Israelin valtio vietti toukokuun 14. päivänä 70-vuotisen itsenäisyytensä juhlapäivää. Juhla-aika on ollut erityisen myrskyinen Yhdysvaltain suurlähetystön Jerusalemiin siirtämisen ja sitä vastaan väkivaltaisesti protestoivien palestiinalaisten mielenosoitusten vuoksi. Suremme väkivaltaa ja sen uhreja, mutta samalla kristittyinä iloitsemme itsenäisestä Israelin valtiosta.
Israel on yksi tärkeä ajan merkki. Se kertoo siitä, että Jumalan lausumat profetiat käyvät toteen myös juutalaisten kohdalla. Lupaukset kotiinpaluusta, poikien ja tyttärien takaisin kantamisesta (esim. Jes. 49:22), ovat toteutumassa meidän silmiemme edessä. Hajallaan olleet Juudan kansan lapset ovat palaamassa kotimaahansa. Israelin valtion perustaminen on meille yksi osoitus Jumalan sanan luotettavuudesta.
Samalla meidän on tärkeä pitää mielessämme, että juutalaisilla yhä on peite silmillään, kun he lukevat Raamattua (2. Kor. 3:14-16). Enemmistö juutalaisista ei edelleenkään tunnista eikä tunnusta Jeesusta Kristusta Vanhassa testamentissa ennustetuksi Messiaaksi. Raamatun mukaan on kuitenkin selvää, että kerran heidän paatumuksensa loppuu ja ”koko Israel pelastuu” (Room. 11:24-25).
Juutalaiset ovat kuitenkin koko ajan Jumalan lupausten kansa, koska Jumala ei ”peru lahjojaan eikä antamaansa kutsua” (Room. 11:29), joka koskea juutalaisia: ”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltä käsin on valinnut” (Room. 11:2). Tällä hetkellä he ovat Paavalin mukaan kuin puustaan irronnut oksa, jolla on säilynyt runkoon oksastamisen mahdollisuus, elleivät jää epäuskoonsa (Room. 11:23).
On vain yksi Jumalan kansa, joka koostuu niistä pakanoista ja juutalaisista, jotka ovat saaneet syntiensä anteeksi Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Siksi meidän ei ole mitenkään tarpeen kadehtia juutalaisia tai pitää heitä syntyperänsä vuoksi jotenkin muita parempina tai pyhempinä. Siksi on perin kummallista, että joillakin kristityillä on tarve todistaa olevansa sukujuuriltaan juutalaisia.
Kristittyinä me iloitsemme Israelin valtiosta, mutta muistutamme, ettei se suinkaan ole Messiaan valtakunta. Se on pohjimmiltaan maallinen valtio, joka toimii monissa asioissa vastoin Jumalan tahtoa. Tel Aviv valittiin taannoin maailman homopääkaupungiksi. Aborttien määrä on huikaisevan suuri. Eivätkä läheskään kaikki israelilaiset etsi totuutta Jumalan sanasta vaan samoista jumalattomista ideologioista kuin muutkin maailman kansat.
Mediassa Israelin valtio on usein liiankin ankaran ja yksipuolisen kritiikin kohteena siitä huolimatta, että se on Lähi-idän lähes ainoa demokraattinen oikeusvaltio. Israelin toimia suurennellaan ja muiden vähätellään. Israelin laillisia oikeuksia halutaan jatkuvasti kyseenlaistaan ja muiden oikeuksia kasvattaa. Antisionismi on salonkikelpoisempaa kuin antisemitismi.
Silti myös Israelin valtiota koskevat kaikki kansainvälisen oikeuden periaatteet. Silläkään ei ole oikeutta tarpeettomaan voimankäyttöön. Myös juutalaisten eettiseksi ohjenuoraksi on tarkoitettu Jeesuksen käsky rakastaa kaikkia lähimmäisiään, myös palestiinalaisia vihollisiaan. Kristuksessa he myös kerran tulevat saamaan voiman ja innon tähän rakastamiseen.
Kristittyinä tahdomme toivottaa rauhaa Jerusalemille. Rukoilemme juutalaisten ja myös arabien puolesta, jotta he löytäisivät Rauhan Ruhtinaan, joka ”ristillä kuollessaan … omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta” (Ef. 2:16). Uskomme sen päivän kerran tulevan ja joudutamme sitä viemällä ristin ja rauhan sanomaa Jumalan omaisuuskansan ja sen naapurien luokse. Kristus on Lähi-idän – ja koko maailman – ainoa kestävä ratkaisu.
Pastori Petri Hiltunen
Pauluksen seurakunta,
Kouvola
