Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Blogi: Pienenä

Jenni Leino

”Joulu on vuoden ihaninta aikaa.”
”Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.” (Luuk. 2:14)
”Ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.”

Joulun aika herkistää ihmisen luontaisen kaipuun rauhaan, lepoon arjen rasitteista ja yhteyteen läheisten kanssa. Se voi herättää jopa uinuvan Jumalan kaipuun. Ihmeenomaisesti joulu luo lämpöä ympärilleen, aivan kuin sydämemme pehmenisi hetkeksi kaamoksen keskellä joulun sanoman äärelle. Kirkot täyttyvät ihmisistä, jotka kokoontuvat laulamaan Jumalan Pojan syntymästä, enkelten ylistyksestä. Maallistuneellekin ihmiselle kristinusko on kerran vuodessa kiehtova sanomaltaan. Jeesus-nimenkin saa lausua ilman suurempaa vaivaantumista, onhan keskiössä pieni lapsi — ja joulun tähti. ”Syttyi siunattu joulutähti yöhön maailman raskaaseen, hohde määrätön siitä lähti, viel’ on auvona ihmisten.”

Voisiko taivas todella koskettaa maata?

Koin lapsena joulun aikaan muuten tuntematonta pyhyyden tunnetta. Jouluvalmisteluiden, lahjojen ja kuusen koristelun keskellä, mikään ei kuulostanut yhtä kauniilta kuin kertomus ensimmäisestä joulusta. Kuka voisi vastustaa tuota viatonta vauvaa, joka loistaa valoa vaatimattomassa seimessä, Häntä jota rahvaat paimenet ja rikkaat kuninkaatkin saapuivat kumartamaan? ”Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus’ tuo.”

Pyhä Jumala näkee jokaisen. Olen kuin hiekanjyvä suuren maailman rannassa. Kuitenkin juuri minun, pienen ihmisen, luo Hän haluaa tulla joka joulu — joka hetki. Hän valitsi minut jo kasteessa: ”— sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.”(Jes. 41:1)

Kaikkeuden Ruhtinas saapui pienenä, hiljaisena ja nöyränä, pimeässä vaeltavan kansan keskelle. Hän halusi tehdä niin, jottei kukaan pelkäisi lähestyä tätä seimessä uinuvaa Lasta. Jotta me saisimme ikuisen valon sydämiimme Hänen suloisesta kirkkaudestaan. ”Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä, ne silmiin kalleina kangastaa!”. Näin suuri Jumala kätkeytyy pienuuteen. Näetkö, kuinka Hän alentaa itsensä tullakseen syntisten luo? Näin piti tapahtua, jottei Kaikkivaltiaan Jumalan pyhyys tuhoaisi meitä. Vartuttuaan Poika tekisi kaiken uudeksi; Hän kehoittaisi meitä kutsumaan Jumalaa Isäksi ansionsa tähden. ”Kaukainen risti varjonsa luo… Pääsiäisaamu tuskan kerran poistaa, riemu täyttää ylösnousemuksen maan”.

Paikkamme Hänen edessään on pienen ihmisen paikka. Voi miten turvallinen se onkaan! Se on lapsen osa. Lapsi on vanhempiensa hyvyyden kohde. Lapsen ei tarvitse suorittaa ansaitakseen rakkautta, ei hävetä heikkouksiaan. Ja jos lapsi joutuukin tekemään näin vanhempiensa edessä, hänen Taivaallisen Isänsä edessä hän saa olla kuitenkin ainoastaan rakastettu ja armahdettu. Isän katse on täynnä armoa ja laupeutta jokaista luotuaan kohtaan: ”… joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen Hänen väkensä: ei yksikään jää Häneltä pois.” (Jes. 40:26) Pienenä on hyvä olla suuren sylissä.

Jeesus tulee pian takaisin. Oletko valmis, sieluni?
Minä turvaan Jeesukseen. Siis olen valmis.
Oi, tule Herra Jeesus, ”niin meille joulu maallinen ois
alku joulun taivaisen”.

Jenni Leino

Hyvän Paimenen luterilainen seurakunta

Laulusitaatit:
En etsi valtaa loistoa (san. Z. Topelius)
Arkihuolesi kaikki heitä (san. A. Noponen)
Kun joulu on (san. A. Noponen)
Rauhaa, vain rauhaa (san. U. Haarnoja)
Me käymme joulun viettohon (san. M. Isola)