Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Blogi: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa!”

”Ihmiseksi Jumala tuli tänne taivaasta…”

Alentuiko Jumalan Poika tullessaan ihmiseksi? Filippiläiskirjeessä Paavali kirjoittaa, että Jeesus ”tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi”. Tuliko Jeesuksesta halvempi olento, kuin hän oli ollut Isän luona taivaassa jo ennen aikojen alkua?

Jouluun kuuluvista esineistä on ihmeellisimpiä seimi, joka oli sijattu vastasyntyneen kehdoksi. Siihen pantiin makaamaan Jumalan Poika. ”Siellä nukkuu seimessä maan ja taivaan tekijä.” Paimenet keskellä yötä ihmettelemässä Vastasyntynyttä, ja jonkin aikaa myöhemmin itämaan tietäjät lahjoineen kumartamassa Juutalaisten Kuningasta. Nämä kauniit kuvat eivät ole turhaan joululaulujen ja joulutervehdysten aiheena. Jeesus ei syntynyt prameuden keskelle, ja kuitenkin Jumala piti huolen, että Jeesus sai arvoisensa syntymän ja vastaanoton. Kenenkä muun kehdon ääressä olisi samalla tapaa jo ensimmäisenä jouluna ylistetty Jumalaa, ja satoina jouluina myöhemminkin!

Maria sai hoitaa Jumalan Poikaa, kuten vastasyntyneitä hoidetaan. Nuoren parin ensimmäinen lapsi tuottaa paljon päänvaivaan ja siinä on niin äiti kuin isäkin usein neuvottomana. Maria ja Joosef tiesivät kuitenkin, että tämä lapsi on aivan oma tapauksensa. ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Mitä tästä kaikesta seuraisi? ”Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”

Paljon kiitosta ja iloista ihmettelyä ja odotusta ympäröi Vapahtajaa hänen syntymänsä aikaan. Betlehemissä ja kaupungin ulkopuolella vallitsivat kuitenkin tämän maailman pahat voimat. Rooma piti Jumalan kansaa tiukassa otteessa, kansan omat johtajat pelasivat poliittisia pelejä joko omaksi edukseen tai luullen vehkeilyillään voivansa pelastaa juutalaisten vapaudesta edes vielä jäljellä olevat rippeet. Häikäilemätön Herodes oli viimeisinä päivinään käynyt entistäkin julmemmaksi. Betlehem sai pian tuntea Herodeksen otteet mitä hirveimmällä tavalla: kaikki pienet pojat murhattiin.

Seimi jäi pian tyhjäksi, sillä Joosef sai käskyn paeta Egyptiin. Niin alkoi Jeesus-lapsen matka kohti Golgataa. Jos seimi ja pyhä perhe sen äärellä olisi ollut vain idylli, olisi koko ensimmäinen joulu jäänyt vain kauniiksi muistoksi. Matteus mainitsee, että Jumala kutsui Joosefin perheineen takaisin Egyptistä. ”Egyptistä minä kutsuin Poikani.”

Ei Jeesus tullut vain helpottamaan maailman ahdistusta tuomalla pienen valonvälähdyksen historiaan. Tyhjä seimi merkitsi, että Jeesus varttui, kuten muutkin pikkupojat ja nuoret. Hänestä tuli aikuinen mies, joka aikanaan oli tarttuva siihen tehtävään, johon vain hän pystyi.

Joulun ihme oli, että Jeesus tuli kaikessa ”veljiensä kaltaiseksi”. Jumala tuli todelliseksi ihmiseksi. Jumala hän oli ja ihmiseksi hän tuli. Niinpä varhaiset kristityt alkoivat kutsua Mariaa ”Jumalan synnyttäjäksi”, sillä Jeesus oli jo kohdussa ollessaan Jumala. Mutta meidän tähtemme hän tuli ihmiseksi.

Jeesukselle laulettiin kunniaa Betlehemissä, mutta hän joutui myöhemmin kantamaan äärimmäistä häpeää. Ensin elinpäivinään, kun häntä pidettiin jopa riivattuna. Sitten päiviensä lopulla, kun ylipapit tuomitsivat hänet laittomasti, kansa vaati ristiinnaulitsemista ja roomalaiset sitten tuntikausia kestäneen rääkkäyksen jälkeen riisuivat hänet alasti ja naulitsivat ristille. Betlehemin lapsi päätyi kirotuksi rikolliseksi. ”Kirottu jokainen, joka on puuhun ripustettu.” Mutta hän kärsi ristin ”häpeästä välittämättä”.

Jeesuksen kantama häpeä ei kuitenkaan ollut ihmiseksi tuleminen. Se oli päinvastoin hänen kunniansa. Heprealaiskirje sanoo, että hän ei häpeä kutsua ihmisiä veljikseen. Vasta ihmisenä hän saattoi tehdä teon, jossa tuli kaikkein suurin kunnia julki. Sitä julistivat taivaan joukot Jeesuksen syntymässä ja sitä ylistävät Jumalan kaikki pyhät taivaassa: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.”

Joulun suurin ilo ja Jumalan suurin kunnia on, että seimeen pantiin makaamaan syntisten Vapahtaja, Ihminen ja Jumala. Seimi vaihtui ristiin ja hautaan. Pian jäi hautakin tyhjäksi. ”Ei hän ole täällä”, sanoivat enkelit. Taivaassa, Kaikkivaltiaan oikealla puolella on valtaistuin, joka ei ole tyhjä. Sillä istuu suuressa kunniassa sinun Vapahtajasi, Ihmisen Poika, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, valta antaa syntejä anteeksi. Hänen sanansa eivät ole voimattomia eivätkä lupauksensa tyhjiä. Jumalan kansan kokoontuminen evankeliumin kuuloon ja ehtoollispöydän äärelle on yhteyttä siihen Vapahtajaan, jonka syntyminen oli ”suuri ilo, joka oli tulevan kaikelle kansalle.”

Toivotan kaikille seurakuntalaisille Iloista Joulua ja siunattua Uutta Vuotta 2020.

Risto Soramies, Lähetyshiippakunnan piispa