Sain olla mukana ja osallistua kolmen nuoren miehen pappisvihkimykseen Göteborgissa. Vihittävien nimet ovat Gabriel Skilling, Simeon Appell ja Jonathan Ådahl. Pappisvihkimykseen osallistuminen on aina suuri ilo ja etuoikeus. Tämä erityisesti silloin kun on itse kutsuttu pyhään paimenvirkaan. Niin kuin usein ennenkin, myös tässä pappisvihkimyksessä painotettiin erityisesti kahta asiaa.
Ensimmäinen näistä on uskollisuus kutsumuksessa julistaa Jumalan Sanaa. Piispa Roland Gustafsson saarnasi siitä kuinka tärkeää on kiivailla oikean opin puolesta. Kirkko ei saa olla paikka jossa ihmiset saavat kuulla omia mielipiteitään toistettavan tai saavat kuvan siitä että he voivat ajatella hyvällä omatunnolla miten itse tahtovat. Pappi on kutsuttu julistamaan puhdasta oppia, niin että seurakuntalainen hänen kauttaan saa kuulla itse Jumalan puhuvan. Meitä ei ole kutsuttu miellyttämään ihmisiä julistuksellamme, vaan julistamaan lakia ja evankeliumia niin että ihmiset pelastuisivat.
Toinen asia, mikä myös tuli hyvin vahvasti esille, oli Jumalan hyvä johdatus ja uskollisuus niitä kohtaan jotka hän on kutsunut palvelemaan itseään. Oli hyvin koskettavaa kuulla, kuinka vanhempi pastori antoi eteenpäin sanan, jonka hän oli itse saanut omassa vihkimyksessään (noin 40 vuotta sitten): Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi. Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile. Se, että hän seisoi siinä jakamassa tämän Sanan palveltuaan itse ensin Herraa 40 vuotta, asetti tämän sanan uuteen valoon. Herra on ollut uskollinen tähän asti, hän kulkee kansansa keskellä aikojen loppuun saakka.
Tulevaisuus on täynnä haasteita Ruotsin Missionsprovinsenille, mutta samaan aikaan on olemassa monia hyviä merkkejä. Yksi näistä on se, että pappiskollegio nuorenee koko ajan. Tietenkin on niin, että vanhemmalla sukupolvella on paljon annettavaa, tätä ei kukaan varmasti kiistä. Samalla nuorilla on se etu, että heillä on aikaa kehittää työtä ja viedä näkyä eteenpäin. He todennäköisesti myös näkevät tämän päivän haasteet paremmin kuin vanhempi sukupolvi, joka on jo kokenut niin paljon. Toinen positiivinen asia on se, että Jumala kutsuu edelleen näitä nuoria miehiä pyhään virkaan. Nämä miehet vastaavat kutsuun, vaikka he eivät todennäköisesti saa siitä kunnia, varmaa toimeentuloa tai mitään ihmeellistä. Vaikka meidän on tietenkin painotettava taloutta ja oikeata antamista yhä enemmän, todistaa tämä silti jotakin. Nimittäin Jumala on antanut näiden miesten ymmärtää jotain ristinteologiasta. He eivät astu virkaan hyvän työpaikan, varman toimeentulon tai kunnian toivossa, vaan sen tähden, että he tietävät että ainut pelastus on Karitsassa, joka on vuodattanut verensä maailman syntien puolesta, ja tämä Karitsa tulee meidän luoksemme siellä missä sanaa oikein julistetaan ja sakramentit oikein jaetaan. Siksi heille on tärkeämpää, että heillä on oikea virka ja oikea Jeesus kuin kaikki ne etuudet jotka maailma heille tarjoaa. Kiittäkäämme tästä Jumalaa ja rukoilkaamme Ruotsin veljien puolesta.
Sebastian Grünbaum
pastori
Pyhän Paavalin luterilainen seurakunta, Turku
S:t Gabriels församling, Åbo
[one_fourth first]
[/one_fourth]
[one_fourth]
[/one_fourth]
[one_fourth]
[/one_fourth]
[one_fourth]
[/one_fourth]
[one_fourth first]
[/one_fourth]
[one_fourth]
[/one_fourth]
[one_fourth]
[/one_fourth]
[one_half first]
Kuvat: Henrik Vestergård[/one_half]
[one_half][/one_half]
