Helsinki 6.6.2014
Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin 28.5.2014 pidetyn kokouksen pöytäkirjaotteessa todetaan, että allekirjoittaneella on mahdollisuus tulla kirjallisesti kuulluksi pappisviran velvollisuuksien ja pappislupauksen rikkomista sekä pappisviran menettämistä koskevassa asiassa. Tähän päätökseen viitaten totean seuraavaa.
Saamani pappisvirka Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 18.12.1999 Oulussa pidetyssä ordinaatiossa oli lahja itse viran asettajalta ja haltijalta Kristukselta Jeesukselta. Siksi myös vihkimykseen liittyvät lupaukset tein kaikkitietävän Jumalan edessä. Kirkon Herra antoi minulle pappisviran lahjan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kutsun kautta. Vaikka minulla oli sisäinenkin halu palvella Kristusta, Oulun hiippakunnan tuomiokapituli piispa Olavi Rimpiläisen johdolla käytti saamaansa kutsuvaltaa kohdallani. Minä en ottanut virkaa, vaan se annettiin minulle. Saamassani pappeuskirjassa todetaan, että tuomiokapituli on ”pitänyt hänet kelvollisena pappisvirkaan vihittäväksi ja määrännyt Luther-säätiön palvelukseen”.
Tämä työhuoneeni seinällä riippuva kehystetty pappeuskirja on muistuttanut minua siitä, että Kristus on kutsunut, vihkinyt ja lähettänyt minut palvelemaan kirkkoansa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä. Samalla se on vakuuttanut minua siitä, että tuomiokapituli teologisen tutkimisen (examinatio) jälkeen arvioi opetukseni ja vakaumukseni olevan kirkon tunnustuksen ja käytännön mukaista. Sen perusteella se valitsi (electio) ja lähetti (missio) minut hoitamaan virkaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Luther-säätiön kautta. Antamalla virkamääräyksen Luther-säätiön palvelukseen se samalla tunnusti, että Luther-säätiön opetus on Suomen evankelis-luterilaisen tunnustuksen mukaista ja sen perustehtävä kirkkoa rakentavaa. Luther-säätiö työnäky on alusta saakka ollut ja myös pysynyt samana: rakentaa tunnustuksellista luterilaista jumalanpalveluselämää ja vastata siitä, että apostoliseen virkakäsitykseen pitäytyvillä ja kodittomiksi kirkossaan jätetyillä olisi tarjolla sanan ja sakramentin seurakuntayhteys.
Antamassani pappislupauksessa sitouduin pysymään Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa luterilaisessa tunnutuksessa. Samoin lupasin noudattaa ”kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntia ja sanankuulijoita”. Antaessani tämän lupauksen itsestään selvä lähtökohta oli, että lupauksen vaatija pysyy myös tässä samassa lupauksessa. Näin ei ole käynyt. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole opetuksessa ja elämässä pitäytynyt omassa tunnustuspykälässään eikä se ole palvellut alttiisti seurakuntia ja sanankuulijoita, jotka eivät ole menneet mukaan kirkon harhoihin.
Kehitys Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa johtikin siihen, ettei piispa Rimpiläisen jälkeen enää vihitty apostoliseen virkakäsitykseen sitoutuvia paimenia. Monet kirkon jäsenet jätettiin ilman seurakuntayhteyttä. Vihkimyssulku ja apostolisen järjestyksen mukaisen seurakuntaelämän murtuminen synnytti kirkossa tunnustustilanteen (status confessionis). Siksi pappisvihkimykset ja jumalapalvelusyhteisöelämä järjestettiin Raamattuun ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin perustuvan kirkon hätätilaoikeuden oikeuttamana vuodesta 2005 alkaen Ruotsin Missionsprovinsenin yhteydessä ja sittemmin vuonna 2013 perustetussa Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa. Luther-säätiön palveluksessa olen toiminut ensin Missionsprovinsenin ja sittemmin Lähetyshiippakunnan tehtävissä ja toimielimissä. Vaikka Oulun hiippakunnan tuomiokapituli otti minulta pois virkamääräyksen Luther-säätiön palvelukseen vuonna 2011, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, etten ole rikkonut antamaani pappislupausta.
Vaikka viranhoidossani on varmasti monia puutteita, katson toimineeni kirkon tunnustuksen mukaisesti palvellen sanankuulijoita Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Olen toiminut johdonmukaisesti ordinaatiopäivänäni 18.12.1999 piispan ja tuomiokapitulin kelvolliseksi ja oikeaksi arvioiman opetuksen ja toimintanäyn mukaisesti.
Kunnioittavasti,
Juhana Pohjola, pastori
