Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi!

Blogi: Arvosta ja armosta

Jumala loi ihmisen, hän kirjoitti ihmisen sydämeen lakinsa eli pyhän tahtonsa, tiedon siitä, mikä on oikein ja väärin. Ihmisellä on Luojan luomana myös mittaamaton arvo. Korkeimman luomus on tekijänsä tähden arvokas.

Jumala on vahvistanut ihmisen arvon, joka ei millään tavalla riipu hänen teoistaan, lunastamalla ihmiskunnan perkeleen vallasta ja lähettämällä maailmaan Pyhän Henkensä. Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja vuodatti verensä jokaisen ihmisen puolesta. Ihmisen arvo mitataan Jumalan Pyhän Pojan viattomalla uhriverellä. Jokaiselle ihmiselle Jumala Pyhä Henki voi lahjoittaa evankeliumin kautta uskonyhteyden Jumalaan. Kaikki tämä tapahtuu ilman sinun ja minun ansioita, jopa vastoin sitä, mitä olisimme ansainneet. Arvomme ei riipu teoistamme tai asemastamme.

Ongelma on siinä, että me emme ikimaailmassa usko tätä, ellei Pyhä Henki meitä valaise. Perkeleen yllytyksestä ihminen näet hylkäsi Jumalan ja lankesi syntiin. Ihminen, ja kaikki mitä hänessä on, vääristyi. Niin myös ihmisen tieto oikeasta ja väärästä. Ihmistä riivaa lainomainen käsitys Jumalasta, maailmasta ja itsestään. Me kuvittelemme, että meidän teoillamme (tai ansioillamme, toimintamahdollisuuksillamme tai asemallamme) olisi jotain tekemistä meidän arvomme kanssa. Väärin! Silti jok’ikinen ihminen kantaa sydämessään tätä perkeleen istuttamaa harhaa: minun ja muiden ihmisten arvo ja meidän asemamme riippuvat toisistaan tavalla tai toisella. Jokaisen sydämessä elää ansioihinsa luottava fariseus ja Lutherin sanoin “iso, lihava munkki”.

Synnin orjuuttamalla ihmisellä on nyt valittavanaan kaksi yhtä lailla väärää tapaa “ratkaista” ihmisen arvon ja ansion tai aseman tai toimintamahdollisuuksien välinen suhde. Kutsun näitä oikeistolaiseksi ja vasemmistolaiseksi tavaksi, en kuvatakseni tiettyjä puolueita vaan luonnehtiakseni syntisen ihmisen aatehistoriallisia harharetkiä.

Oikeistolainen tajuaa aivan oikein, että maailmassa pitää olla järjestys ehkäisemässä kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Hierarkia on oikein käytettynä hyvä asia. Ihmisten täytyy siis erota toisistaan teoiltaan, asemaltaan, toimintamahdollisuuksiltaan ja ansioiltaan. Oikeistolainen tekee kuitenkin tästä oikeasta huomiosta väärän päätelmän: “Siispä ihmiset eroavat myös arvoltaan!” Niin kuvitellaan, että presidentti on arvokkaampi kuin kansalainen, aikuinen arvokkaampi kuin lapsi, syntynyt arvokkaampi kuin syntymätön, mies arvokkaampi kuin nainen, kansalainen arvokkaampi kuin ulkomaalainen, terve arvokkaampi kuin vammainen, elinvoimainen arvokkaampi kuin raihnainen vanhus.

Vasemmistolainen sen sijaan tajuaa, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Oikein niin! Mutta tästä vasemmistolainen tekee väärän johtopäätöksen, että ihmisten välillä ei saa olla eroja, koska erot kumoavat samanarvoisuuden. Niinpä täytyy hävittää hallitsijan ja alamaisten, pomojen ja alaisten, miesten ja naisten, aikuisten ja lasten väliset erot. Nehän uhkaavat muka tasa-arvoa.

Oikeistolainen ja vasemmistolainen elävät siis saman harhan vallassa: ihmisen arvolla ja teoilla on jotain tekemistä keskenään. He ovat yhtä lailla väärässä. Syntinen ihminen on näet väärässä, väärässä Jumalan edessä ja väärässä Jumalasta. Ihminen on väärässä Jumalan edessä, koska hänellä ei ole mitään ansioita, ei mitään tekoja, ei mitään asemaa eikä mitään toimintamahdollisuuksia Luojansa silmissä. Kaikkea saastuttaa synti, kaikki ansaitsee helvetin, jos sitä sellaisenaan tyrkytetään pyhälle ja suvereenille Majesteetille. Mutta syntinen ihminen on myös väärässä Jumalasta. Sinä et voi ylpeillä mistään omastasi Jumalan edessä mutta sinun ei toisaalta myöskään tarvitse teoillasi tai saavutuksillasi yrittää saada suostuteltua häntä suosiolliseksi itsellesi. Luojana hän tahtoo sinun olevan olemassa, Lunastajana hän on verellään sovittanut sinussa riippuvan synnin ja Pyhittäjänä hän tahtoo tehdä sinusta pyhän.

Jumala kutsuu sinua elämään hänen järjestyksensä mukaan. Siinä hän tahtoo sinun tekevän oikeita tekoja siinä asemassa, johon hän on sinut luonut ja johdattanut. Samalla saat elää Jumalan ilmaisesta armosta. Siinä sinulle lahjoitetaan arvo, joka ei mitenkään riipu sinusta.

Kun lahja on jo annettu, ansioilla voi
en koskaan saada valtakuntaan taivaan.
Kun Isä Pojassansa jo suosionsa soi,
saan kaiken perinnöksi ilman vaivaa.
Sä ensin annoit armon, vaan silti yritin
ja orjan töissä armoa turhaan anelin
ja rakkautta ansaita näin tahdoin.

Vaan ennen kuin on maailma ollut luotukaan,
mä pääsin lapseksesi Kristuksessa.
En siitä tiennyt, turhaan jäin yksin suremaan,
tein työtä ankarassa orjuudessa.
Nyt neuvojasi hiukan jo vihdoin aavistan:
on aivan kaikki armoa Herran Jumalan,
siis armostasi ainoastaan kiitän.
(Luterilaisia virsiä 822, säkeistöt 3 ja 4)

Pastori Juuso Mäkinen
Pyhän Kolminaisuuden luterilainen seurakunta,
Vantaa