Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Ei-niin-kuuluisia viimeisiä sanoja

Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen. (Joh. 14:14)

Rukous on oleellinen osa kristityn arkea. Se on väylä, jonka kautta saamme välittää toiveitamme, pelkojamme, kiitostamme ja huoliamme Jumalalle. Jumala ei varsinaisesti tarvitse rukouksiamme, sillä hän tietää kaiken jo ennen kuin ehdimme sitä itse edes ajatella. Rukous on ensisijaisesti ihmistä varten. Se on tärkeää siksikin, että se auttaa meitä kääntämään ajatuksemme taivaallisiin. Jo pieni, lyhyt huokaus Jumalan puoleen kesken kiireisen päivän auttaa muistuttamaan mieliimme sitä, mistä kaikki elämässämme oleva on saanut alkunsa. Se pitää meidät valveilla vaelluksessamme.

Olen viime aikoina pohtinut erityisesti esirukouksen voimaa. Jumalanpalveluksessa rukoillaan laajasti eri aiheiden ja kohteiden puolesta. Rukoillaan muun muassa viisautta maan hallitukselle, suotuisia ilmoja, vanhemmille voimia lastenkasvatukseen ja nuorisolle rohkeutta uskossa kasvamiseen. Lisäksi seurakuntalaiset saavat jättää esirukouspyyntöjä heille tärkeiden asioiden ja ihmisten puolesta. Aiemmin minun oli kovin vaikeaa keskittyä yhteiseen rukoukseen. Se tuntui pelkältä sanalitanialta, joka nyt vain on hoettava jokaisessa messussa, koska se kuuluu liturgiaan. Ajatukset harhailivat sinne ja tänne. Jaksoin ehkä uteliaisuudesta kuunnella seurakunnan parista nousevat rukouspyynnöt, koska ne olivat vaihtelua normaaliin kaavaan.

Nyt olen kuitenkin herännyt rukouksen tärkeyteen uudella tavalla. Olen surkea rukoilija, mutta olen myös havainnut, että sitäkin voi opetella. Itselleni tietynlainen rutiini on avuksi. Koiran kanssa aamulenkkiä tehdessä on oiva aika rukoukseen, kun ulkoilma selkeyttää ajatuksia ja ympäröivästä luonnosta kumpuaa jo itsessään kiitosaiheita sekä esirukouskohteita. Kuin huomaamatta ajatukset vaeltavat niihin ihmisiin, jotka minulle on annettu rukouksen kohteiksi, samoin kuin omassa elämässä parhaillaan oleviin asioihin, päätöksiin ja tehtäviin. Myös raamatunluku herättää usein rukoilemaan sellaisten asioiden puolesta, joita lukukappaleista nousee. Kun ensin opettelee rukoilemaan yksin, huomaa pian, miten yhteinen rukouskin helpottuu.

Silloin tällöin iskee epäilys, että Jumala ei kuuntelekaan rukouksiani tai ei tahdo vastata niihin. Jumala kuitenkin toimii eri tavalla kuin me odotamme. Hän varmasti kuulee kaikki rukouksemme, hän on itse luvannut ne kuulla. Hän myös vastaa rukouksiimme, omalla ajallaan ja omalla tavallaan. Emme aina saa sitä mitä olemme anoneet, mutta Jumala antaa meille paljon parempaa. Hän on rakastava Isä, joka tietää, mikä hänen lapsilleen on parasta. Usein kun mieleeni hiipii epäilys siitä, ettei Jumala kuule minua, ajattelen omaa mummuani, joka on jo päässyt Isän luo. Mummu rukoili joka päivä kaikkien sukuumme kuuluvien puolesta, jokaisen puolesta erikseen. Eikä meitä ole aivan vähän. Itse sain uskon lahjan hiukan sen jälkeen kun mummu lähti Jeesuksen luo. Hänen rukouksensa tuli kuulluksi, vaikka hän ei enää ollutkaan täällä todistamassa tuhlaajatytön paluuta. Olkaamme siis kestäviä rukouksessa.

Nyt voin turvallisin mielin yhtyä mummun viimeisiin sanoihin: ”Taivaassa tavataan!”

Pauliina Lahti

Nehemian luterilainen seurakunta

Joensuu