Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Lähetyshiippakunnan suhteesta Sleyn työhön

Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) Sanansaattaja-lehti (27.4.2017) uutisoi Paavalin synodin kirkkopäivillä käytyä paneelikeskustelua kirkollisesta yhteydestä. Toimittaja haastatteli paneelin osallistunutta Lähetyshiippakunnan Pyhän Tuomaksen seurakunnan pastoria Eero Pihlavaa. Kirjoitus oli otsikoitu: Lähetyshiippakunnan pastori kehottaa välttämään Sleyn ehtoollispöytää. Otsikko on ymmärrettävästi aiheuttanut hämmennystä ja kysymyksiä.

– En allekirjoita otsikon väittämää vastakkainasettelua Sleyn kanssa. En halua ohjata seurakuntalaisiani, joilla on yhteyksiä Evankeliumiyhdistykseen pois sen toiminnasta. Olen kuitenkin jättänyt jäsenyyden Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Siksi kysyttäessä opetustani kirkollisesta yhteydestä ohjaan ihmisiä luonnollisesti Lähetyshiippakunnan ja sisarkirkkojemme toimintaan, Eero Pihlava kertoo.

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys on rakentanut messuyhteisöjä eri puolille Suomea. Se on myös yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisista lähetysjärjestöistä. Lähetyshiippakunnalla on hyvät yhteydet ja säännölliset keskustelut Sleyn johdon kanssa.

– Lähetyshiippakunnassa emme halua rakentaa raja-aitoja Evankeliumiyhdistykseen. Valtakirkon hengellisessä rappiotilassa Sley on etsinyt ratkaisuja raamatullis-tunnustukselliselta pohjalta samoihin kysymyksiin kuin Lähetyshiippakuntakin. Minne ohjata ihmisiä messuun? Miten saada heille vihittyjä paimenia? Miten siirtää luterilainen perintö eteenpäin? Vaikka Lähetyshiippakunnan ratkaisu suhteessa valtakirkkoon on ollut erilainen, iloitsemme jokaisesta Sleyn messuyhteisöstä ja toivomme hyvien yhteyksiemme jatkuvan ja vahvistuvan, hiippakuntadekaani Juhana Pohjola painottaa.

– Elämme historiallista murroskautta valtakirkon hengellisen ja ulkoisen aseman rapistuessa. Kohtaamme Raamattunsa vakavasti ottavien kristittyjen parissa kaikissa herätysliikkeissä uusia kysymyksiä, kun yhtäältä yhä useampi jää pois Suomen ev.lut. kirkon paikallisseurakuntien toiminnasta ja jäsenyydestä ja toisaalta saman uskon tunnustajat vielä pitävät jäsenyytensä. Tärkeää on levollisesti, totuudellisesti ja toinen toistensa ratkaisuja kunnioittaen elää Kristuksen lahjojen äärellä luterilaisessa seurakuntayhteydessä, Pohjola jatkaa.