Meillä pienessä seurakunnassa jokainen kynnelle kykenevä pääsee töihin, jopa lapset. Joka sunnuntai kello 9.30 joku lapsista soittaa kelloa messun alkaessa. On kunniatehtävä päästä kellonsoittajaksi, ja antaumuksella lapset työn tekevätkin.
Saarnavirren alkaessa lapset kirmaavat kynttilää seuraten pyhäkouluun, jota ohjaa vuorotellen joku lasten vanhemmista. Yksi isistä äänittää saarnat, joku äideistä on vuorollaan kahvittamassa seurakuntalaisia.
Muuan henkilö käy aina siirtämässä mikrofoni- ja saarnatelineen sivuun ehtoollisen alkaessa, pois pastorin tieltä. Pieni, mutta tarpeellinen asia. Eräs nainen lakaisee lattian pyytämättä kahvittelun jälkeen kenenkään siitä numeroa tekemättä. Kukat ilmestyvät joka pyhä alttarille.
Suntioina meillä toimii pääasiassa kolme henkilöä vuorotellen. Kyltti pystytetään ulos merkiksi kulkijoille ja tuodaan lopuksi takaisin sisälle. Kaikki hoituu jo rutiinilla. Toki paljon muutakin työtä suntioilla on. Eräs heistä on tehnyt meille upean virsitelineen, joka ripustetaan seinälle virsinumeroineen.
Kanttoreita meillä on kaksi, joista toinen on musiikinopettaja, minä maallikko. 81-vuotias soittaja toimii varamiehenä. Minulla kesti kauan uskaltautua tehtävään ja yli vuoden jännitin niin, että soitin miten sattuu. Unohdin, missä rivillä olemme menossa tai muuten vaan sekoilin soitossani. Sähläily, ikävä kyllä, jatkuu edelleen, mutta se rohkaisee muita (paitsi soittajaa). Virheet ovat inhimillisiä. Emme ole esiintyjiä, kuten pastori sanoi minulle alussa, ja vei näin osan jännityspelostani pois.
Seurakuntamme nauttii runsaasta kestityksestä kirkkokahvilla, jossa meitä palvelee useita eri ihmisiä. Eräs kauppa lahjoittaa meille myynnistä poistuvia pullatuotteitaan, joten meillä on kissan päivät myös messun jälkeen. Tuotteiden hakemisessa meitä palvelevat useat seurakuntalaiset. Yksi isommista lapsista soittaa meille toisinaan pianolla kahvitellessamme ja me rohkaisemme häntä taputtamalla innokkaasti.
Pastorimme saarnaa kuuntelemme hipihiljaa. Siinä on meille elämän sanoja Raamatusta. Rukoilemme joka sunnuntai pastorimme perheen puolesta esirukouksessa kuten muiden mieltä askarruttavien asioiden.
Yhdessä pastori ja me seurakuntalaiset muodostamme Mikaelin luterilaisen seurakunnan. Jokaisen panos on tärkeä, jokainen osaltaan tekee seurakunnastamme sen, mikä se on. Me palvelemme Jumalan seurakuntaa kukin omilla lahjoillamme. Ja Jumala palvelee meitä ja pitää meistä huolen Sanan ja sakramenttien kautta Pyhän Henkensä voimalla.
”Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” Hepr. 10:24-25
Paula Hakkola
Mikaelin luterilainen seurakunta
