Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Juhlat on juhlittu, kiitos Herralle!

Ida Heikkilä, kuva: Veikko Somerpuro

”Jotkut ne onnistuu jo heti ekalla kerralla”, kirjoitti eräs ystävä eilen Facebookissa Lähetyshiippakunnan ensimmäisiltä kesäjuhlilta palattuaan. Ja tosiaan: nyt, kun juhlakentän pöly on yön aikana jo ehtinyt laskeutua, uskallan todeta: kaikki meni vielä paljon paremmin kuin osasin edes toivoa ja rukoilla, ja saamme kaikki jäädä muistelemaan mennyttä historiallista viikonloppua iloisin, kiitollisin ja ylpein mielin. Me teimme sen!

Jokainen, joka on seurakunnassa jotain pienempää tai suurempaa järjestänyt ja suunnitellut tietää, ettei onnistuminen ole koskaan ihmisten käsissä. Niin ei ollut näilläkään juhlilla, ei vaikka niin lukuisat taidolliset ja alttiit seurakuntalaiset mukana järjestelyissä olivatkin. Saamme kiittää kaikesta taivaallista Isäämme, joka on taas kerran ollut lapsiaan kohtaan hyvä ja antanut meidän juhlavieraiden – toivottavasti myös radion kautta juhlia seuranneiden – kokea häivähdyksen siitä taivaallisesta ilojuhlasta, joka meitä Hänen luonansa odottaa. Kiitos ja ylistys Sinulle, pyhä Kolmiyhteinen Jumala!

Taivaan Isällä on monenlaisia tapoja kasvattaa ja johtaa lapsiaan sekä osoittaa rakkauttaan heitä kohtaan, ja tänä viikonloppuna hän valitsi siunata ja rohkaista meitä tällä tavalla. Voi tulla toisenlaisiakin juhlia, juhlia joiden aikana sataa kaatamalla, äänentoisto takkuaa, vapaaehtoiset sairastuvat kriittisellä hetkellä ja teltta kaatuu kesken sunnuntain päämessun. Jos näin vielä joskus käy, saamme silloinkin ottaa kaiken vastaan Herran kädestä ja muistaa, että Jumalan sana jää, vaikka puitteet ympäriltä kaatuvat. Ihmisten silmissä täydellisesti järjestetyt hengelliset kesäjuhlat eivät ole mitään, jos ne eivät palvele ihmisten iankaikkisen toivon vahvistumista Jeesuksen Kristuksen täytetyn työn tähden. (Kyllä, luit rivien välistä oikein: uusia juhlia on tulossa, jos Jumala suo, ja jo ensi kesänä saamme kokoontua Loimaalle kesäjuhlien merkeissä!)

Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvitse olla juhlakristittyjä, jotka vain kerran vuodessa, jossain suuressa tapahtumassa, kokevat kristittyjen yhteyttä ja ovat Jumalan sanan äärellä. Juhlat ovat arkea varten, niiden on tarkoitus kantaa meitä arjen haasteissa. Kun se tavallinen, ei aina niin juhlava ja iloinen elämä nyt koittaa ja jalkaudumme ympäristöön, jossa jokainen vastaantulija ei ole kristitty kesäjuhlavieras, on aika ihan tosissaan alkaa muistella ja soveltaa juhlilla kuultua. Tämän vuoden teema, ”Kun te näette kaiken tämän tapahtuvan, niin nostakaa päänne”, pohjautuu Jeesuksen sanoihin Luukkan evankeliumin luvussa 21. Juhlilta mieleeni jäi erityisesti ajatus siitä, että meissä itsessämme ei ole mitään, minkä varassa uskaltaisimme nostaa päämme, vaan että maassa maatessamme ja vihollisen ristitulta väistellessämme ainoa toivomme on ensin nostaa katseemme Kristukseen: Hän on synnin, kuoleman ja Perkeleen Voittaja, ja ainoastaan Hänen lupauksensa varassa voimme nousta rohkeasti seisomaan täyteen pituuteemme ja säilyä hengissä. Tämän sisäistämistä saamme jatkaa seurakunnissamme sunnuntai sunnuntain jälkeen.

Lämmin kiitos vielä kerran kaikille juhliin osallistuneille ja niitä valmistelleille! Se juhlakentän laskeutunut pöly saakin sitten taas tänään kyytiä, kun paikalle jääneet vapaaehtoiset purkavat juhlateltan ja muut rakennelmat. Voimia teille: toivottavasti pääsette pian hengähtämään!

Ida Heikkilä