Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Jäsenenä ja osallisena seurakunnassa

Pyhä Henki on äänekäs ja näkyvä. Siksi kristityt ovat alusta saakka kokoontuneet Kristuksen lahjojen äärelle kuulemaan apostolista saarnaa ja murtamaan elämän leipää. Helluntain Henki kokoaa näin kristillisen seurakunnan, jonka se maailmasta johdattaa taivaaseen.

Tämän tulisi olla itsestään selvää, mutta kuinka vaikeaa onkaan käytännössä elää niin historiallisen perintömmekin tähden. Vaikka monet paikallisseurakunnat ovat olleet vakaita hengellisiä yhteisöjä, vuosisataisen valtiokirkollisen pakon ja hengellisen nälän jännitteessä seurakunnan jäsenyys ja Jumalan sanan osallisuus opittiin usein erottamaan. Rekisterissä suuressa paikallisseurakunnassa, ruokapaikka järjestöjen tilaisuuksissa! Lähetyshiippakunnassa on ollut kolme sisäkkäistä näköalaa seurakuntana kasvamisessa. Monet ovat kulkeneet tai kulkemassa nämä näköalat myös vaiheina.

Olemme keskittyneet jumalanpalveluksiin. Luther-säätiön aloittaessa tarjosimme valtakirkon sisällä raamatullisen virkakäsityksen mukaisia ravitsevia yhteisöllisiä messuja, joissa ihmisten ei tarvitsisi jännittää, kuulisiko ikäviä yllätyksiä saarnatuolista. Monet olivat tottuneet hengellisinä pakolaisina ja kiertolaisina etsimään elämän leipää eri paikoista. Valtiokirkko oli pitkään opettanut herätysliikkeiden elävän työn kautta, että hengellinen koti voi olla muualla kuin omassa paikallisseurakunnassa.

Vaikka seurakunnallisuus oli näkynämme alusta asti, monet saattoivat nähdä messut vain ruokkimispisteiksi, joissa pistäydyttiin syömään. Tällainen ajattelutapa on juurtunut syvälle ja sopii aikamme itsepalvelumalliin.

Olemme korostaneet jumalanpalvelusyhteisöjä. Painopisteemme on messukeskeisyys, yhteisöllisyys ja paimenuus, Jumalan perheväen ateriayhteys. Seurakunnallisuus piirtyi selkeämmin esiin, kun yhteisömme alkoivat järjestäytyä. Vastuuta toiminnassa ja taloudessa on opeteltu kantamaan kuninkaallisen papiston monilla lahjoilla. Moni on kokenut, että heillä on ollut oma pastori ensi kertaa elämässään.

Vaikka kirkon tuntomerkit ovat olleet ohjenuoramme, käytännössä ne koottiin eri osoitteista. Tarjosimme messut, mutta kasteet, rippikoulut, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset haettiin tutuista järjestöistä, paikallisseurakunnista ja ystäväpapeilta. Tämä kirkollisen taistelutilanteen malli jatkui siihen asti, kunnes Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hengellinen rappio syveni niin, ettei tilaa toimia enää ollut. Paimenet täytyi vihkiä Ruotsissa. Aloimme kastaa ja konfirmoida itse. Lähetyshiippakunnan perustivatkin seurakunnat.

Jumalanpalveluksista ja yhteisöistä seuraa, että olemme opetelleet elämään itsenäisesti seurakuntina valtakirkon sijasta Lähetyshiippakunnassa. Kristuksen kirkkoon kuulutaan aina jossakin paikallisessa seurakunnassa. Seurakuntaan kuuluminen tarkoittaa samaa, oli kyse sitten Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, Rooman kirkosta, anglikaanikirkosta tai Lähetyshiippakunnasta. Seurakunnan jäsenyyteen kastetaan. Siellä vastaanotetaan kasteopetus, konfirmaatio ja muut toimitukset. Sen messussa nautitaan ehtoollinen ja kuullaan synninpäästön sana. Sen pastoria pidetään omana paimenena ja piispaa seurakuntien paimenena. Sen jäsenyyteen liitytään hyväksymällä seurakunnan oppipohja ja järjestys. Siitä pidetään huoli toiminnallisesti ja taloudellisesti. Tätä seurakuntalainen voi odottaa seurakunnaltaan ja seurakunta jäseneltään. Tämä ei tarkoita, ettei voisi osallistua hengellisten järjestöjen toimintaan tai ettei poikkeustilanteita esiinny. Mutta etuoikeutemme on tarjota sekavalla hengellisellä kentällä, ei vain tilaisuuksia, messuja ja yhteisöllisyyttä, vaan seurakuntia.

Jokaisen kristityn kannalta tärkeintä on osallisuus Pyhän Hengen lahjoihin messussa, mutta rohkaisen jokaista meitä, ystäviämme herätysliikkeissä ja kodittomia kristittyjä eri puolilla rauhassa pohtimaan, mitä hengellisesti tarkoittaa oikeuksien ja velvollisuuksien, jäsenyyden ja osallisuuden suhteen kysymys seurakunnasta. Usko Jeesukseen on Pyhän Hengen lahja, mutta jäsenyys ja osallisuus jossakin seurakunnassa on hengellisesti tärkein päätöksemme.

Suurin lahja ja ilo on elää Vapahtajan omana hänen seurakuntaruumiissaan. Rukouksenani on, että Sinä voisit löytää Lähetyshiippakunnassa jumalanpalveluksen elämäksi ja seurakunnan kodiksi.

 

Juhana Pohjola
Hiippakuntadekaani