Sain pitää joensuulaisille teologian opiskelijoille vuosi-pari sitten opetuksia niin Johanneksen evankeliumista kuin ilmestyksestäkin. Hienoa oli!
Siinä Jumalan Sanan salaisuuksia tutkiessamme keskustelimme muustakin; tietenkin myös teologian opiskelusta. Ei ollut yllätys että puheeksi tulivat myös, muuten korkeatasoisen, valtiollisen yliopistojärjestelmän teologian opetuksen ongelmat.
Muistaakseni totesin muutamalle nuorelle innokkaalle miehelle, että ”Mikäli teillä vain on mahdollisuus, niin menkää opiskelemaan ulkomaille, esimerkiksi Englantiin, Yhdysvaltoihin tai vaikkapa Saksaan. Siellä on mahdollisuus saada oikeasti luterilaista teologian opetusta”. Enpä arvannut näin sanoessani, että ikään kuin profetoin itselleni!
Nyt nimittäin olen jälleen itse ”koulun penkillä”. No, ihan tarkasti ottaen työskentelen koko ajan pyhässä saarnavirassa niin Filippuksen kuin Danielin luterilaisessa seurakunnassa. Samalla on kuitenkin avautunut hyvin harvinaislaatuinen mahdollisuus opiskella tunnustuksellista luterilaista teologiaa ulkomailla, jos nyt Ruotsin sellaiseksi voi lukea.
Kuvio on mielenkiintoinen: Yhdysvaltalainen tunnustuksellinen luterilainen kirkko, Lutheran Church Missouri Synod kouluttaa papistonsa pääasia kahdessa teologisessa seminaarissa. (Toki muutakin teologista koulutusta niissä annetaan kuin pappiskoulutusta.) Nyt toinen näistä seminaareista, Fort Wayne -nimisessä kaupungissa toimiva Concordia Theological Seminary on aloittanut teologien jatkokouluttamisen Ruotsinmaalla. Tämä tapahtuu Göteborgissa majaansa pitävässä Församlingsfakulteten:n tiloissa ja väkevällä avustuksella. Församlingsfakulteten puolestaan omaa tiiviit ja läheiset yhteydet Ruotsin Missionsprovinseniin eli Lähetyshiippakuntaan.
Minä ja muutama muu suomalainen pappi opiskelemme Göteborgissa intensiivikursseilla, joiden sisältö on hyväksytty osaksi amerikkalaista järjestelmää. Tavoitteena on STM-tutkinto (Master of Sacred Theology), joka akateemiselta vaatimustasoltaan on selvästi meikäläistä teologian maisteria haasteellisempi.
Viimeksi olimme kuluvan vuoden marraskuun puolenvälin jälkeen kuuden päivän kurssilla opiskelemassa Roomalaiskirjeen keskeisintä sisältöä. Oman mausteensa ja ehkä myös omituisuutensa kurssiin loi se, että olimme yhdysvaltalaisen seminaarin kurssilla, ruotsalaisessa seurakuntatiedekunnassa. Kurssin opetuskieli oli englanti, opettajana suomalainen teologian tohtori. Kurssilaiset Latviasta, Ruotsista ja Suomesta. Me muut kuin ruotsalaiset majoituimme vielä göteborgilaisen baptistiseurakunnan tiloissa, koska paikallinen Missionsprovinsenin seurakunta järjesti meille sinne hyvät oltavat! Tackar och bockar! Oli hienoa, rakentavaa, opettavaista ja täytyy myöntää, aika väsyttävää. Helpolla ei pääse, kun joutuu kaiken kääntämään päässään englanniksi tai toisinpäin savo-kainuuksi.
Miksi täysin työllistetty suomalainen seurakuntapastori lähtee kolme kertaa vuodessa pois kotoaan ja kotomaasta sekä seurakunnastaan opiskelemaan? Siksi, että hänestä voisi tulla ”pyhän teologian mestari”. Täytyy tosin sanoa, että teologiassa ei mestariksi kukaan voi tulla, mutta antoisaa on tähän asti ollut! Ensi vuoden puolella olisi luvassa kolme intensiivijaksoa. Koulutus ottaa kokonaisuudessaan kolme-neljä vuotta, jonka jälkeen on mahdollisuus saada STM-paperit käteen.
Mutta miksi? Paperinko tai oppiarvon vuoksi? Ei, vaan sen tähden, että jo nyt on (yhden kokeilukurssin ja yhden varsinaisen jälkeen) selvää, että todellista luterilaista teologiaa voi ja täytyy opiskella! Sen lähtökohta, perusta ja sisältö on Jumalan Sanassa, pyhässä Raamatussa. Ei ihmisviisaudessa, filosofiassa tai uskonnossa. Tästä opiskelusta, ”stuudeeramisesta” kuten Mikael Agricola sanoi, on paitsi iloa ja älyllistä haastetta, ennen kaikkea hyötyä Jumalan Sanan tuntemisessa, saarnaamisessa, Kristuksen lauman paimentamisessa ja omassa henkilökohtaisessa uskossa.
Erityisesti haluaisin rohkaista ja kannustaa edelleen paitsi joensuulaisia teologian opiskelijoita, myös kaikkia niitä joiden kutsumuksena on seurakunnan paimenvirassa toiminen, opiskelemaan hyvää, raamatullista ja luterilaista teologiaa. Joskus kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan!
Pastori Hannu Mikkonen, Kajaani
