Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Bloginosto: Onnistunut hämäys

Risto Soramies esittelykuva

(Piispa Risto Soramiehen kirjoitus, joka julkaistiin syksyllä 2016, ja joka jo silloin osoitti, miten suureen valheeseen ja harhaan piispat olivat viemässä kirkkoa. Nyt hedelmät näkyvät ja ovat jo ylikypsiä.)

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkistivat elokuun (2016) lopulla selonteon avioliitosta eduskunnan uuden avioliittolain tuoman tilanteen valossa.

Selonteosta käy ilmi, että piispat ovat muuttaneet avioliittokäsityksen perinpohjaisesti. Piispainkokous tosin päätyi pitämään kiinni nykyisestä vihkikaavasta, joka koskee vain miehen ja naisen välistä liittoa, mistä monet jo ehtivät iloita. Iloon ei ole valitettavasti syytä. Uusi, pakanallinen käsitys avioliitosta peitettiin kauniitten sanojen ja muodollisuuksien taakse.

Piispojen selonteko merkitsee, että kirkossa tullaan pitämään kaikkia uuden avioliittolain sallimia avioliittomuotoja, siis myös homoliittoja pätevinä. Niitä tulee piispojen mukaan kohdella kirkossa perheinä ja ne voidaan siunata Jumalan sanalla. Lisäksi kirkon kaikkia virkoja voi hoitaa homoliitossa elävä henkilö. Tällaista ”elämänvalintaa” on selonteon mukaan kunnioitettava. Selonteon mielettömyys käy ilmi jo siitä, että papit saavat sen mukaan itse olla minkälaisessa liitossa tahansa, mutta eivät saa vihkiä kuitenkaan kuin vihkikaavan mukaan yhden miehen yhden naisen kanssa.

Kristinusko on jo 2000 vuotta vanha ja avioliitto sitäkin paljon vanhempi. Avioliitto kuuluu kaikissa kansoissa ja kulttuureissa elämän tärkeimpiin asioihin ja hääjuhlat suurimpiin juhliin. Avioliiton suojelemiseksi ja lasten turvallisuuden takaamiseksi avioliitolla on myös ollut vahva laillinen asema. Vaikka avioliittoa vastaan paljon rikotaankin, se on kuitenkin yleismaailmallisesti tunnustettu yhteiskunnan perusyksikkö, jota vahvistamaan ja suojelemaan on velvoitettu niin valtiovalta kuin uskonnolliset yhteisötkin.

Maailmassa on vain harvoja niin yksiselitteisiä asioita, kuin se, että on olemassa miehiä ja naisia. Ennen meidän aikaamme sukupuolien eron hävittämistä on pidetty mielettömänä. Edelleenkin melkein kaikkialla maailmassa luonnollinen ihmisjärki ja ns. luonnonoikeus pitävät itsestään selvänä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, pysyvä ja velvoittava liitto. Jopa moniavioisissa kulttuureissa on pidetty tästä kiinni. Suomen eduskunnan päätös ns. tasa-arvoisesta avioliitosta on heijastusta aikamme ylimielisyydestä: olemme muka löytäneet fiksuudessamme jotain parempaa, kuin ihmiskunnan vakavimmin otettava käytäntö ja vakaumus ovat olleet.

Kirkon avioliitto-opetuksen kaksi kulmakiveä ovat avioliiton asetussanat ja kuudes käsky. Jeesus toistaa Vanhan testamentin sanat:  Luoja alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Mt. 19) Avioliitto-opetuksen toinen kulmakivi Kuudes käsky: Älä tee huorin. Jeesus selittää tämän käskyn ehdottomuutta kuuluisalla sanallaan: Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. (Mt 5:28)

Kirkolla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin pitää niin Jumalan sanan kuin luonnollisen, yleismaailmallisen käsityksen mukaisesta avioliitosta kiinni, opettaa sen pyhyyttä ja varoittaa Jumalan rangaistuksesta kaikkia avioliiton rikkojia – kuten Jeesuskin teki. Kun nyt piispat luopuvat Jumalan käskystä tässäkin asiassa, he eivät päätöksellään enää edusta kristinuskoa, vaan pakanuutta.

Piispojen erehdys oli, että he ylipäätään ottivat asian käsiteltäväkseen, aivan kuin kristillinen avioliittokäsitys olisi heidän uudelleen harkittavissaan. Heidän olisi tullut yksinkertaisesti tunnustautua Jumalan sanaan, jonka palvelijoiksi heidät on asetettu. Osoittaa kirkon johdon asemansa yliarvioimista ja piispojen todellisuudentajun puutetta, kun he tekevät kirkon avioliittokäytännön riippuvaiseksi omista päätöksistään ja kirkolliskokouksen enemmistön mahdollisista muuttumisista. Muutamat heistä ilmaisivat jopa uskovansa lopulta homoliittojen vihkimisen tulevan kirkossa mahdolliseksi. Tällä tavalla kirkko itse murentaa kivijalkaansa.

Eihän piispoja ja muitakaan pappeja ole asetettu kehittelemään kristinuskoa, vaan julistamaan sitä. Kirkon tehtävänä on valmistaa ihmisiä viimeiselle tuomiolle. Tähän tehtävään ja kirkon tunnustukseen ovat papit sitoutuneet juhlallisella ja julkisella lupauksella – me vanhemmat papit vieläpä valalla. On sokeutta ja suorastaan röyhkeyttä pappina ruveta peukaloimaan Jumalan sanaa. Jos Jumalan käskyt vääristellään, ei enää voida olla varmoja evankeliumistakaan, jossa Jumala lupaa syntien anteeksiannon ja iankaikkisen elämän niille, jotka turvautuvat ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jumalan Poikaan.

Piispat ovat jälleen pettäneet paimenvirkansa ja johtavat laumaansa tietoisesti harhaan. Kuudes käsky on menettänyt Suomen kirkossa merkityksensä. Seuratessaan ajanhenkeä, piispat ovat hylänneet jumalanpelon.

Risto Soramies,
Lähetyshiippakunnan piispa