apostoliseen uskoon, jota maassamme on vanhastaan tunnustettu. Jumala on muuttumaton ja niin on myös hänen sanansa. Siksi siihen saa kaikissa tilanteissa epäilemättömästi uskoa ja luottaa.
”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä” (Ps. 34:9). Seurakunnan yksi tuntomerkki on alusta pitäen ollut kokoontuminen leivän murtamisen, eli ehtoollispöydän ääreen. Haluamme siksi olla nimenomaan Herran ateriaa viettävä seurakunta, emmekä vain raamattu- tai rukouspiiri. Meidät on luotu ruumiillisiksi olennoiksi, ja siksi me tarvitsemme uskontiellämme jatkuvasti sitä, että Jumala koskettaa meitä fyysisesti. Ehtoollisella saamme nauttia hänen todellisen ruumiinsa ja verensä syntiemme anteeksiantamiseksi ja uskon vahvistukseksi. Ehtoollisessa Jeesus lähestyy meitä niin alhaisessa muodossa – murtuneen leivän muodossa – ettei kenenkään syntiensä anteeksiantoa janoavan tarvitse hänen läsnäoloaan pelätä.
”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä” (Ef. 2:19). Kristinuskon alkutaipaleella seurakunnat olivat yhteisöjä. Jeesus ei tahtonut omiensa elävän yksikseen, vaan yhtenä Kristus-ruumiina, eli seurakuntana. Seurakuntaa Raamattu kutsuu myös perheväe
ksi. Perheessähän jäsenet tuntevat toinen toisensa, syövät yhdessä, lepäävät yhdessä ja palvelevat yhdessä. Siksi haluamme tämän elämän rikkonaisuuden keskelle rakentaa kodinomaista seurakuntaa, jossa jokainen voisi tulla kohdatuksi ja jossa olisi vuorovaikutusta, yhteyttä, tuen saamista ja antamista. Siksi vietämme aikaa yhdessä messun lisäksi kirkkokahveilla, seuroissa, yhteisillä leiripäivillä jne. Yhteisöllisyyttä haluamme opetella ja siinä kasvaa.
Rukouksissa pysyminen on myös yhteisössämme tärkeää. Rukousaiheita voi jättää ennen messun alkua yhteisesti esirukouksessa rukoiltavaksi. Rukousyhteyden on tarkoitus ulottua myös arkeen, jotta muistaisimme toinen toistamme ja yhdessä jakamiamme aiheita arjessa.